Päivän urheilullisesta annista ei ole mitään erityistä kerrottavaa, mutta keskitytään sitten lenkin aikana bongaamaani ilmiöön.Satuin hölkyttellessäni näkemään pienimuotoisen draaman erään talon pihalla, näytelmän aiheena oli mattojen ulos vieminen ja ilmeisesti myös muut sukupuolien väliset siivouspoliittiset näkemyserot.
Miehet suhtatuvat siivousasioihin yleensä pragmaattisesti; jos kämpässä on liian likaista niin lian poistaminen voi olla paikallaan. Sen sijaan monilla naisilla siivoamiseen liittyy ylevämpia tarkoitusperiä ja tavoitteita, joita keskiverto miehen putkiaivoilla ei voi ymmärtää. Toki mies voi oppia ennakoimaan ja ottamaan omissa toiminnoissaan huomioon naisen siivous-kommervenkit, mutta tuskin yksikään mies voi väittää niitä oikeasti ymmärtävänsä. Sigmund Freud oli ehkä oikeilla jäljillä, tai sitten ei ollut.
Matemaattisesti homma menee suunnilleen näin. Oletetaan että kämpän siisteydellä (eli likaisuuden vähäisyydellä) on saavuttamaton absoluuttinen nollapiste, jota kuva lukuarvo 0. Vastaavasti siivousoperaation aloittamisen triggeroivaa saastaisuuden astetta voidaan merkitä lukuarvolla 100. Saastaisuuden määrä kehittyy käsittääkseni ajan suhteen lineaarisesti. Eri ihmisillä ja sukupuolilla tämä satasen saavuttaminen edellyttää erilaista saastaisuuden astetta, mutta tämän ulottuvuuden jätän tarkastelun ulkopuolelle.
Kun kämppä on siinä kunnossa että se pitää siivota, mies käyttäisi siivoamiseen keskimäärin yhden yksikön verran aikaa tai efforttia, ja saavuttaisi siisteydessä tason noin 20. Naiselle tämä ei kuitenkaan riitä, vaan hän panostaa siivoamiseen täydet kaksi yksikköä, joista jälkimmäisellä siisteys saavuttaa ehkä tason 10-15. Toisen aikayksikön ahertamisen ansiosta ei varsinaisessa siisteyden asteessa enää siis tapahdu tilastollisesti kovin merkittävää muutosta, mutta naisten mielestä se on silti perusteltua. Siivouksen jälkeenkin naisella riittää vielä ainakin puoli yksikköä energiaa tämän ohimeneväksi hetkeksi saavutetun siisteyden varjelemiseen edes parin päivän ajaksi. Eli siivouksen jälkeen edes ulkoeteisen lattialle ei saa tuoda kenkien mukana hiekkaa, ja puoliksi luettua lehteä ei saa jättää huolettomasti pöydälle lojumaan.
Miehen logiikalla ajatellen miesten tyyli siivota on tehokkaampi, ehkä jopa optimaalinen, kämppä pysyy kohtuullisen siistinä kohtuullisen pienellä panostukselle. Naiset sen sijaan saattavat käyttää siivousoperaatioon 100-150% enemmän työpanosta, mutta lisäpanostuksen vaikutus keskimääräiseen siisteyteen on marginaalinen. Kämppä pysyy tosi siistinä vain pienen ohikiitävän hetken. Graafisella esityksellä asiaa voisi selventää paremminkin, mutta enpä jaksa nähdä vaivaa niin paljoa.
Mainittakoon vielä että omia kokemuksia näistä asioista minulle on kertynyt 1960-luvulta alkaen, tosin tämän vuosituhannen puolella tämän aihepiirin kokemukset ovat olleet miellyttävän harvalukuisia. En muuten väitä että tämä yleinen siivousteoria koskisi samalla tavalla kaikkia naisia (tai miehiä), yksilöllisiä eroja on aina.
No nyt runoratsu karahti laukalle, parempi lopettaa runoilu tähän. Huomenna palaan ultrajuoksu-asioihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti