perjantai 7. joulukuuta 2012

Vuosi 2013 ja Oxroad Ultra

Ensi vuoden juoksusuunnitelmani rakentuvat elokuussa juostavan Oxroad Ultran ympärille. Minä juoksen mieluiten yhdellä pitkällä lenkillä tai reitillä juostavia kisoja, ja nyt kun Penttilän Mika järjestää Turusta Hämeenlinnan juostavan kisan niin siihen osallistuminen on itsestäänselvyys. Saatan osallistua johonkin juoksuun myös kevällä ja ehkä syksylläkin, mutta näistä asioista teen päätökset myöhemmin.

Syyskuun lopun Kreikan reissun jälkeen yritin saada itseni riittävän hyvään kuntoon Wihan kilometrien 100 km juoksua varten, mutta kunto lähti kehittymään väärään suuntaan. Niinpä peruutin Tampereen reissun, ja siirsin fokuksen vuoteen 2013. Tällä kertaa yritän saada pohjalle ehjän peruskuntokauden, ja sitä olenkin työstänyt ihan vaan tasaisen varovaisilla 50-60 km treeniviikoilla. Lisäilen määriä sitten kun siltä tuntuu, joskus ensi vuoden puolella.

Joulukuun tärkein tavoite on pitää paino alle 80 kg:n. Tässä onnistuminen edellyttäisi erittän kovaa kuria ruokavalion kanssa, koska loppuvuoden aikana en tule ottamaan ensimmäistäkään juoksuaskelta. Juoksemattomuus johtuu solisluusta, joka paukahti poikki keskiviikkona. Eipä ollut kaatumistekniikka hallussa, kun jalat lähti alta. Yleensähän tällaiset solisluuvammat parannetaan vaan levolla, mutta yleislääkäri katseli että kohollaan oleva luun kärki on niin terävän näköinen että ortopedi saattaisi haluta leikatakin sen.

Laitanpa tähän loppuun kuvan solisluustani. Jos lukijoilla on kokemuksia tällaisesta vaivasta, niin mielellään saa kirjailla kommentteja. Kuinka kauan toipuminen täyteen juoksukuntoon kestää, ja kuinka mahdollinen leikkaus vaikuttaisi toipumisaikaan? Yritän saada maanantaina ajan luulääkärille, itse olen tällä hetkellä sillä kannalla että ehkä tuon olisi parempi antaa luutua ihan vaan itsekseen. 


lauantai 6. lokakuuta 2012

Lakonia opetti, osa 4

Neljäs Spartathlon-reissu on nyt takana, ja onnistumis-prosenttini on enää 25%. Aiemmilla yrityksillä olen päässyt kerran maaliin ja kahdesti yli Sangas-vuoren (160 km), mutta tällä kertaa reissu loppui jo 61 km kohdalla. Kuvittelin olevani suurin piirten samassa kunnossa kuin aiemmilla kerroilla, mutta juoksuvauhtini suli täydellisesti perjantai-päivän 35 asteen helteessä. Pieni lohtu (mutta huono selitys) on se, että ei ollut muillakaan helppoa. Maaliin asti jaksoi vain reilut 20 prosenttia kisaan lähteneistä, keskeyttämis-prosentti oli Spartathlonin 30-vuotisen historian kaikkien aikojen suurin.

Omasta suorituksestani ei ole paljoa kerrottavaa. Treeniä oli määrällisesti aika vähän (eli liian vähän), mutta kuvittelin että suunnitelman mukaisesti toteutettu 12 viikon treeniputki ja alle 80 kg:n rutistettu elopaino olisivat kompensoineet määrän puolesta puutteellista harjoituspohjaa. En ollut ollenkaan varautunut siihen että juoksu voisi loppua jo ennen Korintin kanavaa. Aiempina vuosina minulla ei ole ollut mitään suurempia vaikeuksia alkumatkasta, vaikka hellettä on ollut reilusti ja läskiä vyötäröllä pahimmillaan 6-7 kg enemmän kuin tällä kertaa.

Juoksu lähti liikkeelle mukavasti, 15 km kohdalla olin saanut karistettua raatobussin noin 15 minuutin päähän. Tässä vaiheessa päättelin että sään kuumuuden takia juoksen vain mukavalta tuntuvaa vauhtia, enkä yritä väkisin kasvattaa eroa raatobussiin. Viidennellä Check Pointilla Elefsinassa (22,7 km) tein pienen varikkopysäyksen kun edellisillan pasta-ateria oli jalostunut pashaksi, mutta autokorjaamon perältä löytyneessä WC:ssä pidetyn istunnon jälkeen matka jatkui vanhaan malliin.

Kuuma ilma saattaa aiheuttaa kramppeja, vatsavaivoja, päänsärkyä, yleistä pahoivointia, huimausta ja muita vaivoja, mutta minulla ei ollut kuin yksi ongelma: juoksuvauhdin hyytyminen. Maratonin kohdalla Mecarassa ero bussiin oli edelleen 15 minuuttia, ja tilanne olisi ollut hyvä jos juoksu olisi kulkenut. Valitettavasti jo ennen Mecaraa olin pikku hiljaa joutunut siirtymään kevyestä hölkästä puolikovan raaston puolelle. Maratonin täyttymisen jälkeen kävelytauot pitenivät, ja joka huoltopisteellä huomasin käyttäneeni aikaa enemmän kuin raatobussin aikataulu.

Se tässä tuli opittua, että 30 asteen helle ja 35 asteen helle ovat eri asioita. Kun ilman lämpötila on noin lähellä kehon lämpötilaa, niin mukavasti puhallellut tuulikaan ei juuri jäähdyttänyt. Käytin litratolkulla nestettä sekä sisäiseen että ulkoiseen jäähdyttämiseen, enkä tiedä mitä olisin voinut tehdä paremmin. Maaliin pääsemiseksi minun olisi vaan pitänyt olla paremmassa kunnossa, eli harjoituskilometrejä olisi tarvittu paljon enemmän. Myös parempi sopeutuminen yli 30 asteen lämpötilaan olisi voinut olla eduksi, mutta kisaa edeltäviin kuuman paikan leireihin ei ollut mahdollisuutta.

Olin päättänyt että en keskeytä vapaaehtoisesti. Jos joku toimitsija tulisi vaatimaan numerolappuani, toteaisin vain lakonisesti Molon Labe, ja jatkaisin matkaa. No eihän se ihan näin mennyt, mutta ei minulle jäänyt mitään jossiteltavaakaan. Hotelli Siagasin kohdalla (61 km) olin jo 15 minuuttia jäljessä aikataulusta, ja olisin ehkä päässyt jatkamaan matkaa seuraavalle huoltopisteelle, mutta en vaan enää jaksanut lähteä eteen päin. Tiesin että olin jäänyt joka huoltopisteiden välillä noin 5 minuuttia aikataulusta, ja vauhtini oli edelleen hidastumaan päin. Tämä Spartathlon-reissu sisälsi minun kohdallani paljon enemmän bussimatkailua kuin juoksemista, ja pakko on myöntää että kyllä tämä syö miestä. Perkele.

Kymmenestä matkaan lähteneestä suomalaisesta urakan hoitivat loppuun asti Sakari ja Petri. Helppoa ei ollut kummallakaan, mutta kun fyysinen kunto on kohdallaan ja korvien välissä vääntöä riittävästi, niin tällaisistakin haasteista voi selvitä. Vielä kerran onnittelut herroille! Ja kiitokset mainiosta seurasta myös kaikille muille reissussa olleille suomalaisille, ja muidenkin kansallisuuksien edustajille.

En tiedä lähdenkö juoksemaan Spartathlonia ensi vuonna. Jos en, niin 2014 viimeistään. Ei tätä urakkaa näin voi kesken jättää.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Spartathlon 2012: juoksemista vaille valmis

Nyt on treenattu 12 viikkoa. Seuraavan juoksulenkin starttipaikkana on Akropolis-kukkula ja ajankohta ensi perjantaiaamu klo 7. Alkuperäiseen suunnitelmaani verrattuna kevensin kahden viimeisen viikon juoksumääriä 70 ja 40 kilometriin. Enemmänkin olisin voinut juosta mutta tämä oli vain varotoimenpide kun aavistuksenomaisia ylirasituksen oireita olin havaitsevinani. En usko että määrien pienentäminen turmelee kuntoani, vuoden 2008 Nove Colli ja vuoden 2010 Nemea-Olympia -juoksu menivät hyvin vaikka starttia edeltävien viikkojen aikana jouduin pitämään pari-kolme viikkoa totaalista juoksutaukoa.

Yhteensä ehdin juoksemaan 12 viikon aikana 760 kilometriä ja siihen päälle 24 tuntia cross traineria. Tämä vastaa minulla 1000 km juoksua, jonka määrän jotkut treenaavat yhdessä kuukaudessa, mutta minulle tämä oli alkuvuoden treenien vähäisyys ja muut kiireet huomioon ottaen maksimaalinen annostus.

Pyöreät 1000 km on kaunis luku, ja vielä hienompaa numerologiaa löytyy Spartathlon-starttia edeltäneiden 12 kuukauden treeneistä. Edeltäneen vuoden aikana juoksemieni kilometrien määrä on sama kuin henkilötunnukseni loppuosa! Jos ei tällaisella numerologisella hienosäätämisellä saada aikaiseksi pangalaktista hyperkompensaatio, niin millä sitten? Tässä vielä 12 viikon suoritteet graafisena esityksenä:



Spartathlon on aina arvoituksellinen. Hyväkään kunto ei takaa maaliin pääsyä, mutta kyllä minulla on kohtuullisen luottavainen olo. Treenin määrä on tietysti aika vaatimaton, mutta olen mielestäni onnistunut toteuttamaan sen fiksusti. Tässä arvio maaliin pääsyn mahdollisuuksiinni vaikuttavista tekijöistä, ylhäältä alas eli from tip to toe:
  • Motivaatio on vahva, ja vuoden 2009 keskeytyksen tyylistä nössöilyä ei tulla näkemään. Itse olen tietysti eniten vastuussa tästä asiasta, mutta minulla on kova luottamus myös suomalaisten huoltoauton miehitykseen. Alatyylistä vittuilua ja armotonta ruoskanheilutusta on luvattu tarjota, jos olen jättämäässä kisaa kesken ilman hyväksyttävää syytä.
  • Aerobinen kunto tuntuisi olevan hyvällä mallilla. Syke on asiallisella tasolla ja reagoi rasituksen muutoksiin niin kuin pitää. Hengitykseni on normaalisti pitkän lenkin vauhtia juostessani 4/4 eli sisäänhengitykseen menee neljä askelta ja uloshengitykseen saman verran. Viimeisillä pitkillä lenkeilläni hengitys tuntui olevan lähempänä normaalia hengittämistä ilman mitään fyysistä rasitusta, tahti oli jotain 5/5 tai 6/6 askelta per henkäys tai jotain sinne päin.
  • Lihaskunto ei ole sen huonompi kuin ennenkään. Olen satunnaisesti koettanut treenata keskivartalon lihaksia, mutta tällä saralla olisi pitänyt tehdä paljon enemmän töitä. Läskiä minussa on nyt muutama kilo vähemmän kuin ennen, tästä on varmasti pitkässä juoksussa hyötyä.
  • Jalat ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Oikea polvi vihoittelee juoksemaan lähtiessä vanhaan malliin, mutta lihasten lämmettyä tämä ongelma katoaa. Kiropraktikko Anders Å. totesi kisaa edeltävän viikon tsekkauksessa että vasemman puolen lonkankoukistaja ja keskimmäinen pakaralihas eivät toimineet kunnolla, mutta Andersin käsittelyllä tilannetta saatiin korjattua. However,vasemman lonkan/pakaran alue on etukäteen ajatellen merkittävin Spartaan asti selviämistä varjostava riski.
  • Jalkapohjat ja varpaat ovat aika hyvällä mallilla. Varpaani ovat niin käppyräiset että ne tarvitsevat korkeussuunnassa reilusti tilaa, ja sitä järjestyi kun puukotin pohjallisista pienempien varpaiden alta siivun pois.
Itse kisan varalta suunnitelmani on selkeä. Lähden liikkeelle sopivan reipasta vauhtia, en liian hitaasti kuten vuonna 2009. Hellas Canissa voisin olla mieluusti tuntia ennen raatobussia (kuten vuonna 2008), mutta pienempikin marginaali riittää jos kone käynnistyy hitaasti.

