tag:blogger.com,1999:blog-65120583372293734072024-02-08T02:18:53.276+02:00Spartathlonitis246 kilometriä Ateenasta Spartaan. Aikaa 36 tuntia. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Seuraavan kerran vuonna 2025?cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.comBlogger146125tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-10348241541269732892024-01-01T16:04:00.005+02:002024-01-01T16:29:08.899+02:00 Berliinin kautta koukaten kohti Spartaa (8 + 12 + 12 + 1 = 161,39)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_EduCZDVAnongKYkAJ3jGwWy1oVB2I8754njm4GPkj7EtLf0FMPnIjcj8HXZo7hvvN9IciQe39XWC08XSiiwsaqQ6kfOP8utwtGRMjP-XqLszZOuGOxd3Yi7lQLwKrmhj2zBe-5tgVvdRW2LdjzFz_hNSmRjzMXyrT9CwugBqtDXaZQRTd40c-gJmaP51/s2703/Keskuspuisto20231231.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1906" data-original-width="2703" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_EduCZDVAnongKYkAJ3jGwWy1oVB2I8754njm4GPkj7EtLf0FMPnIjcj8HXZo7hvvN9IciQe39XWC08XSiiwsaqQ6kfOP8utwtGRMjP-XqLszZOuGOxd3Yi7lQLwKrmhj2zBe-5tgVvdRW2LdjzFz_hNSmRjzMXyrT9CwugBqtDXaZQRTd40c-gJmaP51/w400-h283/Keskuspuisto20231231.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maisema lenkkipolultani uudenvuodenaattona. Vasemmalla urbaanisti sykkivä Helsinki, oikealla entinen Helsingin pitäjä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Vantaa. </td></tr></tbody></table><br /><p>Matka kohti Spartaa etenee, vaan ei ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta tärkeintä onkin liike. Harrastin vielä vuonna 2022 kävelypainotteista liikuntaa reilut 4000 kilometriä, mutta viime vuonna liikkumista kertyi vain noin 2300 kilometrin verran. Sparta2025 -suunnitelmani päivitykseen olin kirjannut tavoitteeksi <a href="https://www.google.com/maps/dir/Sp%C3%A1rti,+231+00,+Kreikka/Lavakatu,+00240+Helsinki/@46.694183,2.1183656,4z/data=!3m1!4b1!4m14!4m13!1m5!1m1!1s0x1361d2760a6f3319:0x55c178decfd13663!2m2!1d22.430264!2d37.074461!1m5!1m1!1s0x469209c6ab5ebdcb:0xc452e0fc22fa862b!2m2!1d24.9312204!2d60.2194479!3e2?entry=ttu">3118 kilometriä</a>, mutta harvoinpa suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan. Tässä tämänkertaiset seli-seli-selitykset:</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>63 vuoden ikäinen kroppa kestää pitkäkestoistakin liikuntaa, mutta juoksupätkien lisääminen kävelylenkkeihin ei ole ihan 'vaivaton' juttu. Hölkkääminen kyllä tuntuu sujuvan, mutta lopullinen totuus paljastuu vasta seuraavana aamuna. Varsinkin vasen pohkeeni kärsii kroonisesta heikkoudesta, ja liian vallaton juoksentelu saattaa jumiuttaa saman tien koko vasemman puolen selkä-perseen. Myös viime kevään muuttotalkoot johtivat itseaiheutettuun selkävaivaan, jonka seurauksena jouduin parin viikon ajan korvaamaan iltalenkit Netflix+ibuprofeenilla. Nämä kaikki ovat olleet ikäviä takaiskuja, mutta onneksi vain hidasteita, eivät esteitä. Lihaskuntotreeni ja maltti juoksuaskelten määrän kasvattamisessa ovat tarpeen.</li></ul><ul style="text-align: left;"><li>Myös työkiireitä voin syyttää kilometrien vähenemisestä. Tämä on toki positiivista, koska vuosi sitten näytti vielä mahdolliselta, että silloinen työttömyyteni olisi saattanut jatkua työttömyysputken kautta 64½ vuoden eläkeikääni asti. However, aloitin viime keväänä Suomen Pankissa ekonomistina, ja olen viihtynyt erinomaisen hyvin. Jopa niin hyvin, että maaliskuussa 2025 tarjolla oleva mahdollisuus heittäytyä täyspäiväiseksi huru-ukkourheilijaksi mietityttää monella tavalla. Mutta kuten meillä siirtokarjalaisten jälkeläisillä on tapana huolettomasti kuitata tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet: Männes näkkee, kuha vaan männee.</li></ul>Sparta2025 -strategian visio ('<i>Esa pussaamassa Leonidaksen vasemman jalan pikkuvarvasta</i>') on entisellään, mutta toimintaympäristön epävarmuuksista johtuen ei voida sulkea pois strategiakauden pidentämistä muotoon Sparta2026. Jotta eteneminen kohti visiota kuitenkin jatkuisi ryhdikkäänä, operatiiviseksi välitavoitteeksi on lisätty 8+12+12+1 eli 33 viikon päästä juostava 161,39 km pituinen <a href="https://www.100meilen.de/?lang=en">Berlin Wall Race eli Mauerweglauf eli 100 Meilen Berlin</a>. Ilmoittautuminen ensi kesän Mauerweglaufiin avattiin 8.11.2023 klo 18.57 Suomen aikaa, ja muistaakseni ilmoittauduin sinne noin klo 18.57.01. Kuntoni on paska, mutta tavoitteena on jalostaa paskuus sellaiseksi, että se mahdollistaisi wanhan Länsi-Berliin ympäri jolkuttelemisen alle 30 tunnissa.<p></p><p>Edellisen kerran olen juossut numerolappu rinnassa <a href="https://spartathlonitis.blogspot.com/2016/08/mauerweglauf-2016-alles-in-ordnung.html">Berliinissä vuonna 2016</a>, ja nyt 8 vuotta myöhemmin käyn verestämässä vanhoja muistoja Länsi-Berliinin kierroksella. Samalla voin myös ihmetellä paikallisia Neubauteneita, kuten Berliinin uudempi lentoasema ja Teslan tehdas.</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/First_We_Take_Manhattan">Leonard Cohenia vapaasti mukaillen</a> homma voisi eskaloitua näin: First we take Berlin, then we take Sparta. </p><div><br /></div>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-76751434236659732992023-04-10T13:42:00.000+03:002023-04-10T13:42:02.707+03:00Sparta2025 - päivät 1-100<p>Tänään on takana ensimmäiset 100 päivää 1001 päivän projektistani. Treeniä on alkuvuoden aikana kertynyt 785 kilometriä, josta suurin osa sekalaista juoksu-kävelyä tai kävely-juoksua. Projektikalenterini mukaan aikaa on vielä jäljellä 901 päivää eli tasan <b>2,468 vuotta.</b> Spartathlonissa juostava matka on muuten <b>246,8</b> <b>kilometriä</b>. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEOddr-aTJaxMn_qrTZiMGtCsJqY1XZJca0hGjbuU9k-nd1zsMj0vAvOJ3sfJXw7aip6I450Mxh72XV63W19eFx2A26JHWBNhQQ3d8wqRygbNbrNdnEaXg12x0t8qAf9BroF0ItaWfdTBR4j20AutK8f8JvNNXHp8neDpHJCaZmlJozXbtyHzm4IaLbQ/s1410/2-4-6-8.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="928" data-original-width="1410" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEOddr-aTJaxMn_qrTZiMGtCsJqY1XZJca0hGjbuU9k-nd1zsMj0vAvOJ3sfJXw7aip6I450Mxh72XV63W19eFx2A26JHWBNhQQ3d8wqRygbNbrNdnEaXg12x0t8qAf9BroF0ItaWfdTBR4j20AutK8f8JvNNXHp8neDpHJCaZmlJozXbtyHzm4IaLbQ/w640-h422/2-4-6-8.JPG" width="640" /></a></div><br /><p>Alkuvuoden liikunnoissani parasta on ollut se, että selän kanssa ei ole ollut kovin suuria ongelmia. Ajoittaiset terveyshaasteet ovat tällä kertaa olleet enimmäkseen "pain in the ass" -osastoa, yleensä vasemman puolen piriformiksen suunnalla. Tämä ei kuitenkaan ole liikkumiselle este, pahimillaankin vain hidaste. </p><p>Miinuspuolelle kirjattakoon se, että juoksukunto ei ole <u>vielä</u> juuri parantunut. Aikomukseni oli juosta kiirastorstaina Cooperin testi, mutta kun maksimaalisella vauhdilla rynnätty 1000 metriä otti aikaa 4:05 minuuttia, muutin suunnitelmaa. Jos ei Cooperissa mene 3000 metriä, se jääköön juoksematta. </p><p>Seuraavan 100 päivän tavoitteena on parannella juoksukuntoa niin, että syksyllä voisin hölkätä vaikkapa jonkun maratonin. Vuonna 2014 Spartathlon onnistui vielä pelkällä juoksutreenillä, mutta nyt on pakko panostaa myös lihaskuntoon. Lisäksi hermotus tuntuu säätyneen kävelymoodiin, minkä seurauksena 1000 metrin juokseminen reiluun 4 minuuttiin eli 24 sekuntia per sata metriä tuntui suorastaan pikajuoksulta. Tekemistä siis riittää.</p>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-17040756578308737752022-12-31T12:57:00.005+02:002022-12-31T17:07:17.430+02:00Tuhannen ja yhden päivän projekti - Sparta2025<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKLNzwhKBSDGXv2KEsW1OpfdyvWGHHYjvqcQ97tnykP_wTTjg8Hwl1zPAEUYJe24leo0_VSzjLbTJft-HJRpe6Q1Nq_A5WIc0Uw6IaJr3vIROCaK4c7whFUHQomIep6-HTBXB1PjKGky4Vd-Z-gGngwtYKV43nORxj28D-TTj0m9M4L4FiIKd2Kg7t-w/s1385/Sparta2025.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="912" data-original-width="1385" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKLNzwhKBSDGXv2KEsW1OpfdyvWGHHYjvqcQ97tnykP_wTTjg8Hwl1zPAEUYJe24leo0_VSzjLbTJft-HJRpe6Q1Nq_A5WIc0Uw6IaJr3vIROCaK4c7whFUHQomIep6-HTBXB1PjKGky4Vd-Z-gGngwtYKV43nORxj28D-TTj0m9M4L4FiIKd2Kg7t-w/w400-h263/Sparta2025.JPG" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div>En tee uudenvuodenlupauksia enkä sitoudu edes vege-tipattomaan tammikuuhun. Aloitan tänään <b>Tuhannen ja yhden päivän projektin nimeltä Sparta2025</b>. Yksityiskohtainen projektisuunnitelma on vielä työn alla, mutta tietyt perusprinsiipit on jo hakattu kiveen. Business-ammattilaisena tiedän, että 2020-luvulla projektin lopputuleman tulee olla lean, ketterä ja resilientti. <div><br /></div><div>Sparta2025-projektin tavoitteena on luoda edellytykset sille, että pääsen 1001 päivän päästä eli <b>lauantaina 27.9.2025 pussaamaan Leonidaksen patsaan vasemman jalan pikkuvarvasta Spartassa</b>. Patsaalle pääsemiseksi pitää ensin juosta 246 kilometriä Ateenasta Spartaan, eli syyskuun viimeisenä viikonloppuna juostava Spartathlon. </div><div><br /></div><div>Juoksin <a href="http://spartathlonitis.blogspot.com/2014/10/spartathlon-2014-paluu-spartaan.html">Spartathlonin edellisen kerran vuonna 2014</a>, ja viimeisin ultrajuoksuni oli <a href="http://spartathlonitis.blogspot.com/2016/08/mauerweglauf-2016-alles-in-ordnung.html">elokuun 2016 Mauerweglauf Berliinissä</a>. Marraskuussa 2016 yltyneet selkävaivat johtivat lopulta keväällä 2017 selkäleikkaukseen, joka poisti kivun. Samalla loppui myös juokseminen, koska vasen jalka ei kestänyt juoksemisen iskutusta. Muutaman minuutin hölkkäämisen jälkeen jalka ei enää kantanut, ja seuraavana päivänä oli koko selkä-perse totaalijumissa. Niinpä siirryin tekemään kävelylenkkejä vuosiksi 2017-2022. Samalla aloitin podcastien ja äänikirjojen suurkuluttamisen. </div><div><br /></div><div>En ole vielä aloittanut oikeaa juoksutreeniä, mutta vuoden 2022 aikana kävelemieni reilun 4000 kilometrin ohessa olen hölkännyt vuoden aikana arviolta 50 kilometrin verran. Enimmäkseen muutaman sadan metrin tai korkeintaan yhden kilometrin pätkiä, ja sitten taas kävelyä. Paloheinän mäkeäkin olen käynyt silloin tällöin kiipeilemässä. </div><div><br /></div><div>Joulun alla päätin lopulta kokeilla, että kuinka onnistuisi 10 kilometrin yhtäjaksoinen juoksulenkki. <a href="https://maps.suunto.com/move/corner/63a5b4dba479841f8f25f1ae">Kympin testilenkki meni loppua kohden kiihdytellen ajassa 53.20</a>, eikä tuntunut edes kovin pahalta. Parasta tuossa kokeilussa oli se, että alaselkä/pakara/lonkka -osasto kestivät yllättäen ja pyytämättä tulleen asfaltin tramppaamisen hyvin. Pohkeet ja takareidet toki jumiintuivat, mutta mitäpä muutakaan voisi odottaa kuuden vuoden juoksemattomuuden jälkeen?! </div><div><br /></div><div>Spartathlonista selviämisen kannalta testilenkki antoi uskoa myös sille, että ikääntyminen ei ole <u>vielä</u> nakertanut perusnopeuttani liikaa. Kokeilu-kympin keskivauhti oli 5 minuuttia 20 sekuntia per kilometri, eikä Kreikassa tarvitse kaahata noin lujaa edes alkumatkasta. </div><div><br /></div><div>En tiedä mikä on projektini onnistumisen todennäköisyys. Minun pitäisi ensin saada itseni pysyvästi juoksukuntoon, ja vuoden 2024 aikana pitäisi pystyä juoksemaan 2024 Spartathlon-kriteerit täyttävä tulos jossain ultrajuoksukisassa. Sitten pitäisi saada lähtöpaikka Spartathlonille, ja lopulta vielä juosta 246 kilometriä 36 tunnin aikarajan puitteissa. </div><div><br /></div><div>Oddseista riippumatta, käyn haasteen kimppuun <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Molon_labe">Molon labe</a> -asenteella.
