Lakonia opetti, osa 4

Neljäs Spartathlon-reissu on nyt takana, ja onnistumis-prosenttini on enää 25%. Aiemmilla yrityksillä olen päässyt kerran maaliin ja kahdesti yli Sangas-vuoren (160 km), mutta tällä kertaa reissu loppui jo 61 km kohdalla. Kuvittelin olevani suurin piirten samassa kunnossa kuin aiemmilla kerroilla, mutta juoksuvauhtini suli täydellisesti perjantai-päivän 35 asteen helteessä. Pieni lohtu (mutta huono selitys) on se, että ei ollut muillakaan helppoa. Maaliin asti jaksoi vain reilut 20 prosenttia kisaan lähteneistä, keskeyttämis-prosentti oli Spartathlonin 30-vuotisen historian kaikkien aikojen suurin.

Omasta suorituksestani ei ole paljoa kerrottavaa. Treeniä oli määrällisesti aika vähän (eli liian vähän), mutta kuvittelin että suunnitelman mukaisesti toteutettu 12 viikon treeniputki ja alle 80 kg:n rutistettu elopaino olisivat kompensoineet määrän puolesta puutteellista harjoituspohjaa. En ollut ollenkaan varautunut siihen että juoksu voisi loppua jo ennen Korintin kanavaa. Aiempina vuosina minulla ei ole ollut mitään suurempia vaikeuksia alkumatkasta, vaikka hellettä on ollut reilusti ja läskiä vyötäröllä pahimmillaan 6-7 kg enemmän kuin tällä kertaa.

Juoksu lähti liikkeelle mukavasti, 15 km kohdalla olin saanut karistettua raatobussin noin 15 minuutin päähän. Tässä vaiheessa päättelin että sään kuumuuden takia juoksen vain mukavalta tuntuvaa vauhtia, enkä yritä väkisin kasvattaa eroa raatobussiin. Viidennellä Check Pointilla Elefsinassa (22,7 km) tein pienen varikkopysäyksen kun edellisillan pasta-ateria oli jalostunut pashaksi, mutta autokorjaamon perältä löytyneessä WC:ssä pidetyn istunnon jälkeen matka jatkui vanhaan malliin.

Kuuma ilma saattaa aiheuttaa kramppeja, vatsavaivoja, päänsärkyä, yleistä pahoivointia, huimausta ja muita vaivoja, mutta minulla ei ollut kuin yksi ongelma: juoksuvauhdin hyytyminen. Maratonin kohdalla Mecarassa ero bussiin oli edelleen 15 minuuttia, ja tilanne olisi ollut hyvä jos juoksu olisi kulkenut. Valitettavasti jo ennen Mecaraa olin pikku hiljaa joutunut siirtymään kevyestä hölkästä puolikovan raaston puolelle. Maratonin täyttymisen jälkeen kävelytauot pitenivät, ja joka huoltopisteellä huomasin käyttäneeni aikaa enemmän kuin raatobussin aikataulu.

Se tässä tuli opittua, että 30 asteen helle ja 35 asteen helle ovat eri asioita. Kun ilman lämpötila on noin lähellä kehon lämpötilaa, niin mukavasti puhallellut tuulikaan ei juuri jäähdyttänyt. Käytin litratolkulla nestettä sekä sisäiseen että ulkoiseen jäähdyttämiseen, enkä tiedä mitä olisin voinut tehdä paremmin. Maaliin pääsemiseksi minun olisi vaan pitänyt olla paremmassa kunnossa, eli harjoituskilometrejä olisi tarvittu paljon enemmän. Myös parempi sopeutuminen yli 30 asteen lämpötilaan olisi voinut olla eduksi, mutta kisaa edeltäviin kuuman paikan leireihin ei ollut mahdollisuutta.

Olin päättänyt että en keskeytä vapaaehtoisesti. Jos joku toimitsija tulisi vaatimaan numerolappuani, toteaisin vain lakonisesti Molon Labe, ja jatkaisin matkaa. No eihän se ihan näin mennyt, mutta ei minulle jäänyt mitään jossiteltavaakaan. Hotelli Siagasin kohdalla (61 km) olin jo 15 minuuttia jäljessä aikataulusta, ja olisin ehkä päässyt jatkamaan matkaa seuraavalle huoltopisteelle, mutta en vaan enää jaksanut lähteä eteen päin. Tiesin että olin jäänyt joka huoltopisteiden välillä noin 5 minuuttia aikataulusta, ja vauhtini oli edelleen hidastumaan päin. Tämä Spartathlon-reissu sisälsi minun kohdallani paljon enemmän bussimatkailua kuin juoksemista, ja pakko on myöntää että kyllä tämä syö miestä. Perkele.

Kymmenestä matkaan lähteneestä suomalaisesta urakan hoitivat loppuun asti Sakari ja Petri. Helppoa ei ollut kummallakaan, mutta kun fyysinen kunto on kohdallaan ja korvien välissä vääntöä riittävästi, niin tällaisistakin haasteista voi selvitä. Vielä kerran onnittelut herroille! Ja kiitokset mainiosta seurasta myös kaikille muille reissussa olleille suomalaisille, ja muidenkin kansallisuuksien edustajille.

En tiedä lähdenkö juoksemaan Spartathlonia ensi vuonna. Jos en, niin 2014 viimeistään. Ei tätä urakkaa näin voi kesken jättää.