Antiikin Korintin jälkeen alkaa minun mielessäni se osuus, jolla raatobussi pitäisi saada karistettua kahden tunnin päähän. Tämä onnistuu kun kävelee vain suunnitelman mukaisesti muutaman minuutin pätkän kerran puolessa tunnissa, ja pitää juoksuvauhdin reippaana hölkkänä. Jyrkemmät ylämäet tietysti kävellään, mutta loivemmat juostaan. Tärkeintä on pitää huolta siitä että jalat liikkuvat, mutta Mrs. Screechin kissoja (97 km) pitää kuitenkin ehtiä morjestamaan ja Nemean punaviiniä maistamaan jos sellaista huoltopisteellä tarjotaan.

Sangas-vuoren ylityksen jälkeen kyse on sitten vain siitä että pitää pysyä liikkeellä ja mielellään juosta enemmän kuin kävellä. Näillä mennään.

Lento Ateenaan lähtee keskiviikkona (ei perjantaina, kuten alunperin kirjoitin). Majoitus on perinteiseen tapaan Hotel Londonissa tai jossain muussa Glyfadan hotellissa, ja meillä on Juoksufoorumista tuttujen Jolkun, Timin ja Uberlehrerin kanssa tilauksessa viihtyisä neljän hengen sviitti. Nämä Spartathlon-sviitit ovat todellisia tilaihmeitä, kompaktin kokoiseen kahden hengen hotellihuoneeseen ahdetaan neljä sänkyä jolloin vapaata lattiatilaa jää vain pieni kaistale sängyn päätyjen ja seinän väliin. Mutta hyvin sinne on aina mahduttu.

Laitan tähän loppuun pienen Youtube-videon, jossa on heti alussa esitelty Hotel Londonin vastaus kysymykseen "Kuinka majoitetaan neljä ultrajuoksijaa kahden hengen huoneeseen?".

maanantai 10. syyskuuta 2012

Keventelyä

Viime viikkoon päättyi nousujohteinen treeni, ja siirryin suunnitelman mukaisesti keventelyyn. Treenit ovat menneet edelleen ilman suurempia ongelmia, ja viime viikolle kaavailemani 120 km juoksua + 3 tuntia cross traineria toteutui niin kuin pitikin. Sunnuntai-iltana oli toki sen verran ryytynyt olo, että treeniohjelman keventämistä ei tarvinut sen enempää puntaroida.

Juoksukunto tuntuu tällä hetkellä asialliselta, tosin syketasojen nopea lasku vähän säikäytti. Minulla on joskus ollut ylirasituksen oireena sykejumia, jolloin syke ei oikein nouse eikä kerran noustuaan laske, mutta nyt syke reagoi rasituksen vähenemiseen asiallisesti. Sunnuntai-illan 20 km lenkillä (vauhti 5.51 min/km, mukana kolme parin minuutin kävelytaukoa) keskisyke oli 115, eli aika matalilla kierroksilla juoksu kulkee. Tosin viileä keli auttaa tässä asiassa, Kreikassa lämpömittarin lukemat ovat toisenlaiset.

Tässä Excelin näkemys viimeisten 10 viikon liikunnallisista aktiviteeteistani:


      
Elokuun alun jälkeen olen juossut 7 kertaa työmatkani Aleksanterinkadulta Hyrylään, lentokentän länsipuolelta koukaten matkaa kertyy noin 35 kilometriä. Nyt saa pitkien lenkkien juoksu jäädä, ja tulevien kahden viikon aikana aion tyytyä 10-15 km pyrähdyksiin. Jos meno maistuu niin lisäilen hiukan vauhtia juoksenteluun, Kreikassa olisi hyvä saada jalat liikkumaan riittävän rivakasti heti kun Akropolikselta lähdetään liikkeelle.
  

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Matka kohti Spartaa jatkuu

Nyt on 12 viikon treenijaksosta takana 8 viikkoa, ja edessä on enää 4 viikkoa treeniä ja sen päälle kisaviikko. Toistaiseksi kaikki on mennyt mukavasti, olen pystynyt toteuttamaan etukäteissuunnitelmaani ennennäkemättömän hyvin. Alla olevassa Excelissä näkyy menneiden kahdeksan viikon suoritteet, juoksut sinisellä ja cross trainerin polkemiset punaisella (1 tunti vastaa 10 km juoksua). Tulevien neljän viikon hahmotelmatkin laitoin näkyviin.























Kuten kuvasta näkyy, ohjelmassa on ollut kolme nousujohteista viikkoa ja yksi kevyt viikko siihen päälle. Tämä ohjelma alkoi 2.heinäkuuta ja alussa määrät olivat hyvin varovaisia, mutta näin oli pakko tehdä koska peruskuntokautta ei ollut alla käytännössä ollenkaan. Ensimmäisen vuosipuoliskon aikana harjoituspäiväkirjaan kertyi yhteensä hiukan alle 500 km juoksua, joten niin huteralta pohjalta oli pakko lähteä liikkeelle varovaisesti. Syyskuun lopulla nähdään mihin näin lyhyt valmistautuminen riittää Spartathlonissa.

Heinäkuun totutteluvaiheessa juoksentelin lähinnä 10-15 km lenkkejä, mutta viidennellä viikolla otin ohjelmaan myös viikottaisen pitkän lenkin. Käytännön syistä tämä pitkä lenkki on ollut töistäpaluulenkki Helsingistä Tuusulaan, jolle kertyy pituutta noin 35 km. Upotin tuohon alla Sports Tracker linkin tämän viikon pitkästä lenkistä, juoksu kulki mukavasti ja sykkeet pysyivät asiallisen matalalla tasolla.




Tulevat kaksi viikkoa yritän saada edelleen lisättyä treenin määriä, ja sen jälkeen (viikolla 11) määrät vähenevät. Tarkan ajankohdan keventelyn aloittamiselle päätän päivittäisten tuntemusten mukaan, mahdollisimman lähelle umpijumiylikuntoa pitäisi päästä, mutta ei kuitenkaan niin pitkälle ettei kroppa ehtisi palautua. On nimittäin tarkkaa puuhaa tämä pangalaktisen hyperkompensaation ajoittaminen.

lauantai 18. elokuuta 2012

Senior-kansalaisten liikuntaharrastuksia

Spartahlonin kotisivulta löytyy nykyään mukavasti kisaan ilmoittautuneiden tiedot, tällaista palvelun tasoa ei olisi voinut muutama vuosi sitten kuvitellakaan. Osallistujalistaa voi myös muokata suoraan selaimessa, ilmoittatuneet voi järjestää vaikkapa kansallisuuden tai iän mukaan. Tällä hetkellä listalla on tasan 350 nimeä, kesäkuun täydennyksen jälkeen nimiä oli hiukan enemmän mutta nyt sieltä on pikku hiljaa tippunut nimiä pois varmaankin erilaisten vaivojen takia.

Kopion listan Exceliin ja tein graafisen esityksen ilmoittautuneiden ikäjakaumasta. Lopputulos ei ollut yllätys, Spartathlon on kypsään ikään ehtineiden ihmisten harrastus. Ikänsä ilmoittaneiden 344 juoksijan joukosta löytyy vain kaksi alle kolmekymppistä, mutta päälle kuusikymppisiä huru-ukkoja  ja -mummoja löytyy 25 kappaletta. Tällä kertaa ikäpresidentti on 71-vuotias Kjell-Ove Skoglund Ruotsista.

Tässä ikäjakauma:


Omat treenini ovat menneet asiallisesti. Näin Spartathlon-kriteereilläkin keski-iän ylittäneenä olen onnistunut välttämään nuoruuden intoilusta johtuvat ylilyönnit harjoittelussani. Mutta vielä on muutama viikko aikaa lisätä treenimääriä ja tehdä muita tyhmyyksiä, saa nähdä miten tässä käy.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Matkalla kohti Spartaa

Nyt on neljä viikkoa Spartathlon-treeniä takana, ja kahdeksan viikkoa vielä jäljellä. Suuria ongelmia ei ole vielä tullut vastaan. Olen lisäillyt määriä varovaisesti ja elimistö ei ole pistänyt pahemmin hanttiin, mutta toki kesäloma on auttanut asiassa kun levon määrästä ei ole tarvinut tinkiä.

Treeniviikot ovat menneet näin:
  1. 48 km juoksua
  2. 58 km juoksua
  3. 50 km juoksua + 3 tuntia cross traineria
  4. 32 km juoksua + 3 tuntia cross traineria
Juoksuvauhdit ovat olleet tyypillisesti 5.30 - 5.50 min/km, tosin Kreetan lomalla pari hellelenkkiä oli hiukan hitaampia. Vauhdikkaammat lenkit loistavat poissaolollaan, mutta sekä asfaltti- että maastolenkeillä olen ryntäillyt satunnaisia fartlek-vetoja. Kolmannen viikon lopulla oli pientä väsymystä ja helpot juoksuvauhditkin hiipuivat lähelle 6 min/km, joten otin neljännen viikon vähän kevyemmin.

Suurin pienistä ongelmistani on ollut vasemman pakaran ja takareiden kireys, joka ei kuitenkaan ole missään vaiheessa estänyt treenaamista. Tämä on vanha tuttu Piriformis/Gluteus miminus -vaiva, mutta venyttelyllä ja jumpalla olen saanut sen melkein oireettomaksi. Tilanne on siis kohtuullisen hyvä, mutta vasen jalka tuntuu edelleen olevan heikompi, luulen että työnjako jalkojen välillä on nyt 45% / 55% oikean jalan hyväksi. Onneksi on vielä kaksi kuukautta aikaa saada juoksimet parempaan balanssiin.