</div>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-46598590114937573102022-01-01T13:00:00.001+02:002022-01-01T13:30:25.734+02:00Yhteenvetoa vuoden 2021 liikunnoista<p>Yhteensä 520 tuntia ja 3433 kilometriä kiireetöntä löntystelyä, enimmäkseen pitkin ja poikin pääkaupunkiseudun Keskuspuistoa. Aktiviteetteja yhteensä 204 kpl, eli keskimääräinen lenkki on ollut noin 2½ tuntia ja 16,8 kilometriä. Alkaneelle vuodelle on samanmoiset suunnitelmat, ja ehkä kenties mahdollisesti vähän juoksemistakin mukaan. </p><p>Vuonna 2000 aloittamani hölkkäharrastuksen aikana olen kirjanpitoni mukaan edennyt apostolin kyydillä 41 023 kilometriä. Ensimmäiset 30 Megametriä juosten, josta <a href="https://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=11353" target="_blank">2216,098 kilometriä numerolappu rinnassa</a>. Vuodesta 2017 eteen päin enimmäkseen kävellen.</p>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-37195154521350497052021-01-01T10:33:00.013+02:002021-07-01T06:17:05.619+03:00Yhteenvetoa vuoden 2020 liikunnoista<p>Yhteensä 3087 kilometriä keskinopeudella 8 minuuttia 36 sekuntia per kilometri. Edelleenkään ei juoksua, mutta koronattomaan vuoteen 2019 verrattuna kävelin 15 % enemmän ja vauhti oli hiukan edellisvuotta ripeämpää. Liikuntasuorituksia kertyi yhteensä 205 kpl, eli keskimääräisen lenkin pituus oli reilut 15 km ja kesto noin 2 tuntia 10 minuuttia. Podcasteja tuli kuunneltua aika paljon.</p><p>Vähän harkitsin uudenvuodenaatolle 13 kilometrin lenkkiä, koska koko vuoden saldona <a href="https://3100.srichinmoyraces.org/">3100</a> olisi ollut on ultrajuoksunumerologian kannalta hienompi numero kuin 3087. Tämä operaatio jäi kuitenkin toteuttamatta. <br /></p><p>Vuoden hauskin lenkki oli lokakuussa tekemäni 60K syntymäpäivälenkki, täsmämitoitetut 3 kierrosta Tuusulanjärven ympäri. <a href="http://spartathlonitis.blogspot.com/2014/09/ei-enaa-allia-olen-pelkka-amma_17.html">Pitkäkestoisen liikunnan ja numerologian yhdistäminen</a> voi olla hyvä tai huono idea. Joskus seurauksena voi olla ylikunto tai rasitusvamma, mutta joskus myös numerologisesti onnistunut suoritus. Tällä kertaa mainiosti sujuneen lenkkini loppuaika oli 8:08:08 ja keskinopeus 8:08 per kilometri, hienoja palindromeja molemmat! </p><p>Synttärilenkin data löytyy <a href="https://www.movescount.com/fi/moves/move355520314 ">Movescount -vainaan syövereistä</a>. "Hiukan" harmittaa tällaista boomeria Movescountin sulkeutuminen, itse tykkään hoitaa tämän tyyppiset aateekoo-asiat ensisijaisesti oikealla tietokoneella. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuzsj5QOjOytQqSaKpeokcTpncNLlUQDICb-9VCv4lLX15xDrldj1EAOo2GfKxcauc_9jE5qq6ORbo1JDi7WQtzblQ1NC6SDzxgkdwIZwVw-IcxZ2hToTWsYNAVHUss_LROHvCqkaiL-1V/s1125/80808.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="828" data-original-width="1125" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuzsj5QOjOytQqSaKpeokcTpncNLlUQDICb-9VCv4lLX15xDrldj1EAOo2GfKxcauc_9jE5qq6ORbo1JDi7WQtzblQ1NC6SDzxgkdwIZwVw-IcxZ2hToTWsYNAVHUss_LROHvCqkaiL-1V/w640-h472/80808.PNG" width="640" /></a></div><p></p><p>Vuosiluvuista ei palindromeja ihan heti irtoa, mutta eiköhän nyt alkaneelle vuodelle 2021 jotain numerologista kulmaa löydy. Hyvä lähtökohta on se, että 2021 on kahden alkuluvun 43 ja 47 tulo. Liikunnallista tavoitteista päällimmäisenä on vauhdin lisääminen, vähintään satunnaiseen hölkkään ja mahdollisesti jopa juoksentelemiseenkin. Vuoden 2021 aikana aion myös ainakin kaksinkertaistaa Spartathlonitis-blogsennusten määrän viime vuoteen verrattuna, yksi kirja-arvostelu on tekeytymässä.<br /></p>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-86513865456585432642020-01-01T10:42:00.001+02:002020-01-01T10:42:56.938+02:00Yhteenveto vuoden 2019 liikunnoistaYhteensä 2680 kilometriä 388 tunnissa. Keskinopeus on ollut 8 minuuttia 41 sekuntia per kilometri, eli kävelyä olen harrastanut. Viikkoannos on ollut keskimäärin 51,4 kilometriä, johon olen käyttänyt aikaa keskimäärin 7 tuntia 26 minuuttia. Aika paljon on tullut kuunneltua podcasteja, mutta nehän eivät tästä maailmasta kuuntelemalla lopu.<br />
<br />
Juoksuhommissa olen suosinut ASICS Kayanoita, mutta kävelemiseen riittää kevyempikin varustus. Viime kesänä ostin kokeeksi parin ultrakevyitä New Balance 890 lenkkareita, ja niillä kävelin pitkälle syksyyn asti. Noin 1000 kilometrin jälkeen oli aika päästää hyvin palvelleet tossut eläkkeelle. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfgdLCEvLvxlXiXmKif8h0HB6oqKz7BSaePy9DJc068qtXih-dMEgwkE7GSw4NK5k_1I4Sz4LSlEQJEO3-DjMfIXEqA9AIpVmPPsnQo1k4NozsobBAh2G92qOdZ3gOO95aIcFv2PjR750k/s1600/NB890vrt.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="521" data-original-width="944" height="176" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfgdLCEvLvxlXiXmKif8h0HB6oqKz7BSaePy9DJc068qtXih-dMEgwkE7GSw4NK5k_1I4Sz4LSlEQJEO3-DjMfIXEqA9AIpVmPPsnQo1k4NozsobBAh2G92qOdZ3gOO95aIcFv2PjR750k/s320/NB890vrt.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tossunkulutusta vuonna 2019</td></tr>
</tbody></table>
Vuoden 2020 suunnitelma on pysyä liikkeellä. cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-69961257680693100092019-09-25T19:52:00.001+03:002019-09-25T20:38:29.135+03:00Robin Harvie’s “Why We Run" is a different running book<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSR65qGYDrJl8JhJ3_sW9NRJ29iKYGmCG-ynHBLss_-AVUmWER41GYD1z0WvPb2unVVNtvkWZDIlx42NJlVyHMngYCyA3Fg3xLEMboclJSW7AzRdqNIiDpHLYbI9sl5YwY8QeLsne64dvA/s1600/WhyWeRunz.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="908" data-original-width="1306" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSR65qGYDrJl8JhJ3_sW9NRJ29iKYGmCG-ynHBLss_-AVUmWER41GYD1z0WvPb2unVVNtvkWZDIlx42NJlVyHMngYCyA3Fg3xLEMboclJSW7AzRdqNIiDpHLYbI9sl5YwY8QeLsne64dvA/s320/WhyWeRunz.PNG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Robin Harvie’s <i>Why We Run – A Story of Obsession</i> is a different running book. Harvie concentrates on the “why”, and describes eloquently how Spartathlon evolved into a moby-dickensian obsession in his mind. The book is loaded with philosophic contemplation and metaphors, as well as realms into the author’s family history. Eventually Harvie links running to everything, and vice versa.<br />
<br />
You won’t find any worthwhile training tips in this book. If you are mainly looking for advice on how to run the Spartathlon, you’d better google on. However, a plentitude of historical facts and trivia will help dive deep into the world of running and ultrarunning. And who knows, maybe reading this book might even predispose you to the Spartathlonitis virus. <br />
<br />
<h2>
Metaphors, facts and family business</h2>
<br />
Besides the plentitude of metaphors and symbolism, this book is filled with brainy quotes and conceits from various dignitaries, ranging from Plato to Kierkegaard, Saint-Exupéry to Murakami and Foden to Kouros. As a conclusion, Harvie sums up running and Spartathlon like this: <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: blue;">The essence of running is a metaphor for life and to run the Spartathlon was a way for us to become better people. </span></i>(the indented <i><span style="color: blue;">blue color</span></i> paragraphs in this review are direct quotes from “Why We Run”)</blockquote>
It is not for me to say whether participating the Spartathlon actually makes us better human beings, but I would certainly like to believe so! <br />
<br />
This book is also loaded with historical facts and trivia. Kudos to the author for setting straight the <u>real</u> dids and didn’ts of Pheidippides. The historical fact – as documented by Pheidippides’ contemporary <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Herodotus">Herodotos</a>, who is also known as the Father of History – is that Pheidippides did run from Athens to Sparta and back to Athens in 490 BC. On the other hand, the legend of Pheidippides (or Philippides, or whoever) running from Marathon to Athens and dying immediately thereafter, is just fiction, created centuries later by <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Plutarch">Plutarch</a> or <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Lucian">Lucian</a>.<br />
<br />
A couple of inaccuracies found in the book could be revised, though. Yiannis Kouros did not run the double Spartathlon in 1984, he did it only in 2005. And although Spartathlon is typically rather warm or even hot, during the 2009 race the temperature did not reach 42 <span class="st">°C</span>. Had that been the case, we would have DNFed well before the Corinth Channel.<br />
<br />
<h2>
September the 25th 2009– when the metaphors hit the road</h2>
<br />
The author had prepared himself for the race obsessively. When a 3½ hours marathon runner ends up running an unbelievable 6000 miles in 12 months just to prepare for one race, even the word obsession is an understatement. No wonder Mr Harvie had problems getting the required medical certificate to participate the Spartathlon race, as his resting heart beat was only 31!<br />
<br />
Ahead of the race, Harvie studied the maps, tested the equipment and prepared the nutrition in the drop bags ad infinitum, just like any devoted first time Spartathlonist would do. After taking off from Acropolis at 7 A.M. his first aim in the race was to reach Check Point 22 by the Corinth Channel in about 9 hours. That would mean running two consecutive 4½ hours marathons, which was just business as usual for a well prepared runner. No surprises here.<br />
<br />
However, after tedious first 12 hours of the race, things turn interesting at Check Point 32 (Soulinari Village, 109 km):<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: blue;"><i>For the last hour I had run in the shadows, unnoticed, of <b>two pale Finns</b>, making me buoyant again at the thought that I was not alone, even though I had not exchanged a word with anyone since leaving Thierry four hours earlier.</i></span> </blockquote>
Having read this paragraph, my mind started wondering in Peloponnesos. In places like Ancient Corinth, Soulinari Village, Halkion Village, Ancient Nemea, and even “Road junction, before the underground crossing of the National road”, which happens to be Spartathlon Race’s Check Point #38. I have been there a few times, and actually, I was there also on September the 25th 2009.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6FoJvVV9lfmu4EdCVWzY8FztpY_bm3tZCSVK_0sHToWk1-YqOQGOskaFI5c5FaV8L3LA9gEwfzbL_Qt8tm_IfeV_LL1y9oSWanpDXZm_NBI2vcgDTp60DIm_A1gLEMJK9pP4mQ9iBQeIq/s1600/Spartathlon2009Shirt.PNG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="977" data-original-width="1542" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6FoJvVV9lfmu4EdCVWzY8FztpY_bm3tZCSVK_0sHToWk1-YqOQGOskaFI5c5FaV8L3LA9gEwfzbL_Qt8tm_IfeV_LL1y9oSWanpDXZm_NBI2vcgDTp60DIm_A1gLEMJK9pP4mQ9iBQeIq/s320/Spartathlon2009Shirt.PNG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Look what I found in my garderobe!</td></tr>
</tbody></table>
Yes, I did participate the Spartathlon in 2009, but I Did Not Finish the race. I DNFed. The first 100 km of the race were rather uneventful for me, but I remember meeting Petri, another pale Finn, at Mrs. Screech’s Villa (C/P 27 at 97 km). We decided to continue our journey together, heading towards the mountains in the horizon.<br />
<br />
We were in the middle of Greek country side. It was getting dark and we were just trying not to get lost. There were thunderbolts and lightning flashing over the mountains ahead of us, and that was undeniably very, very frightening.<br />
<br />
