Matkalla kohti Spartaa

Nyt on neljä viikkoa Spartathlon-treeniä takana, ja kahdeksan viikkoa vielä jäljellä. Suuria ongelmia ei ole vielä tullut vastaan. Olen lisäillyt määriä varovaisesti ja elimistö ei ole pistänyt pahemmin hanttiin, mutta toki kesäloma on auttanut asiassa kun levon määrästä ei ole tarvinut tinkiä.

Treeniviikot ovat menneet näin:

1. 48 km juoksua
2. 58 km juoksua
3. 50 km juoksua + 3 tuntia cross traineria
4. 32 km juoksua + 3 tuntia cross traineria

Juoksuvauhdit ovat olleet tyypillisesti 5.30 - 5.50 min/km, tosin Kreetan lomalla pari hellelenkkiä oli hiukan hitaampia. Vauhdikkaammat lenkit loistavat poissaolollaan, mutta sekä asfaltti- että maastolenkeillä olen ryntäillyt satunnaisia fartlek-vetoja. Kolmannen viikon lopulla oli pientä väsymystä ja helpot juoksuvauhditkin hiipuivat lähelle 6 min/km, joten otin neljännen viikon vähän kevyemmin.

Suurin pienistä ongelmistani on ollut vasemman pakaran ja takareiden kireys, joka ei kuitenkaan ole missään vaiheessa estänyt treenaamista. Tämä on vanha tuttu Piriformis/Gluteus miminus -vaiva, mutta venyttelyllä ja jumpalla olen saanut sen melkein oireettomaksi. Tilanne on siis kohtuullisen hyvä, mutta vasen jalka tuntuu edelleen olevan heikompi, luulen että työnjako jalkojen välillä on nyt 45% / 55% oikean jalan hyväksi. Onneksi on vielä kaksi kuukautta aikaa saada juoksimet parempaan balanssiin.

Ensi viikolla palaan töihin, ja treenien määrää pitäisi saada edelleen lisättyä. Tämä on aika haastava yhtälö, mutta katsotaan miten homma onnistuu. Viikottaiset treeni-tunnit pitäisi saada nousemaan noin 10 tuntiin, ja syyskuun alussa olisi hyvä olla yksi tai kaksi kovempaakin viikkoa. Määrien nostaminen edellyttää kuitenkin sitä ettei elimistö mene ylikunto-tilaan. Jos leposykkeet jämähtävät yli 50 lukemien, niin silloin on treeniohjelmassa välittömän kevennyksen paikka.