Ensi viikolla palaan töihin, ja treenien määrää pitäisi saada edelleen lisättyä. Tämä on aika haastava yhtälö, mutta katsotaan miten homma onnistuu. Viikottaiset treeni-tunnit pitäisi saada nousemaan noin 10 tuntiin, ja syyskuun alussa olisi hyvä olla yksi tai kaksi kovempaakin viikkoa. Määrien nostaminen edellyttää kuitenkin sitä ettei elimistö mene ylikunto-tilaan. Jos leposykkeet jämähtävät yli 50 lukemien, niin silloin on treeniohjelmassa välittömän kevennyksen paikka.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Plan 377

Toukokussa näytti selvältä että juoksisin seuraavan kerran numerolappu rinnassa elokuun lopulla Masokistin Unelmassa Paloheinässä. Tämä suunnitelma alkoi horjua, kun toukokuun lopulla siitepölyallergia yltyi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Röörit menivät täysin tukkoon, ja seuranneen lievän keuhkoputkentulehduksen parantelut aiheuttivat kolmen viikon juoksutauon.

Juhannus-viikolla laskeskelin, että jos saan treenit hyvin käyntiin, niin ehtisin saada itseni 9 viikossa kohtuulliseen kuntoon Masokistin Unelmaan mennessä. Aikaa oli kieltämättä niukasti, mutta sitten tuli yllättäen Ateenasta kirje jossa ilmoitettiin että ilmoittautumiseni on hyväksytty, tervetuloa Ateenaan juoksemaan Spartathlonia syyskuussa.






Tällä järjestelyllä saisin itselleni 5 viikkoa lisää treeniaikaa, toisaalta juostava matka on paljon pidempi ja rankempi.Aikani pähkäiltyäni päätin että onhan se reissuun lähdettävä, jos vain saisin treenit käyntiin ilman isoja takaiskuja. Ilmoitin Spartathlon päämajaan että lähetän vahvistuksen ja osallistumismaksun maanantaina 16.7.2012, ja vastaukseksi tulleen sähköpostin tulkitsin niin että tämä sopii kreikkalaisille.

Olen nyt juoksennellut kympin lenkkejä sekä metsässä että maastossa, ja aion lisäillä määriä tasaisesti syyskuulle asti. Tällä hetkellä ei ole mitään mainitsemisen arvoisa ongelmia, mutta tilanne voi toki muuttua milloin vaan.

Ensi viikoksi lähdetään Kreikkaan totuttautumaan lämpimämpään ilmastoon, aikomukseni on juoksennella muutama 10-15 km lenkki muun lomalöysäilyn ohessa. Matkalukemistossani seikkailevat mm. Jukka Viljanen ja Jack Reacher, kumpi mahtaa olla kovempi jätkä?

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Paljon onnea vaan, Spiros!


6 tuntia synttärijuhlaa
Viikko sitten käytiin Lohjalla juoksemassa 6 tunnin juoksu ja juhlimassa 60-vee synttäreitä. Pääpaino oli juhlimisella, kyseessä oli jo tämän blogin toisessa kirjoituksessa mainitun Seppo "Spiros" Leinosen 60-vuotisjuhlat. Paikalla oli suuri joukko ultrajuoksijoita, kaukaisimmat vieraat olivat suunnistaneet Lohjalle Japanista ja Kreikasta asti.

Synttärien juhlinnan ohessa oli asiallista juhlia myös kevään kisoissa hienoihin suorituksiin yltäneitä juoksijoita, rataa olivat kiertämässä myös esimerkiksi Sakura-Michin heikonkin harjoitusjakson jälkeen selvittänyt Mikael Heerman, uuden 12 tunnin maantiejuoksun SE:n tehnyt Jari Tomppo sekä edellisenä viikonloppuna 255 km Dolichos Racen hienosti voittanut Juha Jumisko. James kertoikin minulle kisan viimeisen tunnin aikana kävellessämme mielenkiintoisia tarinoita Delphiostä Olympiaan juostavasta Dolichos Racesta. Jos kisa järjestetään myös vuoden kuluttua, ja jos muutama muu reunaehto toteutuu, harkitsen vakavasti ko. kisaan osallistumista ensi toukokuussa.

6 tuntia juoksua
Alkuvuoden harjoitteluni on ollut niin vaatimatonta, että ainoa juoksullinen tavoitteeni Lohjalla oli viettää 6 tuntia laatuaikaa juoksuradalla maanmainioiden ultraystävien seurassa. Olosuhteet olivat minun kannaltani erinomaiset, ilman lämpötila oli 5-8 astetta ja pienet sadekuurot varmistivat että jäähdytys pelasi sopivasti. Lähdin liikkeelle hiukan alle 6 min/km vauhdilla, ja ensimmäisen tunnin jälkeen kasassa oli 10,8 km. Juoksu kulki yllättävän helposti, ja kun viiden tunnin kohdalla kasassa oli 50,4 km, päätin panostaa viimeisen tunnin ajan kävelemiseen.

Lopputulokseni oli 56,4 km ja koska koko kisa tuli taivallettu rentoa pitkän lenkin vauhtia (ja lopussa vielä hitaammin), tuntuu elimistö palautuvan vauhdikkaasti takaisin treenikuntoon. Menneistä möhläilyistä oppineena päätin kuitenkin ottaa palautumisen varman päälle, ja pidin kisan jälkeen 6 lepopäivää ennen lenkkipolulle palaamista.

Lohjan juoksu sujui siis omalta osaltani mukavasti, ja suuri yllätys oli, ettei pitkien lenkkien täydellinen puuttuminen edellisten 5 kuukauden aikana ollut pahemmin nakertanut nylkky-hölkkä -peruskuntoa. Olin juossut edellisen yli 10 km lenkkini itsenäisyyspäivänä, jolloin 60 km Montrail -lenkin sivutuotteena onnistuin turmelemaan totaalisesti syksyn aikana hyvään kuosiin nousseen juoksukuntoni.

6 tuntia syömistä ja juomista
Eräs mahdollisesti tuleva ultrajuoksija kysyi minulta kisan aikaisesta syömisestä. Syömisasiat ovat yksilöllisiä, ja kokeilemalla oppii omalle ruoansulatuselimistölle sopivat dieetit. Itse olen oppinut kantapään kautta, että määrällisesti merkittävää ennakkotankkausta minun ei kannata tehdä, ja että kisan aikana minun kannattaa syödä ja juoda pieniä määriä jatkuvalla syötöllä.

Lohjan 6 tunnin juoksun energiansaannin hoidin näin:
  • Kisaa edeltävänä päivänä normaalit määrät syömistä, tosin menú oli hiilaripainotteinen eli lasagnea.
  • Aamulla lautasellinen puuroa, tuhdisti AB-jugurttia ja kuppi teetä, lisäksi pari Imodiumia ennaltaehkäisemään vatsavaivoja.
  • Kisan aikana minulla oli mukana omina eväinä kaksi tetraa mustikkakeittoa ja yksi Gainomax, nämä hörppäsin 1h30m välein.
  • Muuten turvauduin järjestäjien herkkupöytään, sieltä nappasin aluksi puolen tunnin ja myöhemmin 20 minuutin välein Coca-Colaa tai Jaffaa (jota ensimmäiset 5 tuntia luulin hyvän makuiseksi urheilujuomaksi…) sekä maun mukaan hillovoileivän paloja, keksiä, banaania tai suolakurkkua. Punssikonvehteja en kovasta markkinoinnista huolimatta sortunut ottamaan.
  • Eväitä nauttiessa kävelin 100-150 metriä, sama systeemi toimii myös vaikkapa Spartathlonin huoltopisteiden yhteydessä.
Lohjalla kaikki sujui hienosti, energiaa riittii tasaisesti koko 6 tunniksi eikä vatsa elämöinyt ollenkaan. Ei matalasykkeiseen hölkkäämiseen tarvita tämän kummempia virityksiä.

Nuoret Kapinalliset Ultrajuoksijat
Palkintojen jaon jälkeen luovutin päivän sankarille Nuorten Kapinallisten Ultrajuoksijoiden stipendin. Jotkut ovat kysyneet että mikä se N.K.U. on, mutta en minä osaa tuollaiseen kysymykseen vastata. Kyseessä on mahdollisesti maanalainen organisaatio joka toimii erillisissä soluissa, tai sitten se on jotain muuta. En myöskään tiedä kuka johtaa toimintaa, ehkä jossain taustalla naruja nykii Feidippideksen haamu tai Yannis Kouros. Itse sain ohjeet toimittaa Spirokselle 100 triljoonan dollarin suuruisen rahastipendin, ja näin myös tein.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Jotkut juoksee enemmän, jotkut vähemmän

Sietämättömän vähiin on jäänyt juokseminen alkuvuoden aikana. Ensimmäisen kvartaalin eli tammi-maaliskuun treenit olivat yhteensä 172 km juoksua ja kaksi tuntia cross traineria siihen päälle. Kun juoksu ei kulkenut niin panostin varman päälle lepäilemiseen.

Maaliskuun 28. päivä kirjasin harjoituspäiväkirjaan 8 km aamulenkin, joka kulki erinomaisen kepeästi 5.30 min/km vauhdilla. Aamupäivän ajan ehdin jo herkutella ajatuksella että huhtikuussa voisin palata edes 4 lenkkiä/vko treenitahtiin, mutta iltapäivällä iski pirullinen flunssa. Kuumetta riitti vajaan viikon, ja kurkkukivun sekä muiden jälkioireiden helpottamista odotellessa pidin kolme viikkoa täydellistä treenitaukoa. Huhtikuun saldoksi kertyi 51 km ultrakevyttä lenkkeilyä, tällä pohjalla vajaan parin viikon päästä juostava Lohjan 6 tunnin kisa menee enempi kävelyn ja Spiros Leinosen 60-v. synttäreitä juhliessa.

Mutta onneksi kaikki eivät ole näin vaivaisia. Kaksi viikkoa sitten juostiin Japanissa 250 km pituinen Sakura Michi -juoksu, jossa suomalaiskaksikko Veikko Sivosavi ja Mikael Heerman juoksivat komeasti maaliin. Mikaelilla olivat treenit jääneet aika vähiin lonkkavaivan takia mutta vanhat pohjat ovat sen verran hyvät että Sakura Michi onnistui, Mikaelin kisaraportin voi lukea täältä. Onnittelut Mikaelille ja Veikolle hienosta juoksusta, ja vielä ultra-extraonnittelut Mikaelille hienosta Sakura-Michi -takista.

Myös 100 km juoksun MM-kisat on juostu. Italialaiset sössivät kisajärjestelyissä välimerelliseen tyyliin, mutta kaikista logistiikkaongelmista huolimatta kisa saatiin juostua. Suomen joukkueella oli monenlaisia ongelmia, mutta vastoinkäymisistä huolimatta Janne Klasila juoksi satasen hienosti alle 7h30m "retkeilyrajan".

12 tunnin juoksussa ei tietääkseni ole virallista retkeilyrajaa määritetty, mutta Jari "X-Caliber" Tompon Norjan Ringerikissä juoksema 144 km tulos edustaa varmasti tavanomaista retkeilyvauhtia kovempaa kyytiä. X-caliber siis juoksi puoli vuorokautta alle 5.00 min/km keskivauhdilla, Jarin kisaraportti ilmestyy varmasti aikanaan tänne. Suomelta lähtee erittäin kova joukkue 24 tunnin juoksun MM-kisoihin ensi syksynä, Jarilla ja monella muulla on realistinen mahdollisuus 250 km ylitykseen.

Ensi perjantaina strattaa Kreikassa 255 km pituinen Dolichos Ultra Race, jossa ovat mukan Suomen Hitain Ari Mustala ja James Jumisko. Itsellänikin oli tämä kisa haaveena, mutta kunto ei tänä vuonna riitä Delphistä Olympiaan juoksemiseen. Kreikkalaiset tuskin saavat järjestettyä kisan aikaista tulospalvelua, mutta kun vaan jostakin saadaan tietoa kisan etenemisestä, niin kommentit löytyvät varmasti ensimmäisenä Juoksufoorumista. 

Tulevien kahden viikon aikana oma juoksullinen tavoitteeni on olla turmelematta olematonta juoksukuntoa (onkohan tämä mahdollisesti mahdollista vai mahdotonta?) ennen 12.5. juostavaa Lohjan 6h kisaa.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Plan LoMa

Thames Path 100 mailia jäi minulta juoksematta, mutta onnittelut Pekalle ultra-uran avauksesta. Olosuhteet Thamesin varrella olivat brittiläisen vaihtelevat, lauantai-päivän auringonpaisteinen shortsikeli kääntyi sunnuntaiaamuna sellaiseksi lumi&räntämyrskyksi että kisa jouduttiin keskeyttämään pari tuntia etuajassa. Kovin monta juoksijaa ei kuitenkaan joutunut jättämään kisaa kesken järjestäjien turvallisuussyistä tekemän päätöksen takia. Kommentteja Thames Pathista löytyy Juoksufoorumista.

Edellisen blogikirjoituksen otsikko oli Plan ¿¡, ja kaikki varmaan ymmärsivät että se ei ollut mikään oikea suunnitelma. Jos ei kyseenalaisesti ylösalaisin käännetty kysymysmerkki riittävästi alleviivannut tämän "suunnitelman" ironisuutta, niin ylösalaisin käännetty huutomerkki viimeistään kertoi mistä oli kyse. Jos joku ei sitä sattunut tietämään, niin kyseessähän on Temherte slaqî, jota Etiopian suunnalla käytetään ilmaisemaan ironiaa. Näin kertoo Wikipedia:

In certain Ethiopic languages, sarcasm and unreal phrases are indicated at the end of a sentence with a sarcasm mark called temherte slaqî or temherte slaq (U+00A1) ( ¡ ), a character that looks like the inverted exclamation point.

Jos jostain maasta löytyy porukkaa jolla olisi edellytykset ymmärtää allekirjoittaneen satunnaisen hölkkäharrastuksen ja oikean juoksemisen välillä aukeavan kuilun mittaamaton leveys ja pohjaton syyvyys ja tähän rinnastukseen sisältyvä ironia, niin tämä maa on Etiopia, vain Etiopia eikä mikään muu kuin Etiopia. No jaa, ehkä kenialaisillakin voisi olla ymmärrystä tästä asiasta, mutta en tiedä kuinka kenialaiset ilmaisevat ironian kirjoitetussa tekstissä.

Jos Plan ¿¡ oli oikeasti varsinainen Plan ؟¡ , niin tämän kerran otsikko Plan LoMa on ihan oikea suunnitelma. Lo on Lohjan 6 tunnin juoksu ja Ma on Masokistin Unelma. Spartathloniin en tänä vuonna mahtunut mukaan, ja kun juoksukunto on edelleen epämääräinen niin enpä osaa tämän suurempia suunnitelmia ensi kesäksi tehdä.

Masokistin Unelmasta aloitin ultrajuoksu-urani 8 vuotta sitten, ja sen juokseminen olisi perusteltua siksi että tämänhetkiset juoksusaavutuksenim eivät riittäisi 2013 Spartathloniin mukaan pääsemiseen. Niinpä Paloheinässä olisi tarpeen juosta satanen alle 10:30 aikaan.

Nyt siis edetään Plan LoMan mukaan, tosin välillä on päässä pyörinyt myös vaihtehtoinen Plan LoBaMa tai jopa pelkkä LoBa, mutta taitaa Balaton-järven kiertäminen jäädä minulla johonkin tulevaan vuoteen.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Plan ¿¡

Plan B on hylätty, ja Englanninmatka peruutettu. Joulukuu meni itsenäisyyspäivän jälkeen kaksi lenkkiä/viikko tahdilla, ja kun meno oli edelleen nihkeää niin kevensin ohjelman tammikuussa yhteen lenkkiin viikossa. Pakkaskelien alettua pudotin ohjelmasta sen viimeisenkin lenkin, ja aikomus oli palata lenkkipoluille sitten kun pakkasmittarin lukemat ovat siedettäviä.

Ilmatieteilijät lupaavat ensi viikon alkuun jopa 5-10 asteen pakkasia, mutta silloin en vielä aloita treeniä. Eilen iski nimittäin flunssa, ja nyt on pää puolillaan räkää. Mutta eiköhän tässä kevään mittaan saada terveystilanne ja sää sellaiseen kuosiin että pääsen taas lenkille.