Trying to cheer things up, Petri and I came up with lousy, and even lousier jokes. After running out of Vlad the Impaler antics, we came up with the marvelous idea that we were actually two hobbitsies heading for Mordor. The thunderstorm in the horizon originated from Orodruin, a.k.a. Mt. Doom. Bats constantly hovering above our heads were too small to be Nazgûl, but no doubt they were reporting our progress to their masters in Mordor.<br />
<br />
We rarely saw other runners, but as we know now, we were not alone. <br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: blue;">I kept my distance from the Finns, not wanting to startle them into trying to shake me off, so that when their lights disappeared around the corner I could see nothing but the haze of my own light.</span></i></blockquote>
Had we noticed that we had a “Gollum” sneaking behind us, we probably would have continued our Tolkienic jokes a bit longer, maybe all the way to Sparta?<br />
<br />
The author ended his journey after 134 kilometers. This is what he saw at Check Point #38, where he decided to take the bus to Sparta.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: blue;">The Finns arrived as the Land Rover appeared, kicking up dust, and they politely asked for a cup of tea. Hunched over the long stilts of their legs, they stood motionless, feigning death, their <b>faces pale in the light of the oil lamp, macabre and sorrowing, like those of drowned men</b>.</span></i></blockquote>
That is probably an accurate description of a worn-out Spartathlon runner, fighting with the time limits and trying to escape the bus in behind, heading towards a thunderstorm in front. We were not ready to give up, but as we now know, were only some 30 kilometers away from our personal bus stop.<br />
<br />
Never did we think that someone might tell stories of our journey by the campfire, or write songs about it. Not to mention someone writing a book, with a couple of gutsy Finns being mentioned several times.<br />
<br />
<h2>
What if?</h2>
<br />
This is the last paragraph of the book's final chapter, called “The Journey to the End of the Night”:<br />
<blockquote>
<i><span style="color: blue;">I never did see the two Finns again, and when I retraced my steps, trying to remember every detail of the place where I had collapsed, it was to them that my imagination turned, wondering <b>whether they, and by extension I – could have finished</b> if I had tried for one last checkpoint.</span></i></blockquote>
Who knows? If the author had opted to continue his race with our team Finland, he would have met two more Finns at C/P 40 Malandreni Village. We would have <a href="https://www.youtube.com/watch?v=tygeH3vWcQQ">rambled on</a> towards the Sagas Mountain at 160 km, and at least two of us would have reached Sagas Village (C/P 49, 164,5 km) at the brighter side of the mountain. <br />
<br />
However, before the grand Nestani Village Check Point at 172 km even the remaining members of our team would have boarded the bus. At least, that is what happened in real life on the early hours of Saturday the 26th of September 2009.<br />
<br />
In an alternative history things might have turned out differently. Maybe our Fenno-British team would have considered “What would Frodo do”, and acted accordingly. Or maybe we would have just repeated the classic “I’m totally ready to quit, but only at the <u>next</u> Check Point”-strategy all the way down to Sparta valley. <br />
<br />
Or maybe we would have unanimously agreed that we were doomed <u>not</u> to finish the Spartathlon, just as Captain Ahab was predestined <u>never</u> to catch Moby-Dick.<br />
<br />
<h2>
Epilogue</h2>
<br />
Ever wonder what happened to some of the characters of “Why We Run” after the non-finished Spartathlon of 2009? Luckily we do not have to guess, because the absolute truth can be found in the statistics on the <a href="https://www.ultra-marathon.org/">Deutsche Ultramarathon Vereiningung’s website</a>.<br />
<br />
If running truly is a proper metaphor for life, this sums up the lives and deeds of one Briton and two Finns in 2009-2019:<br />
<br />
<a href="https://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=11353"><b>One pale Finn</b></a> has kept on ultra running, at least occasionally. He even
managed to finish the 2014 Spartathlon, and he probably still dreams of
finishing some ultra races in the coming years.<br />
<br />
<a href="https://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=15817"><b>Another pale Finn</b></a>
has run a lot. The DNF in 2009 Spartathlon was nothing but a minor
speed bump in his ultra running career. During the past 10 years he has
finished an enviable amount of ultra races, including four regular
Spartathlons and even “The Authentic Pheidippides Run” a.k.a. Double
Spartathlon.<br />
<br />
<b><a href="https://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=65037">The Briton</a> </b>seems to have kept his vow not to
participate the Spartathlon race again. However, he did run the 100
miles Thames Path Ultra last spring. Although the Spartathlonitis virus
may remain latent for several years,it can reactivate without warning,
especially in late September. The Epilogue Chapter of his book is
anticipatorily titled “<strike>Never Again</strike>”.<br />
<br />
<br />
As an avid reader and also a carrier of Spartathlonitis virus, I enjoyed reading this book a lot and I rate it <span style="color: orange;">★★★★★</span> out of <span style="color: orange;">★★★★★</span>.<br />
<br />
-----<br />
<br />
An article about Robin Harvie's "<a href="https://www.amazon.co.uk/Why-We-Run-Story-Obsession/dp/1848541767">Why We Run</a>", published on telegraph.co.uk in April 2011 is <a href="https://www.telegraph.co.uk/sport/8434764/Spartathlon-the-worlds-toughest-race.html">here</a>. <br />
The official Spartahlon 2009 video is <a href="https://www.youtube.com/watch?v=4LJbAKg5QP8">here</a>.<br />
The current version of Spartathlon Road Book is <a href="https://spartathlon.gr/images/stories/road-book.pdf">here</a>.<br />
My spartahlonitis blog posts about my failed Spartathlon 2009 are <a href="http://spartathlonitis.blogspot.com/2009/10/spartathlon-2009-mennaan-bussilla.html">here</a> and <a href="http://spartathlonitis.blogspot.com/2009/12/spartathlon-2009-kootut-selitykset-ja.html">here</a>.<br />
<br />cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-54445008415664587832019-03-01T12:32:00.000+02:002019-03-01T12:32:13.670+02:00Luettua: Karo Hämäläinen – ”Miksi juoksen”<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW62OB3KkSFDv-CgKLDZ7idbUP2WyJBLUJkip7PNy0CMZhI9II6sawdpE-qcgbz5Z_sB0rX-au9ovtk8POfrYRe28aMtBewZMTRtlRKW13cVyiLlMNzZ8WOLrOAKw1i2p6Re7hv4k74xW4/s1600/MiksijuoksenKaroH1.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="933" data-original-width="801" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW62OB3KkSFDv-CgKLDZ7idbUP2WyJBLUJkip7PNy0CMZhI9II6sawdpE-qcgbz5Z_sB0rX-au9ovtk8POfrYRe28aMtBewZMTRtlRKW13cVyiLlMNzZ8WOLrOAKw1i2p6Re7hv4k74xW4/s320/MiksijuoksenKaroH1.PNG" width="274" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<i>Karo Hämäläinen on kirjoittanut hyvän kirjan hyvästä aiheesta. Kirjassa käydään läpi juoksevan kirjailijan elämää ajoittain hyvinkin henkilökohtaisella tasolla, ja kyseessä on enemmän omaelämänkerta kuin juoksukirja. Treeniohjelmia ei tästä kirjasta kannata hakea. Sen sijaan syvällistä pohdintaa moninaisista elämän ilmiöistä löytyy sitäkin enemmän, toki juoksijan näkökulmasta tarkasteltuna. Hyvä niin.</i><br />
<br />
<span style="font-size: large;">Järjestysluvut ja lukujen järjestys</span><br />
<br />
Hankin tämän teoksen Joel Mäkisen lukemana äänikirjana, jonka vajaan kuuden tunnin kesto riitti kävelylenkkieni soundtrackiksi reilun viikon ajan. Kirjassa on 26 lukua, ja heti Avsnitt 1 meni suoraan asiaan: Kuinka Karo Hämäläinen yhdistää juoksemisen ja kirjailijan työn. Seuraavassa luvussa käsiteltiin Alexander Stubbin muistelmien kirjoittamista, ja seuraavassa ruoka-asioita. Ja sitten siirryttiin yläasteaikoihin Mikkelin Kalevankankaalle.<br />
<br />
Vähän ihmettelin aikajanalla poukkoilua, kunnes Karo kertoi Tokiossa juoksemastaan maagisesta lenkistä, jonka aikana työn alla olleen romaanin rakenne oli jäsentynyt kohdalleen. Suuri oivallus oli ollut, että ei ole pakko takertua kronologiseen järjestykseen. Tässä oli oiva selitys <i>Miksi juoksen</i> -teoksen mosaiikkimaiselle rakenteelle! Kunnes vastaan tuli jopa paatuneen dekkarinlukijan täydellisesti yllättänyt juonenkäänne. Avsnitt 7 tarjosi kuuntelijalle kirjan Alkusanat.<br />
<br />
<i>Miksi juoksen</i> ei sittenkään edustanut kokeellisen urheiluproosan uusinta aaltoa, vaan tietokone oli numeroinut downloadaamani äänitiedostot omaan järjestykseensä. Kuuntelin siis kirjan 26 lukua epäjärjestyksessä, mutta en kokenut sitä ongelmaksi. Kirjan luvut ovat enimmäkseen itsenäisiä kokonaisuuksia, ja niiden nautiskeleminen yksittäisinä paloina oli mahdollista. Sitä paitsi, ultrajuoksun yllä leijuvan hulluuden kultapölyn kutitellessaessa neuroneja tavanomaisesta poikkeava lukujärjestys sopii hyvin tämän teoksen nautiskelemiseen.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMTbC8sYl9gENREWkFP242isRUWtRr0Z2AUbdWTrMn1WSVpcyhLS2EKR3mipbSX-pye4kRTqFmr3O11G5H0ga5OZu0bPrZNXPUXUVfNtwNg70wBEoT7xTvCFFDZaGtW3WeVJsNiavdhJSD/s1600/MiksijuoksenKaroH2.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="909" data-original-width="1014" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMTbC8sYl9gENREWkFP242isRUWtRr0Z2AUbdWTrMn1WSVpcyhLS2EKR3mipbSX-pye4kRTqFmr3O11G5H0ga5OZu0bPrZNXPUXUVfNtwNg70wBEoT7xTvCFFDZaGtW3WeVJsNiavdhJSD/s320/MiksijuoksenKaroH2.PNG" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: large;"></span>
<span style="font-size: large;">Karon juoksut ja ultrajuoksut</span><br />
<br />
Karon juoksuharrastus on ollut tasapainoilua totisen suorittamisen ja juoksenollisten nautinollisuuksien välimaastossa. Joskus on raahauduttu lenkille kaloreita polttamaan jo valmiiksi riutunutta kehoa kurittamaan, ja joskus on rynnätty rinta kaarella maraton alle kolmeen tuntiin. Siinä välissä on käyty kirjailijoiden kimppalenkillä Töölönlahdella, tai hiottu kaunokirjallisia struktuureja aivotoimintaa stimuloivien maagis-meditatiivisten lenkkien huumassa.<br />
<br />
Karo juoksi ensimmäisen ultransa kesällä 2016 Sveitsissä juhlistaakseen 40-v. synttäreitään. Olen itsekin pari kertaa vakavasti harkinnut <a href="https://100km.ch/index.php/en/program-2019/100-km">Biel 100 km juoksu</a>un osallistumista, ja ehkä sinne vielä joskus lähdenkin. Jos en juoksemaan niin sitten kävelemään, koska 24 tunnin aikaraja mahdollistaa myös kiireettömän etenemisen. Toistaiseksi merkittävin tätä tapahtumaa sivuava aktiviteettini on ollut erään <a href="http://nurkkaresearch.blogspot.com/search/label/ultra%20running">Bielin 100 km juoksun tulosaineistoa ruokottomasti väärintulkitsevan urheilulääketieteen alaan kuuluvan akateemisen raportin debunkkaaminen</a>. <br />
<br />
Kun vertailen Karon juoksuja omaan hölkkäharrastukseeni, löydän sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Meillä molemmilla tuntuu olevan rajalliset nopeusominaisuudet ja motoriset kyvyt, jolloin pitkän - ja vielä pidemmän - matkan juoksu on luontevampi lajivalinta kuin vaikkapa palloilulajit. Vaihteleva maasto ja reilut korkeuserot sopivat Karolle ja myös minulle. Toki erojakin löytyy, esimerkiksi ryhmäliikunta ja salilla käyminen ovat minulle vastenmielisiä ajatuksia. Omat juoksuteesini löytyvät muutaman vuoden takaisesta blogsennuksestani <a href="http://spartathlonitis.blogspot.com/2014/08/mista-puhun-kun-puhun-ultrajuoksemisesta.html">Mistä puhun kun puhun ultrajuoksemisesta</a>. <br />
