Suomessa vai ulkomailla?

Olen kirjoitellut sekä ulkomaisista että kotimaisista ultrakisoista, ja jostain syystä minulla on tällä hetkellä kova hinku ulkomaisiin kisoihin. Juoksu-urani aikana ole osallistunut kymmeneen ultrakisaan, joista puolet Suomessa ja puolet ulkomailla:

2004 Masokistin Unelma 100 km: 10.58.03

2005 Bornholm 12h: 111,12 km

2005 Masokistin Unelmam 100 km: 10.54.55

2006 Lohja 12h: 105,78 km

2006 Bornholm 24 h: 124.662 km (=DNF)

2006 Masokistin Unelma 100 km: 10.24.00

2007 Lohja 12h: 110,60 km

2007 Bornholm 24h: 110,460 (=DNF)

2007 Spartathlon DNF (~190 km, ~28 h)

2008 Nove Colli 202 km: 27.51.53

Suuri syy ulkomailla kisailemiseeni on se, että pidän yhtenä lenkkinä tai pätkänä juostavista kisoista enemmän kuin yksittäisen lenkin kiertämisestä. Erityisen hienoa kahdessa viimeisimmässä kisassani (kesken jäänyt Spartathlon ja paremmin mennyt Nove Colli) on ollut yöllä juokseminen. Kun juoksu kulkee ja olet itsellesi oudossa ympäristössä aistimassa ympäröivää luontoa, niin siinä voi päästä aika lähelle nirvanaa. Väsymys ei ole minua vaivannut viileinä yön tunteina, outo ympäristö ja pieni eksymisen mahdollisuus pitävät mielen virkeänä.

Legendaarinen Suomi-juoksu juostiin muutaman kerran yhdellä 100 km lenkillä. Tällaisten kisojen järjestäminen on kuitenkin erittäin suuritöistä, niinpä Suomi-juoksukin juostaan nykyään 5 km lenkillä jossa huollon järjestäminen onnistuu vähemmillä resursseilla.

Yhtenä lenkkinä juostavien kisojen suosiminen liittyy varmasti luonteenlaatuun, mies miestä vastaan kisaileminen ja ennätysten murskaaminen ei ole minun alaani. Mukavuushakuiselle luonteelleni sopii paremmin että kisassa on vain viimeinen aikaraja johon mennessä pitää olla perillä. Siihenkin ehtiminen on riittävä urakka minulle ainakin Spartathlonissa. Ja jos juoksu jostain syystä sattuu kulkemaan paremmin niin saahan sitä sitten reippaamminkin mennä jos siltä tuntuu.

Mies miestä vastaan -taistelusta vielä pieni loppukevennys. Toukokuussa juostiin 100 km juoksun Tanskan mestaruudesta, ja mestaruuden voitti Ove Karlsen erinomaisella tuloksella 7.55.20. Mestari oli periaatteessa tyytyväinen tulokseensa, mutta harkitsi kuitenkin kisan jälkeen puolileikillään itsemurhaa tai ainakin juoksu-urheilun lopettamista. Maailmanympärijuoksija Jesper Olsen kertoi Suomessa ollessaan että Ovella kesti pari viikkoa toipua normaaliin mielentilaansa kisan jälkeen. Mikä siis meni pieleen? Ove voitti Tanskan mestaruuden, mutta jäi kuitenkin kisassa toiseksi. Ensimmäisenä ehti maaliin ensimmäistä 100 km kisaanssa juossut norjalainen 42-vuotias isoäiti Margrethe Løgavlen, jonka aika oli peräti 7.43.27. Mummeli oli aloittanut maraton-juoksun pari vuotta aiemmin, ja tuumi että kyllä sitä maratonia pidemmällekin voisi juosta.