Plan B:n jälkeen olisi aakkosissa tullut seuraavaksi Plan C, mutta koska mitään suunnitelmaa ei oikeasti ole olemassa niin olkoon se sitten Plan ¿¡. Seuraava kisastartti on Leinosen Sepon 6 tunnin juoksu Lohjalla toukokuussa, mutta siitä eteen päin on suunnitelmat levällään. Lyhyemmän aikavälin suunnitelmiin kuuluu crème brûléen tohottaminen ja syöminen, Finrexinin siemailu ja sitten Suomen tasavallan seuraavan presidentin valitseminen. Jossain välissä yritän ehtiä myös siemailemaan hunajateetä ja brandya, ja TV:n töllöttämisen ohella pelaan varmasti myös Angry Birdsiä ja lueskelen Jack Reacherin seikkailuja. Hyvin saan ajan kulumaan vaikka en lenkillä käykään!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Plan B From Outer Space

Otsikko "Plan B From Outer Space" viittaa siihen, että Thames Path -valmistautumiseni ensimmäiset 4 viikkoa ovat poikenneet alkuperäisestä suunnitelmasta niin paljon että olen siirtynyt varasuunnitelmaan. Voi olla että kevään aikana varasuunnitelma-aakkosissa siirrytään B:tä pidemmällekin. Männes näkkee, kuten Saudi-Arabian evakkokarjalaisilla on tapana sanoa.

Edellisessä blogsennuksessani kerroin, että syksyn treenit olivat menneet hyvin ja marras-joulukuun vaihteen kevyen viikon jälkeen varsinainen valmistautuminen kohti Thames Pathia alkaisi 5.12.2011. Ensimmäiselle viikolle kaavailin noin 75 kilometrin verran juoksua, ja tämä myös toteutui. Itsenäisyyspäivänä Suomen Thames Path -joukkue juoksi Espoon takametsissä Montrail-lenkin, jolle kertyi parin "suunnistusvirheen" ja yhden oikaisun jälkeen noin 59 km. Lenkin tiedot näkyvät tuossa alla, huomautettakoon että datassa näkyvä päivämäärä 30.5.2011 johtuu kännykässäni olleesta väärästä päiväyksestä. Lisäksi kaksi sisätiloissa pistäytymistä (Salmi ja Pirttimäki) hämmensivät GPS:n niin että näistä pysähdysten aikana GPS mittasi yli 2 kilometrin verran virtuaalista harhailua, vaikka oikeasti en liikkunut metriäkään.



Espoon lenkki meni hyvin, mutta sen jälkeen on mennyt huonosti. Tässä viimeisten neljän viikon juoksusuoritteet, ensin proosamuodossa ja sitten Excelinä:

vk 1 (5.12.-): 79 km
  • ti 59 km, juoksuvauhti noin 7 min 45 sek/km
  • pe 10 km 5.36
  • la 10 km 5.46
 vk 2 (12.12.-): 20 km
  • la 10 km 5.41
  • su 10 km 5.40
vk 3 (19.12.-): 43 km
  • to 8 km 5.40
  • pe 15 km 5.41
  • su 20 km 5.33
vk 4 (26.12.-): 35 km
  • la 15 km 5.45
  • su 10 km 5.46




























Aikomukseni oli juosta 4-5 lenkkiä viikossa niin että mukana olisi yksi tai kaksi 30-35 km treeniä, mutta taas kerran suunnitelmat menivät uusiksi. Itsenäisyyspäivän über-ylipitkä lenkki meni tosi mukavasti, ja olin jo etukäteen päättänyt että siitä palautumisen varmistamiseksi pidän loppuviikon ohjelman hyvin kevyenä. Koska olo oli viikon lopulla edelleen väsynyt, kevensin myös seuraavan viikon treenejä, ja myös seuraavan, ja sitä seuraavan...

Jostain syystä elimistöni ei ole vieläkään toipunut kunnolla, leposykkeet ovat useimmiten päälle 50 vaikka harvat joulukuun jälkipuoliskolla juoksemani lenkit ovat olleet hyvin kevyitä ja lepopäiviä on ollut vähintäänkin riittävästi. Olen aiemmin onnistunut ajamaan elimistöni ylirasitustilaan (eli "ylikuntoon") treenaamalla liian lujaa, mutta en olisi uskonut että yksittäinen hölkkävauhdilla juostu 60 km lenkki voisi aiheuttaa saman asian.

Näin tässä kuitenkin on käynyt, vaikka tunsin joulukuun alussa olevani parhaassa kunnossani pitkään aikaan. Jos kävin marraskuun lopussa aamulla juoksemassa 30 km lenkin, niin iltapäivällä tuntui siltä että olisin helposti voinut tehdä saman lenkin uudestaan. Nyt joudun miettimään erikseen jokaista 10 km aamulenkille lähtemistä, ja usein pähkäilyn lopputulos on että parempi on levätä kuin lähteä valmiiksi väsyneenä tien päälle.

Nyt on kaksi kuukautta aikaa saada itseni kuntoon Thames Pathia varten, ja jos ei juoksu ala kulkemaan tammikuussa niin peruutan koko matkan. However, jos juoksu lähtisi kulkemaan, voin rakennella entistä nousujohteisemman treeniohjelman (eli Plan B From Outer Space) jonka seurauksena kuntoni voisi hyvinkin nousta Thames Pathin vaatimalle tasolle. Tämä toki edellyttäisi, että kuntoni ei kehittyisi normaalin kosmisen superkompensaation teorian mukaan, vaan nyt tarvittaisiin pangalaktista hyperkompensaatiota. Saas nähdä kuinka käy.
 

website traffic statistics
Find a Date