<span style="font-size: large;"><br />Karo vai Haruki?</span><br />
<br />
Karon kirjaa on luontevaa verrata Haruki Murakamin klassikkoon <i>Mistä puhun kun puhun juoksemisesta</i>. Olen tietysti lukenut Murakamin opuksen, mutta jos se olisi tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, olisin varmasti kirjoittanut siitä Spartathlonitis-blogiini. Tai ainakin muistaisin tänään enemmän kirjan sisällöstä. Niinpä Karon <i>Miksi juoksen</i> on Spartathlonitis-kriteereillä arvioituna parempi kirja kuin Harukin <i>Mistä puhun kun puhun juoksemisesta</i>. <br />
<br />
Karon kirja saa Spartathlonitis-arvosanan <span style="color: orange;">★★★★★</span>.cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-11529117933091296322019-02-28T10:13:00.000+02:002019-03-01T09:45:43.363+02:00Syksyn 1983 sankarit Yiannis ja Haruki<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY_Dj67Lj_nXKaV7W68-tEg93XBXdR0ZHwszECHwEhW8hIDEu2xOTzegg6K-W2RXCgnxsLjdQXC40x6mUN6jTjYdP400GTNKcPz9pe1PL8RMqdgbHCyotiI2D94VnOmlmEgzs3w8qRAP4n/s1600/October1983.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="1303" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY_Dj67Lj_nXKaV7W68-tEg93XBXdR0ZHwszECHwEhW8hIDEu2xOTzegg6K-W2RXCgnxsLjdQXC40x6mUN6jTjYdP400GTNKcPz9pe1PL8RMqdgbHCyotiI2D94VnOmlmEgzs3w8qRAP4n/s640/October1983.PNG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">Lauantai 1.10.1983</span><br />
<br />
Kaikkien aikojen ensimmäisen Spartathlon -juoksun osallistujia odotettaan maaliin Spartaan lauantaina aamupäivän aikana. Kaikki maailman parhaat ja nimekkäimmät ultrajuoksijat ovat ilmoittautuneet mukaan Ateenasta Spartaan juostavaan 250 kilometrin kisaan. Pitkällisen vänkäämisen jälkeen kisan brittiläiset organisaattorit olivat hyväksyneet mukaan myös jälki-ilmoittautuneen kreikkalaisen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Yiannis_Kouros">Yiannis Kourosin</a>, vaikka Kourosilta puuttuivat aiemmat meriitit ultrajuoksusta täydellisesti. <br />
<br />
Lauantai-aamuna klo 4.53 Yannis Kouros koskettaa Leonidaksen patsaan jalustaa Spartassa, ja päihittää kilpakumppaninsa usealla tunnilla. Ultrajuokseva maailma siirtyi Kouroksen aikaan. Tasokkaita ultrajuoksijoita tulee ja menee, mutta Kouroksen saavutuksia ei ole kukaan pystynyt haastamaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkWJPE8Tyi69jNV8eqgbSkV0TXWDMpOJbLkHpsn3cz0FxY8Y1yUwwjlpHXRLzyAFdFOmuWwt5B2lJldqZXvQkFcXxa8dU1EmOprSSSldHU5zC4B6bBdxeE5f3xLu_slNrkTN2aWnj9STwI/s1600/kouros_sparta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="276" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkWJPE8Tyi69jNV8eqgbSkV0TXWDMpOJbLkHpsn3cz0FxY8Y1yUwwjlpHXRLzyAFdFOmuWwt5B2lJldqZXvQkFcXxa8dU1EmOprSSSldHU5zC4B6bBdxeE5f3xLu_slNrkTN2aWnj9STwI/s320/kouros_sparta.jpg" width="220" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Sunnuntai 9.10.1983</span><br />
<br />
Britti <a href="https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=2ahUKEwjF_72G2NvgAhXkxMQBHWnlC18QFjAAegQIChAC&url=http%3A%2F%2Fwww.rpac.org.uk%2Findex.php%2Fcomponent%2Frsfiles%2Fdownload-file%3Fpath%3DSenior%252BTraining%25252FRun%252Ba%252Bmarathon.ppt%26Itemid%3D1319&usg=AOvVaw1v1cg7Rsnua3qn53NzbXIV">Martin McCarthy</a> juoksee elämänsä juoksun voittaessaan Ateenan maratonin ajalla 2:25:34. Historiallisesti tarkasteltuna McCarthyn voittoa merkittävämpää lienee se, että samassa kisassa juoksi maaliin myös Haruki Murakami ajalla 3 tuntia 51 minuuttia.<br />
<br />
Tämä juoksu muodosti pohjan Murakamin bestsellerille ”Mistä puhun kun puhun juoksemisesta”.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ66oDNz9OuqvyZRrHwUZQRzGzlFJoW1PcJ0AdiPiaHinQtpjoXG9eEVlMk_u-wMcIIUiEukOBevbbRoZ9d3sYkxLir67pDiSbZIxIXGQuWhNr22JY5t6sPz82WEdru11NpoKUcR1vSYuP/s1600/Cover-What-I-Talk-About-When-I-Talk-About-Running.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1121" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ66oDNz9OuqvyZRrHwUZQRzGzlFJoW1PcJ0AdiPiaHinQtpjoXG9eEVlMk_u-wMcIIUiEukOBevbbRoZ9d3sYkxLir67pDiSbZIxIXGQuWhNr22JY5t6sPz82WEdru11NpoKUcR1vSYuP/s320/Cover-What-I-Talk-About-When-I-Talk-About-Running.jpg" width="224" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: large;">Samaan aikaan toisaalla Kreikassa</span><br />
<br />
Mitä muuta tapahtui Kreikassa syys-lokakuun vaihteessa 1983? Olin siellä minäkin! Olin elämäni ensimmäisellä etelänmatkalla kaverini Peterin kanssa,vaan eipä siitä reissusta jäänyt paljoa kerrottavaa myöhemmille polville. Ihan vaan viihteellä oltiin Kreikanmaalla.<br />
<br />
Juokseminen ei kiinnostanut minua vuonna 1983 pätkän vertaa, vaikka olisin toki hontelona nuorukaisena voinut saada itseni hyvään juoksukuntoon helposti. Intouduin lähtemään lenkille vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen, keski-ikäisenä rapakuntoisena läskinä.<br />
<br />
Syksy 1983 oli kuitenkin myöhempiä juoksuharrastuksiani hauskasti sivuava läheltä piti -tapaus. Olin tietämättäni paikalla silloin, kun Kreikassa tehtiin ultrajuoksuhistoriaa ja luotiin pohja yhdelle kirjallisuuden historian merkkiteoksista. cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-38632591352654247212019-01-01T13:11:00.001+02:002020-03-15T17:08:18.782+02:00Yhteenveto vuoden 2018 "juoksuista"Yhteensä <a href="http://www.movescount.com/summary#moves-from=2018-01-01">878,1 kilometriä</a> keskivauhdilla 8 minuuttia 39,2 sekuntia per kilometri. Kuten vauhdista voi päätellä, kyseessä ei ole ollut juoksu vaan kävely. Vasen pohje ei vieläkään tykkää juoksun iskutuksesta, mutta kuntoutus jatkuu.<br />
<br />
Vuoden 2019 tavoite on enemmän kilometrejä ja lisää vauhtia. Citius ja altius ja fortius.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-83843740228076236722017-12-31T18:17:00.000+02:002017-12-31T18:17:13.954+02:00Yhteenveto vuoden 2017 juoksuistaYhteensä lähes 100 km, ensi vuonna luultavasti enemmän. cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-1155210511388946382017-02-12T20:21:00.002+02:002017-02-12T20:35:10.020+02:00Luettua: Dean Karnazes - ”The Road to Sparta”<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<span style="font-size: large;"> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOurMXn6XrAbRgLoAzxPdi2j4jH0ha0D9utwr90B-Z7-3W4XjEqqQ7pEPmdXVfr73VmuKvlbboJdqs1xpYY_uVXehOqEYAeq3RaL6HEoKSrywmuC5pAigL2TDxjkNJl43irCLLANpGFI_S/s1600/Karnathlon.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOurMXn6XrAbRgLoAzxPdi2j4jH0ha0D9utwr90B-Z7-3W4XjEqqQ7pEPmdXVfr73VmuKvlbboJdqs1xpYY_uVXehOqEYAeq3RaL6HEoKSrywmuC5pAigL2TDxjkNJl43irCLLANpGFI_S/s640/Karnathlon.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The Road to Spartan voi ostaa esimerkiksi <a href="https://www.amazon.co.uk/Road-Sparta-Reliving-Inspired-Greatest/dp/1609614747">Amazonilta</a>, tarjolla on kovakantinen, Kindle-versio ja äänikirja </td></tr>
</tbody></table>
</span><br />
<br />
<span style="font-size: large;">Dean Karnazes on maailman tunnetuin ultrajuoksija. <a href="http://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=5509">Deutsche Ultramarathon Vereinigungin tulostietokannasta</a> on myös helppo nähdä, että parhaimmillaan Dean on ollut tasokas ultrajuoksija. Badwaterin podiumille tai Western Statesin tuloslistan 10 parhaan joukkoon ei nousta sattumalta, ainakaan montaa kertaa. Kirjassaan "<i>The Road to Sparta</i>" Karnazes kertoo kuinka päätyi juoksemaan Spartathlonin syyskuussa 2014.</span><br />
<br />
Karnazesin mittava medianäkyvyys ärsyttää monia – jotkut pitävät hänen mainettaan ylimitoitettuna todellisiin juoksusaavutuksiin verrattuna. Titteli ”<i>World’s Fittest Man</i>” menee vielä amerikkalaisena mainospuheena, mutta Outdoor Magazinen Deanille myöntämä arvonimi "<i>America's Best Distance Runner" </i>herätti muutama vuosi sitten enemmänkin keskustelua. <br />
<br />
Nimimerkkien takaa mouhoavien nettikirjoittelijoiden lisäksi mm. <a href="http://www.coolrunning.com.au/forums/index.php?showtopic=17723&pid=301764&st=0&#entry301764">Yiannis Kouros</a> ja <a href="http://www.atrailrunnersblog.com/2007/07/what-scott-jurek-really-thinks-about.html">Scott Jurek</a> paheksuivat Deanin juoksu-uran markkinointipainotteisuutta, ja "America's Best Distance Runner" -palkinnon vastaanottaminen oli viimeinen pisara. Kiistämätön tosiasiahan on, että Yiannis Kouros on maailman kaikkien aikojen parhaana ultrajuoksijana edelleen ultrajuoksuauktoriteetti vailla vertaa, ja Scott Jurek on yksi Pohjois-Amerikan kaikkien aikojen ultralegendoista. Tähän parivaljakkoon verrattuna Deanin juoksusaavutukset ovat kovin keskinkertaisia. Tässä yhteydessä on myös pakko mainostaa, että vuoden 2007 Spartathlon-voittonsa jälkeen Scott Jurek siemaili Ateenassa Hotel Londonin aulassa Mythosta meidän aloittelevien ultrahölkkääjien kanssa aamuyön tunneille asti. Hieno mies!<br />
<br />
Varsinaisia juoksusaavutuksia suurempi merkitys ultrajuoksulle on Karnazesin ansioilla massojen liikuttajana. Tuhannet ihmiset ovat innostuneet juoksemisesta luettuaan Ultramarathon Manin tai jonkin muun Karnazesin kirjoista. Juuri tästä syystä Dean Karnazes ansaitsee ison annoksen kunnioitusta, oli hänen persoonastaan ja todellisista juoksusaavutuksistaan mitä mieltä tahansa. <br />
<br />
Sitä paitsi, monet Karnazesin tavanneet ihmiset ovat (ainakin Deanin oman kertoman mukaan) yllättyneet huomattuaan, ettei Karno olekaan sellainen mulqvist kuin mitä nettikirjoituksista olisi voinut päätellä.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Mikä mies on Dean Karnazes?</b></span><br />
Kirjan ensimmäinen luku on saanut otsikokseen ”<a href="https://www.youtube.com/watch?v=RlNhD0oS5pk">Immigrant Song</a>”, ja Dean kertoo siinä sukunsa tarinaa. Isoisä lähti 1920-luvulla Kreikasta onneaan etsimään, ja Kaliforniassa syntyneen Deanin persoona onkin yhdistelmä amerikkalaista suurellisuutta ja kreikkalaista temperamenttia.<br />
<br />
Suorituskeskeisyys on myös iso osa Karnon elämää. Ahkeran opiskelun ja kovan työnteon jälkeen Dean kertoo olleensa jo alle 30-vuotiaana miljonääri, mutta koska rahan perässä juokseminen ei tuonut elämään sisältöä, hän alkoi harrastaa ultrajuoksua. Valitettavasti taloudellinen menestys ei ole tuonut Deanille vapautta päättää omasta kalenteristaan. Kirjan perusteella Deanin elämän suuri ongelma on krooninen kiire, ja jatkuva julkisuudessa oleminen tuo lisähaastetta itsensä pohjimmiltaan introvertiksi luokittelevalle Deanille.<br />
<br />
Deanin maailmassa ei ole sijaa keskinkertaisuudelle, ja jopa Karnazesin suvun isoäitien pohkeet ovat isommat ja hienommat kuin kenelläkään muulla. Kesällä 2013 Dean kävi Kreikassa tonkimassa sukujuuriaan, ja juoksulenkillä nähdyt käärmeet olivat ”<i>the length of park benches and fat as eggplants</i>”, kun taas huoltamon baarista ostetun golf-pallon kokoisen oliivin maistaminen oli ”<i>a religious experience</i>”.<br />
<br />
Syksyn 2014 Spartathlonilta Dean kertoo tällaisia havaintoja:<br />
<br />
<ul>
<li>Kun Motor Oilin jalostamon katkut osuvat Deanin nenään Spartathlonin alkutaipaleella, kyseessä on ”<i>thick, foul-smelling fumes</i>”, ”<i>noxious vapors</i>”, ”<i>toxins and pollutants</i>” ja ”<i>putrid murk</i>”.</li>
<li>Kun Sangas-vuoren rinteellä Deanin naamaan iskee tuuli, on se ”<i>another blast of frigid air</i>”, ”<i>barrage of sand and spray</i>” ja ”<i>a gust of the cold, heartless wind</i>”.</li>
<li>Kun Dean katselee Spartassa maaliin saavuttuaan juoksijoiden ensiapupistettä, näkymä on ”<i>total carnage</i>” jossa ”<i>soft cries and moans echo</i>”.</li>
</ul>
<br />
Olin itse noissa samoissa maisemissa korkeintaan puoli tuntia Karnazesia myöhemmin, ja pidän Deanin kuvauksia lievänä liioitteluna.<br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Dean opettaa historiaa</span></b><br />
The Road to Sparta -kirjan parasta antia ovat historiatiedot. Karnazes on tentannut ahkerasti yliopistojen historiantutkijoita, ja selventää ansiokkaasti mm. antiikin ajan viestinviejien eli hemerodromosien työnkuvaa. Dean yritti myös määrittää Feidippideksen alkuperäistä juoksureittiä, mutta todettuaan urakan mahdottomaksi päätyi juoksemaan ”tavallisen” Spartathlonin. Yiannis Kouros on myös tutkinut Feidippideksen reittiä ja juossutkin tupla-Spartathlonin oikeana pitämäänsä reittiä pitkin, mutta aiempien torailujen jälkeen Kouros & Karnazes ovat tuskin vertailleet näkemyksiään siitä ainoasta oikeasta Feidippideksen reitistä.<br />
<br />
Dean kertaa myös spartathlonisteille tutut faktat Feidippideksen todellisista ja kuvitelluista juoksusuorituksista. Feidippides todellakin juoksi Maratonin taistelun alla Ateenasta Spartaan ja takaisin, tämä on historioitsija Herodotoksen muistiin merkitsemä tosiasia. Sen sijaan legenda Maratonin taistelun jälkeisestä, viestinviejän kuolemaan päättyneestä Marathon-Ateena -juoksusta on vain Plutarkhoksen 600 vuotta myöhemmin muistiin merkitsemä urbaani legenda. Plutarkhoksen tarinassa juoksijan nimikään ei ollut Feidippides vaan Eucles.<br />
<br />
Kirjassa valaistaan myös Sangas-vuoren huipulle johtavan Bey’s Ladder -reitin historiaa. Olen itse kiivennyt tätä polkua neljä kertaa, ja vasta The Road to Spartan luettuani tiedän, että Bey’s Ladder on rakennettu Kreikan vuosien 1821-1829 vapaussodan aikana.<br />
<br />
Deanin kirjasta löytyy täydennystä myös turhan tiedon varastoihin. Orhippos (tai <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Orsippus">Orsippus</a>) oli urheilusankari, joka vuoden 720 EAA olympiakisoissa pyyhälsi yhden stadionin juoksun voittoon nakuna. Orsippuksen itsensä mukaan kyseessä oli viaton ”<i>wardrobe malfunction</i>”, mutta kilpakumppanit epäilivät että varusteiden kevennyksellä haettiin kilpailuetua. Ennen pitkää kaikki Antiikin Kreikan olympiaurheilijat päätyivätkin viuhahtelemaan padasjokelaisittain.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Miten käy Karnolta Spartathlon?</b></span> <br />
Kiireistään huolimatta Dean ehti valmistautumaan syksyn 2014 Spartathlonille asiallisesti, edeltävän kesän aikana kertyi juoksutreeniä 50-200 mailia viikossa. Kunnianosoituksena Feidippidekselle Dean lähti juoksemaan Spartathlonia noudattaen antiikin ajan ruokavaliota. Viikunat, oliivit, kuivattu liha sekä seesaminsiemenistä ja hunajasta leivotut pastelit eivät kuitenkaan maistuneet alkumatkan jälkeen.<br />
<br />
Kun vatsa ei enää suostunut ottamaan vastaan antiikinaikaisia eväitä, Dean olisi kirjan mukaan juossut kisan jälkimmäisen puoliskon Nemeasta Spartaan juoden vain vettä. Eihän tämä täysin mahdotonta ole, mutta hiukan epäilyttää. Voiko Spartathlonin jälkimmäisen puoliskon aikana pelkästään vettä juonut juoksija olla Spartaan saavuttuaan niin hyväkuntoisen näköinen, että ensiaputeltan lääkäri joutuu kysymään ”<i>Were you in the race? My God, you don’t even look tired</i>”?<br />
<br />
Deanin eväät olivat antiikkia, mutta juoksuvarusteet tätä päivää. Alkumatkan vesisateen ankaruutta Dean havainnollistaa kuvailemalla, kuinka valkoiset kompressiosukat olivat muutaman kilometrin juoksun jälkeen ”<i>a saturated oily muddle of sagging grey fabric spackled liberally with gritty particles of loose road debris</i>”. Hui sentään! Samaan aikaan tanskalainen <a href="http://flatfoot.guru/spartathlon2014-race-report">Claus Rasmussen juoksi Spartathlonin Feidippideksen ajan standardin mukaisissa sandaaleissa</a>, mutta tämä tarina ei valitettavasti mahtunut Deanin kisakuvaukseen.<br />
<br />
Kirjassa ei jostain syystä mainita myöskään ”<i>The Road to Sparta</i>” -dokumenttielokuvan filmaajia. Nimmarinpyytäjät ja muut fanit jarruttivat Deanin menoa pitkin matkaa, mutta kuvausryhmä ilmeisesti onnistui tekemään työnsä Deania häiritsemättä. Tämä tunnin pituinen dokumentti olisi mukava nähdä, <a href="https://vimeo.com/130293703">trailerissa vilahtaa filmin päähenkilöiden lisäksi myös Suomen Hitain Ultrajuoksija Ari Mustala</a>.<br />
<br />
Kirjassa kuvaillaan kattavasti matkan aikana Deanin aivoissa tapahtuneita nyrjähdyksiä. Loppumatkasta Dean pääsi nauttimaan tavallisista hallusinaatioista, USWS:stä ja vieläpä OBE:stä. Kyseessä oli siis selvästi hyvä reissu! Näin Deanin matka eteni Mountain Basen jälkeen:<br />
<br />
<ul>
<li>Sangas-vuorelle (eli Mount Parthenionille) noustessaan Dean kohtasi vähäpuheisen hahmon, joka ei reagoinut sankarimme huolestuneisiin ”oletko kunnossa” kysymyksiin. Vuoren huipulla Deanille vakuutettiin että sillä hetkellä rinteessä ei ollut muita juoksijoita. Mainittakoon että 2504 vuotta aiemmin Feidippides jutusteli näissä maisemissa pitkään Pan-jumalan kanssa sotilaspoliittisista asioista.</li>
<li>Nestanin jälkeen Dean nukkui juostessaan (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Unihemispheric_slow-wave_sleep">Unihemispheric slow-wave sleep eli USWS</a>).</li>
<li>Spartan valtatiellä Dean koki elämänsä ensimmäisen ruumiista irtaantumiskokemuksen (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Out-of-body_experience">out-of-body experience eli OBE</a>).</li>
</ul>
<br />
Jos en olisi itse päässyt ihailemaan Spartan valtatien kallioseinään animoitua kubistista 3D-kasvogalleriaa, väittäisin että Dean puhuu 100 % höpöjä. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Kannattiko lukea?</b></span><br />
Lukeminen kannattaa aina. Dean Karnazesin ”<i>The Road to Sparta</i>” on samaa tyyliä ja tasoa kuin DK:n edelliset kirjat, ja vähemmän kiinnostavan höpinän joukosta löytyy myös hyvää asiaa. Jos Dean olisi malttanut jättää kirjan kahteen viimeiseen lukuun sisältyvän fiktiivisen kuvauksen Feidippideksen seikkailujen jatkumisesta Ateena-Sparta-Ateena -hölkän jälkeen, kokonaisuus olisi ollut parempi. Nyt kirjan päättää annos soopaa, joka saa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juuse_Tamminen">Juuse Tammisen</a> kääntämään kiusaantuneena kylkeä haudassaan.<br />
<br />
Itseäni kiinnosti erityisesti Deanin näkemys syksyn 2014 Spartathlonista. Deanin kuvaus reitistä ja juoksun etenemisestä on ihan mukavaa luettavaa, mutta muusta ”tavallisten ultrajuoksijoiden” Spartathlon-viikkoon liittyvistä aktiviteeteista Dean ei kirjoita, koska hän ei niihin ehtinyt osallistumaan. Spartathlonista tietoa hakevalle ultrahölkkääjälle parempi tietolähde onkin <a href="https://www.google.fi/#q=%22Spartathlon+race+report%22">internet</a>.<br />
<br />
Jos pidät Karnazesin aiemmista kirjoista, pidät varmaan tästäkin. Jos Dean Karnazesin persoona ei sinua kiinnosta mutta haluat lukea Spartathlonista tai Kreikan historiasta tai ultrajuoksusta, kannattaa todennäköisesti lukea jotain muuta. Asteikolla 1-5 tähteä annan tälle opukselle arvosanaksi <span style="color: orange;">★★★</span>.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Lopuksi</b></span><br />
Olin hiukan pettynyt kun en syksyn 2014 reissulla onnistunut näkemään Karnazesia kertaakaan edes vilaukselta. Hiukan paremmalla onnella tiemme olisivat kuitenkin saattaneet kohdata. <a href="http://spartathlon.gr/en/races/race-results-en.html">Saavuin Mountain Baseen 159,5 kilometrin kohdalle ajassa 20:02:25</a>, ja Dean ehti sinne 43 sekuntia myöhemmin. <br />
<br />
Huoltopisteelle saavuttuani istuuduin maistelemaan tarjolla olleita eväitä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä luennoin samaa matkaa tulleelle Heli Lehtiselle, että tässä kohdassa on fiksuinta jatkaa viivyttelemättä matkaa vuorenrinnettä ylös. Sitten oksensin koko vatsan sisällön tuolini eteen, ja siirryin Jolkun & Ekan raahaamana telttaan lepäämään.<br />
<br />
Tarkemmalla ajoituksella olisin saattanut onnistua oksentamaan mustikkakeitot Deanin kengille. Jos näin olisi tapahtunut, olisin ehkä päässyt mukaan Deanin kirjaan, ja siinä tapauksessa kirja-arvioni olisi tietenkin ollut täydet <span style="color: orange;">★★★★★</span>. Kuten "<i>The Road to Spartan</i>" kahden viimeisen luvun tapahtumatkin, tämä episodi tapahtui kuitenkin vain vaihtoehtoisessa todellisuudessa.<br />
<br />
<br />
<br />cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-87383047440144293152017-01-21T14:57:00.000+02:002017-01-21T16:02:19.512+02:00Ill Met by Moonlight, sano Shakespeare<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9rhen5YUdLijXc6aT_eMvRNEsX4wcM0E_fS1XuuBDZz9ivXVy_wfOsN3NNRdar9vZekt83hu26JhhTwUkoLwfP6A1cuInGYtmBTQzFJ3Hhe7OzwG7_4yk6GlX_JnPXhVGVz3Hj3RKHrEb/s1600/Sankariainesta.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="411" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9rhen5YUdLijXc6aT_eMvRNEsX4wcM0E_fS1XuuBDZz9ivXVy_wfOsN3NNRdar9vZekt83hu26JhhTwUkoLwfP6A1cuInGYtmBTQzFJ3Hhe7OzwG7_4yk6GlX_JnPXhVGVz3Hj3RKHrEb/s640/Sankariainesta.PNG" width="640" /></a></b></div>
<br />
<b>Viime vuonna juoksin yhteensä 1182 kilometriä. Tammi-elokuussa 678 kilometriä treeniä, sitten 162 kilometrin lenkki Berliinin ympäri, ja syksyllä vielä 342 kilometriä kevyttä lenkkeilyä. Marraskuun lopulla iski yllättäen perinteinen selkä-perse-takajalkavaiva, ja siitä on seurannut kahden kuukauden totaalinen treenitauko. Kuntoutus kuitenkin etenee, ja helmikuussa toivottavasti taas juostaan.</b><br />
<br />
Syksyn ja talven aikana ehdin kaavailemaan tulevalle keväälle juoksumatkaa Italiaan ja Kreikkaan. Molemmat suunnitelmat on jo nakattu romukoppaan, eikä kolmannenkaan toteutuminen ole pelkästään omissa käsissä. <br />
<br />
<span style="font-size: large;">1. <strike><a href="http://www.workwithcode.com/ums/en/">Milano-SanRemo 285 km 2017</a></strike></span> <br />
Pyöräilyklassikon juokseminen on pyörinyt mielessä jo muutaman vuoden ajan, ja syksyllä aloin harkitsemaan oikein tosissani vaihtoehtovapun viettämistä Italiassa. Katselin lentoaikatauluja ja tutkiskelin juoksureittiä. Perehdyttyäni kisan spekseihin tarkemmin alkoi into kuitenkin hiipumaan. <br />
<br />
Huoltopisteiden väli on 44-70 kilometriä, ja tästä syystä järjestäjät suosittelevat vahvasti oman huoltajan käyttöä kisan aikana. Semi self-sufficiency on homman nimi, ja huoltoa saisi käyttää vapaasti check pointien välillä. Kisan selvittäminen pelkästään järjestäjien huollon varassa olisi erittäin haastavaa ellei peräti mahdotonta, enkä minä halua miettiä juostessani mihin risteykseen haluaisin huoltoautoni pysähtyvän odottelemaan seuraavan kerran.<br />
<br />
Selkävaivat poistivat tämän kisan suunnitelmistani lopullisesti. Mittavan ja laadukkaan juoksutreenin lisäksi minun olisi pitänyt saada keskikroppa 285 kilometrin kuntoon, ja tällä hetkellä ollaan kaukana siitä. <br />
<br />
<span style="font-size: large;">2. <a href="http://www.heroesultra.com/"><strike>Heroes Ultra 156 km 2017</strike></a></span> <br />
Sotahistoria on kiinnostanut minua aina, ja viime toukokuussa Kreetan saarella ensimmäistä kertaa juostu Heroe’s Ultra alkoi mietityttää. Juostava matka noudattelee reittiä jota pitkin brittisotilaat keväällä 1943 kuljettivat kaappaamansa saksalaisen kenraalin Iraklionista saaren etelärannalle. <br />
<br />
Tilasin innoissani Amazonista taustamateriaalia (kuva ylhäällä), ja olin jo päättänyt maksaa osallistumismaksun heti kun selän kuntoutus olisi edennyt niin pitkälle että juoksutreenin jatkaminen olisi ollut mahdollista. Valitettavasti kisalle kävi samoin kuin Oxroad Ultralle täällä Suomessa. Ensimmäisen kerran jälkeen kaikki näytti hyvältä, mutta toiseen kisaan ei vain saatu riittävästi ilmoittautumisia. Niinpä kisaa organisoineet britit päättivät peruuttaa tapahtuman. Harmillinen juttu, mutta ehkä Heroes Ultra tekee vielä joskus paluun. Mielelläni lähtisin katsomaan olisiko minussa sankariainesta.<br />
<br />
Joku saattaa ihmetellä tämänkertaisen blogsennukseni otsikkoa. Harrastiko Shakespeare oikeasti ultrajuoksua, vai onko tässä vain yksi surullinen esimerkki totuudenjälkeisen ajan mediailmastoa saastuttavasta inhasta klikkihuoraamisesta?<br />
<br />
Kenraali Kreipen kidnappauksesta kertovat (ja siten Heroes Ultran inspitraationa toimineet) kirja ja elokuva ovat nimeltään ”Ill Met by Moonlight”, ja kuutamo-kommentti on peräisin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kes%C3%A4y%C3%B6n_unelma">Shakespearen Kesäyön unelmasta</a>. Kyseistä fraasia käyttää keijukaisten kuningas Oberon sanaillessaan kevyesti puolisonsa, kuningatar Titanian kanssa.<br />
<br />
Tässä sama tarina Shakespearen kirjoittamana, nykyenglanniksi käännettynä, Paavo Cajanderin suomennoksena ja lopuksi vielä Google translaten suomentamana.<br />
<br />
<div style="padding-left: 40px;">
<a href="http://nfs.sparknotes.com/msnd/page_36.html">Shakespeare</a><br />
OBERON: Ill met by moonlight, proud Titania.<br />
TITANIA: What, jealous Oberon? —Fairies, skip hence. I have forsworn his bed and company.<br />
OBERON: Tarry, rash wanton. Am not I thy lord?<br />
<br />
<a href="http://nfs.sparknotes.com/msnd/page_36.html">Nykyenglanti</a><br />
OBERON: How <u>not</u> nice to see you, Titania.<br />
TITANIA: What, are you jealous, Oberon?—Fairies, let’s get out of here. I’ve sworn I’ll never sleep with him or talk to him again.<br />
OBERON: Wait just a minute, you brazen hussy. Aren’t you supposed to obey me, your lord and husband?<br />
<br />
<a href="http://www.gutenberg.org/files/44831/44831-8.txt">Cajanderin suomennos</a><br />
OBERON: Titania! Tääll', ylväs, kuutamossako sun tapaan?<br />
TITANIA: Kuin? Luulevainen Oberon! Pois, keijut! Tuon miehen vuoteen vannoin pois ja seuran.<br />
OBERON: Vait, julkea! Min' enkö ole miehes?<br />
<br />
<a href="https://translate.google.fi/?hl=fi&tab=wT#auto/fi/OBERON%3A%20Ill%20met%20by%20moonlight%2C%20proud%20Titania.%0A%0ATITANIA%3A%20What%2C%20jealous%20Oberon%3F%20%E2%80%94Fairies%2C%20skip%20hence.%20I%20have%20forsworn%20his%20bed%20and%20company.%0A%0AOBERON%3A%20Tarry%2C%20rash%20wanton.%20Am%20not%20I%20thy%20lord%3F">Google translate suomennos Shakespearen tekstistä</a><br />
OBERON: Ill täytettävä kuutamo, ylpeä Titania.<br />
TITANIA: Mitä, mustasukkainen Oberon? -Fairies, Ohita siksi. Olen forsworn sänkynsä ja yritys.<br />
OBERON: Tarry, ihottuma mieletön. Enkö minä ole sinun herra? </div>
<br />
<span style="font-size: large;"><b>3. <a href="http://spartathlon.gr/en/">Spartathlon 2017</a>?</b></span><br />
Ilmoittauduin eilen ensi syksyn Spartathloniin. Saa nähdä miten arpajaisissa käy.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpQtznNMj17WtzTmm_iV6xmdyYWNxx_U6Pc5q9jMxb45MbEvlXMMfakC7KtucjAx3anxqijvSTgwqBkUxtrq_VkJn0AY2B7i1_hd5WW0JkKaJxLkiicHf6yZ55mCKK3PT6ZlLGYpEWwYpK/s1600/Spartathlonko.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="271" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpQtznNMj17WtzTmm_iV6xmdyYWNxx_U6Pc5q9jMxb45MbEvlXMMfakC7KtucjAx3anxqijvSTgwqBkUxtrq_VkJn0AY2B7i1_hd5WW0JkKaJxLkiicHf6yZ55mCKK3PT6ZlLGYpEWwYpK/s400/Spartathlonko.PNG" width="400" /></a></div>
<br />cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-4531374250371995892016-08-30T20:07:00.000+03:002016-08-30T20:43:24.508+03:00Mauerweglauf 2016 – Alles in Ordnung<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx6zE7PYG6DXt7je7zO52baMXXDKMPmqDbjhWGZ4QOi-zqgcSm8ubzpo90AW61XD-HcR0OdpbWs3a_p7UTnaR_1GaDmPj_zUnGIgf8ESJ74E6BONlvqE29grS-knK6MNqwrS1krvBEAvk7/s1600/Mauerweglaufmauer2016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx6zE7PYG6DXt7je7zO52baMXXDKMPmqDbjhWGZ4QOi-zqgcSm8ubzpo90AW61XD-HcR0OdpbWs3a_p7UTnaR_1GaDmPj_zUnGIgf8ESJ74E6BONlvqE29grS-knK6MNqwrS1krvBEAvk7/s640/Mauerweglaufmauer2016.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Foto: pebe-sport.de</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<b>Vuosi sitten Berliinin reissuni ryytyi 142 kilometrin mittaiseksi <a href="https://www.youtube.com/watch?v=A8njyLeEfuQ">Götterdämmerungiksi</a>, mutta elokuussa 2016 sain nautiskella samoissa maisemissa täyden 161,9 kilometrin annoksen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=4pbMUEHvoAo">Ode an die Freudea</a>. Saksa on sittenkin hieno maa!</b><br />
<br />
Juoksukuntoni oli tällä kerralla heikompi kuin viime kesänä (vähemmän treeniä, enemmän läskiä), mutta inhorealistisen ultravarovainen kisasuunnitelma johti onnistuneeseen lopputulokseen. Excelin generoimaan virtuaaliseen 21 tunnin raatobussiin kertyi kisan aikana kaulaa enimmillään vajaat 20 minuuttia, <a href="https://www.youtube.com/watch?v=4pbMUEHvoAo">eikä tavoitevauhdissa pysymisen kanssa ollut mainitsemisen arvoisia ongelmia</a>. Saksalaisella perusteellisuudella tehty selvitys juoksuvauhdeistani löytyy <a href="https://timing.sportident.com/ergebnis/bildplus.php?referer=nergplusgeslang&stnrausw=128&wkid=20160813271622&sprache=de&bahnauswahl=A&katsel=&art=&ref">täältä</a>. Pelkistetty versio suunnitelmasta ja suunnitelman toteutumisesta näyttää tällaiselta:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEham_14TLl4Z4vj0U-QehFnaPgJ77XI4LMrIn-xs-8OXcWwxBMjD7PZ8Cbdf-A5gzPUvKx4CljGdTBsGb8RcJFJVELb5t9Lnle-uXJcnIdLjb7o3oF1a15fBx-N4jzY3BxkOjjcXTFrxqWr/s1600/Mauerweglauf2016aikataulut.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEham_14TLl4Z4vj0U-QehFnaPgJ77XI4LMrIn-xs-8OXcWwxBMjD7PZ8Cbdf-A5gzPUvKx4CljGdTBsGb8RcJFJVELb5t9Lnle-uXJcnIdLjb7o3oF1a15fBx-N4jzY3BxkOjjcXTFrxqWr/s640/Mauerweglauf2016aikataulut.PNG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Treenit</b><br />
Alkuvuoden treenit jäivät minulla hyvin vähäisiksi. Selkävaivaa ja flunssaa oli niin sitkeästi, että pääsin juoksemaan vasta huhtikuun lopulla. Näillä pohjilla oli pakko jättää varsinaiset kisatreenitkin vähäisiksi, mutta määrän ja tehon annostelu onnistui ilmeisen hyvin. Heinäkuun lopussa hölkkäämäni 70 km ”määräviikon” päätteeksi juoksemani hiukan vauhdikkaampi 8 km lenkki avasi paikkoja sen verran että kevyen perushölkän vakionopeudeksi säätyi noin 5.30 min/km. Tässä yhteenveto alkuvuoden liikunnoista:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhNG7Yc2aXL8a5kiqtcP8OXZkWxC6urrJuAY01EtwarDVBp4O2L2RNLHnTZB-dVeiXNJM2JHJy61F2K5E7SGCPJLPNRcG3n4cwQJJ5GFvtkIOncqb80LqO74Ok9oUOdvrmOd-tclNWB7Jm/s1600/Mauerweglauf2016treenikuva.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhNG7Yc2aXL8a5kiqtcP8OXZkWxC6urrJuAY01EtwarDVBp4O2L2RNLHnTZB-dVeiXNJM2JHJy61F2K5E7SGCPJLPNRcG3n4cwQJJ5GFvtkIOncqb80LqO74Ok9oUOdvrmOd-tclNWB7Jm/s640/Mauerweglauf2016treenikuva.PNG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Kisa</b><br />
Tällä kertaa lähtöviivalla oli neljä suomalaista. Miia Männikkö ja Sari Kuusela tyytyivät vielä puolikkaaseen Berliinin kierrokseen, mutta ensi kerralla tutuissa maisemissa onnistuu varmaan täysi lenkki. Ville Tommolan kanssa päättelimme ennen kisaa että mistään kimppajuoksusta ei kannata etukäteen sopia, koska juoksuvauhdit eivät kuitenkaan osu yksiin.<br />
<br />
Ensimmäiset kilometrit juoksin hiukan Villeä nopeammin, mutta vastaavasti käytin enemmän aikaa punaisissa liikennevaloissa odotteluun. Alkumatkasta on myös tarjolla East Side Gallerya ja muuta nähtävyyttä, ja näiden ihaileminen rikkoo juoksurytmiä. Parin tunnin hölkän jälkeen päästään ulos Berliinin keskustasta, ja juoksemisessa voi siirtyä rennompaan aivot narikassa -moodiin. Dammwegin suoralla etenimme Villen kanssa samaa vauhtia, ja 140 kilometriä myöhemmin huomasimme juosseemme yhdessä maaliin asti. Näin se käy.<br />
<br />
Aikomukseni oli ottaa tämän vuoden Mauerweglauf lähinnä retkeilyn kannalta. Verenmaku suussa raastamisen puolelle ei tällä kertaa tarvinnutkaan mennä, mutta ei tämä ihan retkeilyäkään ollut. Kun 21 tunnin aikataulussa pysyminen alkoi näyttää mahdolliselta, niin eipä sen jälkeen paljoa haaskattu aikaa huoltopisteillä notkumiseen. Kahden ensimmäisen drop bagin inventoimisessa kului toki muutama ylimääräinen minuutti, mutta pienemmiltä huoltopisteiltä jatkettiin matkaa aika livakasti. Syvälle epämukavuusalueen puolelle ei ollut tarvetta sukeltaa edes viimeisiää kilometreillä, sillä väljä aikataulu mahdollisti kävelypätkien pidentämisen kun askel alkoi painaa.<br />
<br />
Oberhavelin soutuklubilta on maaliin 34 kilometriä. Tätä osuutta toiseen suuntaan juostessani kompuroin viime kesänä kahteen kertaan, ja nyt sama reitti piti juosta väsyneillä jaloilla yön pimeydessä. Onneksi röykkyisimpiä pätkiä oli tasoiteltu, ja jäljelle jääneistä puiden juurien rikkomista ”asfaltti-alpeista” selvittiin ilman haavereita. Pedanttinen jalkojen nosteleminen joka askeleella ja hidas vauhti olivat turvallisen etenemisen salaisuudet.<br />
<br />
Maalipaikalta on noin 5 kilometrin matka hotellille, ja liftasimme Villen kanssa erään britti-juoksijan tilaamaan taksiin. Meidän ei edes tarvinnut maksaa matkasta, koska auton tilannut kaveri kertoi ostaneensa 8 viikon ikäiselle tyttärelleen ”<a href="https://www.finnishbabybox.com/">Finnish Baby Boxin</a>”. Tämä oli ollut kuulemma niin erinomainen ostos, että sen kunniaksi suomalaiset ultra-hölkkääjät olivat ehdottomasti oikeutettuja ilmaiseen kyytiin!<br />
<br />
Kisan jälkeen jalat olivat tietysti muutaman päivän juntturassa, mutta palautuminen on ollut kohtuullisen vauhdikasta. Hidas juoksuvauhti auttoi asiassa, ja kisan aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tehdyt <a href="http://fellrnr.com/wiki/Morton_Stretch">Morton strech</a>it olivat myös varmasti hyödyksi.<br />
<br />
<b>Varusteet ja eväät</b><br />
Juoksukenkinä oli ASICS Kayano 21:t, jotka toimivat minulla paremmin kuin tuoreempi malli Kayano 22. Collateral damage -osastolle täytyy laskea muutama menetetty varpaankynsi, mutta niistä ei voi syyttää kenkiä vaan varpaita. Lopputulos olisi minulla sama vaikka juoksin sandaaleilla. Askelen loppuvaiheessa varsinkin oikean jalkani keskimmäiset varpaat ”kuopaisevat” kengän sisäpohjasta lisää vauhtia, ja viimeistään 100 000 toiston jälkeen varpaankynnet äänestävät jaloillaan. <br />
<br />
Juoksueväistä täytyy mainostaa <a href="https://www.riitanherkku.fi/tuotteet/marjatuotteet/keitot/rh-1l-mustikkakeitto/">Riitan Herkun mustikkakeitto</a>a, joka upposi sujuvasti vatsaan loppumatkastakin. Pari tuntia maaliin tulon jälkeen hotellihuoneessa iskenyt akuutti pahoinvointikohtaus tarjosi vielä oivan mahdollisuuden vatsalaukun sisällön analysointiin, ja silmämääräisen tutkiskelun perusteella päättelin oksentaneeni pelkkää vettä ja Cokista. Kaikki loppumatkasta juodun mustikkakeiton rippeetkin oli siis hyödynnetty etenemisen polttoaineeksi.<br />
<br />
<b>Traverse</b><br />
Tulin ostaneeksi Suunto Traversen kesällä, ja aikomukseni oli tallentaa koko Berliinin kierroksen GPS-data. Säädin Movescountista GPS-tarkkuudeksi toiseksi parhaan vaihtoehdon ”hyvä” jolloin akun pitäisi kestää 15 tuntia, ja varmuudeksi laitoin vielä tallennusväliksi 10 sekuntia. Tästä huolimatta GPS-tallennus loppui ajassa 9h33m35s, jolloin akkua oli jäljellä enää 2 prosenttia. Varavirta oli vasta seuraavassa drop bagissa, joten tallennukseen tuli lähes 30 kilometrin katkos. Movescountiin tallentuivat siis juoksun <a href="http://www.movescount.com/fi/moves/move118476633">ensimmäiset 81 kilometriä</a> ja <a href="http://www.movescount.com/fi/moves/move118476609">viimeiset 53 kilometriä</a>. <br />
<br />
Traversen ”hyvä” GPS-tarkkuus oli myös pieni pettymys. Kerrostalojen katveessa GPS-jälki kiemurteli aika levottomasti, ja niinpä minun matkamittariini kertyi jo alkumatkasta reilun kilometrin verran ylimääräistä lenkkiä. Paras mahdollinen GPS-tarkkuus olisi tietysti auttanut asiassa, mutta en löytänyt tietoa kuinka monta tuntia sen tasoista dataa mahtuu Traversen muistiin.<br />
<br />
Kevyen kritiikin jälkeen täytyy myös kehua Traversea. Ambitiin verrattuna Traverse on kevyt ja istuu mukavasti ranteeseen. Satelliititkin löytyivät Berliinissäkin nopeasti, ja Traverse osasi myös itse päätellä että kello kannattaa siirtää Berliinin aikaan. Sykevyö kadotti jossain välissä kisan aikana yhteyden kelloon, mutta tästäkään ei ollut haittaa koska sykedata tallentui myös sykevyön lähettimen muistiin.<br />
<br />
Varavirtana käytin Lidlistä kokonaisedulliseen hintaan ostettua 2600 mAh akkua, jonka kiinnitin Traversen rannekkeeseen. Ei kovin tyylikäs ratkaisu, mutta toimiva. Tarkoitukseni oli tipauttaa varavirta kolmanteen drop bagiin, mutta huomasin vasta maaliin tultuani että akku oli roikkunut rannekkeessa koko loppumatkan ajan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7ujDj2_Rk_lNv9qSLhu0xFd5PXHklqAjrXCAb1AbabWySHWG9vqSxW3aU7ojtv0uUZmpss5omEF8ZHPjJuAgd5jGxhdkASiIGX_icGsgsxUsjojeqaPI-VrHv3N_-joGGOffsNMRuVVQm/s1600/Traverse_ja_varavirta4.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7ujDj2_Rk_lNv9qSLhu0xFd5PXHklqAjrXCAb1AbabWySHWG9vqSxW3aU7ojtv0uUZmpss5omEF8ZHPjJuAgd5jGxhdkASiIGX_icGsgsxUsjojeqaPI-VrHv3N_-joGGOffsNMRuVVQm/s640/Traverse_ja_varavirta4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Berliinin reissua suunnitteleville opiksi ja ojennukseksi</b><br />
• Edullisia lentoja Berliiniin on ollut perinteisesti tarjolla, mutta ennen lippujen ostoa kannattaa varmistaa että Berliinissä on toimiva lentokenttä myös ensi kesänä. Kotoinen länsimetromme on ammattitaitoisesti johdettu projekti <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Berlin_Brandenburg_Airport#Plans_for_a_new_Berlin_Airport">Berliinin lentokenttä-farssi</a>in verrattuna. <br />
• Jos kuljetat mustikkakeittoa matkalaukussa, se kannattaa pakata huolellisesti. Minun pakaasini oli saanut Finnairin kuljetuksen aikana osakseen perusteellisen ”shaken <u>and</u> stirred” käsittelyn, ja niinpä yksi mustikkakeittopurkki oli räjähtänyt. Onneksi osa keitosta oli jäänyt muovikassiin, ja muovikassin vieressä ollut fleece-pusakka osoittautui imukykyiseksi.<br />
• Kisajärjestäjät tarjoavat edullista majoitusta Alexanderplatzin Ramada ja H2 -hotelleissa. Myös kisakeskus on samassa osoitteessa, joten majoituksen suhteen ei kannata vaivata päätään enempää. Tosin yksityiskohdat saattavat muuttua ensi vuonna, koska Mauerweglaufin johtokunnan ja kisaorganisaatiota kaksi vuotta ansiokkaasti johtaneen Hajo Palmin tiet eroavat kisan jatkokehitykseen liittyneiden erimielisyyksien seurauksena.<br />
• Punaisia liikennevaloja täytyy Berliinissä totella. Valotolpassa olevaa nappia on myös oikeasti syytä painaa, jos haluaa valojen vaihtuvan. <br />
• Kilpailun säännöissä painotetaan myös pakollisen heijastinliivin käyttöä yöllä. Tästä vaatimuksesta <u>ei</u> tingitä.<br />
• Sata mailia 30 tunnin aikarajalla vaihtelevalla mutta helposti juostavalla reitillä on haaste, josta voi selvitä keskinkertaisellakin juoksukunnolla. Esimerkiksi 76-vuotias <a href="http://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=7056">Ursula Dinges on kaikkitietävän DUV:n mukaan</a> juossut 100 km nopeimmillaan hiukan alle 17 tunnissa, ja ennen tämän vuoden Mauerweglaufia hänen pisin juoksumatkansa oli ollut 24 tunnin kisassa juostu 142,6 kilometriä. Tältä pohjalta <a href="https://timing.sportident.com/ergebnis/bildplus.php?referer=nergplusgeslang&stnrausw=370&wkid=20160813271622&sprache=de&bahnauswahl=A&katsel=&art=&ref">sata mailia sujuu hiukan alle 30 tunnissa</a>.<br />
<br />
<b>Lopuksi</b><br />
Ensi kesänä en lähde Berliiniin juoksemaan, mutta lähtölistalta tulee löytymään suomalaisiakin nimiä. Itse harkitsen paluuta Mauerwegille mahdollisesti elokuussa 2026, ainakin jos voin matkustaa kisapaikalle torstai-iltana Tallinnasta lähtevällä Rail Baltic yöjunalla.cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-29769625546975583872016-07-09T15:36:00.000+03:002016-07-09T16:23:25.774+03:00Retkeilysuunnitelmia kesälle 2016<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm3nPTU2kF4xhcttpDhJGmS_l_Ee5Xr_oa2j1LAL8lgDQc8vmYaJ9rX-o8PoOXRc1znQt6K52x0bUFsum9Q4u6LaIi3BLZdWERnsV9cbj6o6CLw5-6v9-RfocNaBiooEvDRP-FjX8WMawE/s1600/Spartathlon_tatska.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm3nPTU2kF4xhcttpDhJGmS_l_Ee5Xr_oa2j1LAL8lgDQc8vmYaJ9rX-o8PoOXRc1znQt6K52x0bUFsum9Q4u6LaIi3BLZdWERnsV9cbj6o6CLw5-6v9-RfocNaBiooEvDRP-FjX8WMawE/s200/Spartathlon_tatska.png" width="125" /></a></b></div>
<b>Berlin Wall Racen starttiin on aikaa viisi viikkoa. Viime kesänä kisa
jäi kesken, ja tällä kertaa lähden matkaan toisenlaisella
valmistautumisella. Treeniä on alla niin vähän että ainoa järkevä
tavoite on retkeillä idyllisissä Berliinin maisemissa niin kauan että Jahn Sportpark tulee vastaan. Alle 24 tunnin olisi mukava ehtiä,
mutta onneksi aikaa on käytettävissä tälläkin kertaa 30 tuntia.</b><br />
<br />
Alkuvuoden treenit ovat jääneet minulla erittäin vähäisiksi. Suurin syy juoksemattomuuteen on ollut perinteinen selkä-perse -oireyhtymä, ja niinpä tammi-kesäkuun treenieni kokonaismäärä on 406 kilometriä juoksua ja 5 tuntia vesijuoksua.<br />
<br />
Nyt tuntuisi selkävaiva vihdoinkin jäävän historiaan, ja tälle viikolle saanen kasaan reilut 50 kilometriä juoksentelua. Parhaassa tapauksessa saan tuleville kolmelle viikolle rakenneltua nousujohteisesti jopa 60-70 km viikkosaldoja, ja sitten onkin jo keventelyn paikka. Näin vähällä treenillä en ole yhteenkään ultrakisaan lähtenyt, saa nähdä miten äijän käy. <br />
<br />
Alkuvuoden merkittävin panostus juoksuharrastukseen on pohkeeseen
ottamani Spartathlon-tatuointi. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin pelkistettyyn versioon, ja olen itse oikein tyytyväinen kivenheiton päässä palveluja tarjoavan <a href="http://www.hellhoundtattoo.fi/fi/">Hellhound Tattoo</a>n Emman kädenjälkeen. Vaikka pohkeeseen taiteiltu kuva on pieni, Feidippidekseni sormetkin erottuvat hienosti!<br />
<br />
Tatuoinnin aiheeksi valitsemani kuva on perinteisestä Spartathlon-logosta, ja muunnelmia tästä uljaasta teemasta löytyykin yhden jos toisenkin spartathlonistin nahasta. Harkitsin tatuoinin aiheeksi myös alla olevan kuvan vasemmassa laidassa olevaa tuoreempaa versiota Spartaa (tai Padasjokea?) kohti viuhahtavasta Feidippideksestä, mutta konservatiivisena nössönä tyydyin perinteiseen versioon. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZfcHRyUxyMonEDT3sDHAXG7V1Usb0EEhXQq5p122-BCHtRuL_SDsugGmChPin7VUD3ywy6bPTENzAzccbandMQ7UoCTbvxsHvMpOYW7eGjBGGkyWwn7xWI-GgcC4qgnhcf013sPTu_Fcr/s1600/Spartathlon_tatskan_mallit.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZfcHRyUxyMonEDT3sDHAXG7V1Usb0EEhXQq5p122-BCHtRuL_SDsugGmChPin7VUD3ywy6bPTENzAzccbandMQ7UoCTbvxsHvMpOYW7eGjBGGkyWwn7xWI-GgcC4qgnhcf013sPTu_Fcr/s400/Spartathlon_tatskan_mallit.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Spartathlon finisher mitalit vuosilta 2014 ja 2008</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-80953946905497200722015-10-22T12:00:00.000+03:002015-10-22T15:16:43.700+03:00Berlin Wall Race 2015 - mikä meni pieleen <b><i><span style="font-size: large;">Juoksijalehden juttu keskittyi Berlin Wall Raceen juoksutapahtumana, ja oma suoritukseni oli mukana lähinnä tarinan sivujuonteena. Eikä siinä paljoa kertomista olisi ollutkaan, DNF on DNF. Siitä huolimatta ja juuri sen takia, tässä kootut selitykset:</span></i></b><br />
<br />
Viime aikoina olen tyytynyt juoksemaan yhden pitkän kisan vuodessa, ja syyskuun 2014 hyvin sujuneen Spartathlon -juoksun jälkeen 162 kilometrin pituinen hölkkä Berliinin ympäri piti olla ihan vaan piece of cake. Päätin lähteä tavoittelemaan Berliinissä 18 tunnin alitusta, ja varasuunnitelmana oli tyytyä huonompaan aikaan. Jos tulisi ongelmia, hidastaisin vauhtia ja tarvittaessa siirtyisin pelkästään kävelyyn. Hyvä suunnitelma, vai mitä?<br />
<br />
Kisan pituus olisi ollut 161,85 km, mutta minä keskeytin 142,4 km kohdalla. Mitättömät 19,5 kilometriä olisi ollut matkaa maaliin ja aikaa 10 tuntia, mutta en vaan jaksanut enää edes kävellä. Säälittävän surkea suoritus, ja myös opettavainen. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Mikä meni pieleen ennen kisaa</b></span><br />
<b>Asenne</b>: Yliarvioin oman kuntoni, aliarvioin kuuman sään ja reitin vaativuuden.<br />
<br />
<b>Treenit ja keventelyt</b>: Kesän treenit menivät sinänsä hyvin, mutta ajoitin määrämaksimin heinäkuun viimeisen viikon Kreikan matkan kohdalle. Palasin Suomeen 12 vuorokautta ennen starttia, ja keventelyjakso taisi jäädä hiukan liian lyhyeksi.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Mikä meni pieleen kisan aikana</b></span><br />
<b>0-30 km</b>: Tiesin että asfaltti on röykkyinen 10-30 km välillä, mutta siitä huolimatta lensin kaksi kertaa turvalleni. Aikaa kompuroinneista selviämisiin ja asfaltti-ihottumien paikkailuun
meni kaikkiaan ehkä reilut 10 minuuttia, mutta
juoksemista naarmut eivät hidastaneet ollenkaan.<br />
<br />
Kokonaisuuden kannalta huonompi homma oli kompuroimisista seurannut adrenaliini-ryöppy. En minä mitään lassevirenm<span class="st">ü</span>nchenissa -spurtteja kaatumisten jälkeen ottanut, mutta sijoitukseni kokonaiskilpailussa ei huonontunut ollenkaan röykkyisellä osuudella 10 ja 30 kilometrin välillä. Olin muutenkin aloittanut kisan tapani mukaan kohtuullisen reipasta vauhtia, ja sen <u>lisäksi</u> juoksin kiinni kahdesta kaatumisesta ja kahdesta vaurioiden paikkaamisesta aiheutuneet viivästykset. Siinä vaiheessa olisi pitänyt vaan hölkätä kevyesti, mutta minähän perkele juoksin ihan tosissani.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8WJgufo0C6OzKySdhBDvtD9b2SWpcTSqJcsNciQCXsaknpR-u0ZED1IUX6fdJ9lwotFgWL1e5xTuPlCo14Z1WWB_JQ_sjRNVCEgw1Q6ZWJnWRW92aWSviWcIjiZyk9HPMMb0LTlscWtkQ/s400/BerlinWallRace2015ryppyj%25C3%25A4asfaltissa.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="300" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällaistakin juoksualustaa on tarjolla ensi elokuussa Berlininissä. </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<b>30-70 km</b>: Aikomukseni oli ylläpitää kevyttä 6 min/km keskivauhtia mahdollisimman pitkään, ja tämä tavoiteaikataulu piti noin 50 kilometriin asti. Alkumatkan ryntäily ja 30 asteen helle alkoivat kuitenkin verottaa voimia, ja 70
km kohdalla aikaa oli jo mennyt noin 7 tuntia 20 minuuttia. Juoksusykkeeni poukkoili 140 ja 150 välillä, ja siinä oli ehdottomasti 10-15 pykälää liikaa. Ei juokseminen kovin pahalta tuntunut, mutta jäljellä oleva matka huomioiden rasitus oli liian kova. <br />
<br />
<b>70-142 km sokerikrapula</b>: Sacrowin linnan huoltopisteellä 71 kilometrin kohdalla meno alkoi olla raskasta, eikä ruoka/juoma enää tuntunut uppoavan. Tässä vaiheessa tilannetta olisi ehkä voinut vielä pelastaa pidemmällä kävelytauolla, mutta yritin härkäpäisesti edetä 100 kilometriin asti enimmäkseen juosten. Vauhti hidastui entisestään ja kevytkin hölkkä alkoi tuntua raastolta. Syke ei enää noussut päälle 140, ei vaan riittänyt vääntöä.<br />
<br />
Tarpeeksi monta tuntia kun kärvistelee nolla-energialla,
niin "<i>jatkan kuitenkin vielä seuraavalle huoltopisteelle</i>" mantran toistaminen ei välttämättä enää konkretisoidu fyysiseksi toiminnaksi. Kun vajoaa riittävän syvälle masennuksen kaivonpohjalle, niin (jälkeenpäin ajatellen typerälle ja tarpeettomalle) keskeyttämispäätökselle voi löytyä hyvinkin loogiselta ja pätevältä tuntuvia perusteluja.<br />
<br />
Tällaisella "logiikalla" minun keskeytyspäätökseni syntyi Berliinin yössä:<br />
<ul>
<ul>
</ul>
<li>Olin kaatunut kaksi kertaa kovalle asfaltille, ja hyvällä tuurilla selvinnyt pelkällä asfaltti-ihottumalla. Järkeilin että kolmannella kerralla menisi todennäköisesti luita poikki, varmaan olisi turvallisinta jättää kisa kesken.</li>
<li>Ennen chipin luouvuttamista otin 15 minuutin unet Dammwegin huoltopisteellä kirkkaan tähtitaivaan alla. Nukahdin välittömästi, mutta muutaman minuutin jälkeen unet kääntyivät pahemman laatuiseksi <i>liskojen yö</i>ksi. Herätyksen jälkeen jouduin hetken aikaa tosissani selvittelemään <i>missä ollaan, mikä maa</i> -tilannettani, ja koordinaattien hahmottumisen jälkeen unien jatkaminen hotellihuoneessa alkoi tuntua houkuttelevalta idealta. Itse asiassa mikä tahansa muu toiminta paitsi matkan jatkaminen pimeälle kevyen liikenteen väylälle tuntui hyvältä idealta. </li>
<ul>
</ul>
<li>Sitä paitsi, hotellihuoneen luovutukseen oli aikaa enää noin 10 tuntia, ja paluulentoonkin alle vuorokausi. Näin triviaalien asioiden märehtiminen kesken juoksukilpailun kertoo siitä, että minä vain halusin jättää kisan kesken. Jos ei hyviä syitä löytynyt, niin huonotkin kelpasivat päätöksen tueksi.</li>
</ul>
Dammwegin huoltopisteen kaveri yritti ovelasti motivoida minua jatkamaan matkaa väittämällä että taksia ei ole saatavilla, ja tarjosi minulle vaihtoehdoksi bussiaikatauluja. Yhdellä vaihdolla olisin kuulema päässyt kohtuullisen lähelle hotelliani parissa tunnissa... Suomalaisella sisulla sain kuitenkin tahtoni läpi ja taksi tilattiin. Not the proudest moment in my life.<br />
<ul><ul>
</ul>
</ul>
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Mikä <u>ei</u> mennyt pieleen kisan aikana</b></span><br />
<b>Jalkapohjat ja varpaat</b>:
Ei ensimmäistäkään rakkulaa tai hiertymää kantapäissä ja päkiöissä. Muutama varpaankynsi toki irtosi syksymmällä, mutta juoksun aikana niistä ei ollut mitään ongelmaa. Kesällä ajoittain oireillut Mortonin neurooma oikeassa jalkaterässä ei vaivannut ollenkaan.<br />
<br />
<b>Nilkat, pohkeet, polvet, reidet</b>: Ei mainitsemisen arvoisia ongelmia. <br />
<br />
<b>Selkä-perse</b>: Harjoituskaudella pientä
mutta jatkuvaa ongelmaa aiheuttaneet selkä-perse -vaivat eivät
hidastaneet juoksua. Jossain vaiheessa vasen lonkka tuntui
vähän kiristelevän, mutta se oli ohimenevä vaiva.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Kisan jälkeen</b></span><br />
Jalat eivät kärsineet kovin pahasti Berliinin kiertämisestä, mutta muuten olo oli kisan jälkeen parin päivän ajan kohtuullisen hutera. Sunnuntai-illan paluulento Suomeen oli stressaava kokemus, kun minulla oli pahemman laatuinen levottomat jalat -syndrooma. Varasin lentokoneesta käytäväpaikan ja pääsin sen ansiosta helposti jalottelemaan käytävälle, mutta eipä se juuri oloa helpottanut. Todennäköisesti puolet kanssamatkustajista päättelivät minun kärsivän lentopelosta, ja toinen puoli diagnosoi minut vieroitusoireista kärsiväksi narkkariksi.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Mikä muuttuu seuraavaan starttiin</b></span><br />
Vuoden 2013 Oxroad Ultran ja syksyn 2014 Spartathlonin jäljiltä itseluottamukseni oli korkealla. Berliinin reissu oli hyvä muistutus siitä, että ainakin pieni ripaus nöyryyttä olisi hyvä olla mukana. Vaikka ikä ei olekaan ultrajuoksussa iso asia, niin ikääntymisen vaikutuksia ei pidä aliarvioida. Ihmisen suorituskyky rapistuu vuosi vuodelta, ja nyt 55 vuoden ikäisenä minulla on entistä vähemmän varaa hölmöilyyn kisojen aikana.<br />
<br />
Viime vuosina en ole seurannut sykkeitäni kisojen aikana, mutta tähänkin asiaan täytyy tehdä muutos. Jos juoksen harjoituslenkit kotimaassa 120 molemmin puolin olevalla sykkeellä ja hellelenkit Kreikassa hiukan yli 130 sykkeellä, niin todennäköisesti minun ei pitäisi juosta Berliinin ultrakisassa 150 mittarissa. Vuonna 2008 päälle 150 lukemissa liikkuneet sykkeet eivät olleet ongelma, mutta vuonna 2015 tilanne on toinen. Vanhuus ei tule yksin.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Niemand hat die Absicht, 100 Meilen zu laufen!</b></span><br />
Kesäkuun 15. päivänä vuonna 1961 Itä-Saksan valtionpäämies Walter Ulbricht rauhoitteli korkealla käyneitä kylmän sodan laineita toteamalla kansainväliselle toimittajajoukolle "<b>Niemand hat die Absicht, <u>eine Mauer zu errichten</u>!</b>" eli "Ei tässä sentään mitään muuria olla rakentamassa". Elokuun 13. päivänä vuonna 1961 Länsi-Berliinin ja Itä-Saksan väliset raja-asemat suljettiin, ja Itä-Saksa aloitti piikkilanka-aidan rakentamisen Länsi-Berliinin ympärille. Vuosien saatossa kevyt aita vahvistettiin muuriksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjzBANCsbNtggHeL1biC558DNX9LhZXbzQCOLi4MPRLzGM48Jf5xXeCZdJXRRrmFvd3loxy0ZpNSNxNk7bz4mEoK4ENcssR2w93HKHzqH7xtTKXdYauaQyHW4aMjfEEoG44IIQ2scl0JRt/s1600/NiemendhatdieAbsicht.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjzBANCsbNtggHeL1biC558DNX9LhZXbzQCOLi4MPRLzGM48Jf5xXeCZdJXRRrmFvd3loxy0ZpNSNxNk7bz4mEoK4ENcssR2w93HKHzqH7xtTKXdYauaQyHW4aMjfEEoG44IIQ2scl0JRt/s400/NiemendhatdieAbsicht.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Berlin Wall Racen epävirallinen slogan on "<b>Niemand hat die Absicht, <u>100 Meilen zu laufen</u>!</b>” eli "Ei tässä sentään
mitään 100 mailia olla juoksemassa". Kyseessä on kaikille berliiniläisille itsestään selvä vitsikäs viittaus Berliinin muurin historiaan, mutta minä huumorintajuton tosikko otin tämän herjan tosissani ja juoksin vain 88 mailia. Berliinin muurin ja saksalaisen huumorin historiaa opiskeltuani osaan nyt kuitenkin ottaa vitsin vitsinä, ja tavoitteeni on juhlistaa Berliinin muurin rakentamisen aloittamisen 55-vuotisjuhlapäivää 13.8.2016 teemalla "<b><u>Ich habe eine Absicht</u>, 100 Meilen zu laufen!</b>"<br />
<ul>
</ul>
cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-50175013755496717272015-09-28T13:15:00.009+03:002022-09-27T21:48:47.233+03:00Berlin Wall Race 2015 - Korvamatosoundtrack<i><b><span style="font-size: large;">Berliinin reissu oli opettavainen. Erinäisten hölmöilyjen seurauksena Berlin Wall Race jäi minulta kesken 19,5 kilometriä ennen maalia ja lopputulokseksi kirjattiin DNF. Lisää tarinaa ja analyysia juoksusta tulee lokakuun lopulla, mutta tässä vähän tunnelmia matkan varrelta. </span></b></i><br />
<br />
<span style="font-size: small;">En käytä musiikkisoittimia point-to-point -ultrakisoissa, mutta vanhan rockholistin päässä pyörivää korvamatojukeboxia ei voi niin vaan vaientaa, varsinkaan kun kisa juostiin erityisen <a href="http://www.gpsies.com/map.do?fileId=wofpzfmnwdwxkhos">inspiroivalla reitillä</a>. Tässä listaa biiseistä joita kuuntelin päissäni Berliinissä. </span><br />
<br />
<b>Kisan startti</b>a odotellessa Frierich-Ludwig-Jahn-Sportparkin äänentoistojärjestelmässä kaikui enimmäkseen saksankielinen kannustuspuhe, joka meni tietysti ohi korvien. Hiukan ennen starttia päräytettiin kuitenkin soimaan Iron Maidenin Run To The Hills, ja hyvä niin. Huonompiakin korvamatoja olisi pitkälle juoksulenkille voitu tarjota. <div><br /></div>
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/86URGgqONvA" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>
<br />
<b>5 km</b>: Punaisia liikennevaloja täytyy Berlin Wall Racessa totella diskauksen uhalla, näin meille kerrottiin perjantai-illan info-tilaisuudessa. Punaisia päin en tunnusta juosseeni kertaakaan, mutta vanhalla vihreällä saatoin pari kertaa spurtata jalankulkuvaloista. Tällainen rötös on mielestäni lievä, mutta rikollista toimintaa joka tapauksessa. <br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/L397TWLwrUU" width="420"></iframe> <br />
<br />
<br />
<b>10 km</b>: Juoksureitin varrella näkyneet ristit ja muut muistomerkit veivät ajatukset kylmän sodan tunnelmiin.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/db2MhBXbRNg" width="560"></iframe>
<b> </b><br />
<br />
<br />
<b>25 km</b>: Marienetta Jirkowskyn muistomerkillä oli harras tunnelma. Berliinin muuria ei enää ole, mutta vapaa liikkuminen maasta toiseen on edelleen ylellisyys, josta pääsee nauttimaan jos sattuu syntymään oikeaan maahan. <br />
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/YkgkThdzX-8" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe> <br />
<br />
Rock-kredibiliteettini rapautumisen uhallakin paljastan, että Jirkowskyn muistomerkillä korvissani soi myös Länsi-Saksan vuoden 1982 euroviisu. Tällaisen asian tunnustaminen ei ole minulle helppoa, mutta vetoan kotioloihini. Vaimo tykkää euroviisuista ja tytär harrastaa euroviisuja, joten Esakaan ei voi välttyä euroviisuilta.<br />
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/CJDxnWFqpiA" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>
<br />
<br />
<br />
<b>28 km</b>: Kompuroin kisan alkuvaiheessa kahteen kertaan, ensimmäisen kerran noin 14 kilometrin kohdalla ja 28 kilometrin kohdalla vielä uudestaan. Itäsaksalainen asfaltti on kovaa ja karkeaa, ja havaintojeni mukaan sen intohimoinen halaileminen aiheuttaa asfaltti-ihottumaa. Fiksumpi olisi ottanut opikseen ensimmäisestä dyykkauksesta, mutta minä en.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/WGtXlBbWeB4" width="420"></iframe>
<br />
<br />
<br />
<b>36 km</b>: Bombardierin junanvaunutehtaan ratapihalla oli pitkät letkat toimitustaan odottavia matkustajavaunuja.<br />
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/m9uGcr8nUsQ" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>
<br />
<br />
<b>47 km</b>: Eiskellerin alueella asui 1960-luvulla pikkupoika, joka väitti joutuneensa koulumatkallaan Itä-Saksan rajavartijoiden pysäyttämäksi. Todellisuudessa poika oli lintsannut koulusta ihan muuten vaan. Jatkossa koulumatkat sujuivat kuitenkin säntillisesti, kun hätävalheen seurauksena poikamme <a href="https://www.youtube.com/watch?v=zrS4yJt3rho">sai jokapäiväisen koulumatkansa turvaksi brittiarmeijan panssariauton</a>.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/p-nJBW1myMc" width="560"></iframe>
<br />
<br />
<br />
<b>77 km</b>: Ei maistunut enää ruoka eikä juoma. Omat eväät ja huoltopisteiden tarjoomat olivat kaikki yäääk kamaa. Yritin vakuutella huoltopisteiden ihmisille että ihan hyvää ultraevästä heillä oli tarjolla, mutta pahoin pelkään että minut luokiteltiin asennevammaiseksi nirppanokaksi jolle ei vaan mikään kelpaa. <br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/byEGjLU2egA" width="420"></iframe> <br />
<br />
<br />
<b>83 km: </b>Brewery Meirein huoltopisteellä olisi ollut tarjolla laadukasta olutta, mutta eipä maistunut minulle. Kuten ei mikään muukaan. Tässä vaiheessa oli kuitenkin kisan puoliväli jäänyt taakse, ja se piristi tunnelmaa hetkiseksi.<br />
<b> </b><br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/vV0yYcN9QnE" width="420"></iframe>
<b> </b><br />
<br />
<br />
<b>85 km</b>: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Glienicke_Bridge">Glienicke Bridge</a> on silta, jonka ainoa käyttö kylmän sodan vuosina oli toimiminen Idän ja Lännen vakoojien vaihtopaikkana. Glienicken silta on ollut viimeiset 25 vuotta normaalissa siviilikäytössä, mutta <a href="http://www.bbc.com/news/world-europe-34369853">Eestin ja Venäjän välisellä rajalla nähtiin vanhoja perinteitä kunnioittava vakoojien vaihto</a> viime lauantaina.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/LsgHi_DvmM8" width="420"></iframe> <br />
<br />
<br />
<b>91 km</b>: Jos et ole ennen juossut (tai kävellyt...) 6 kilometrin pituista viivasuoraa metsätietä, niin Berlin Wall Racesta löytyvä Königsweg on sellainen.<br />
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/aFwRzFzkN7g" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe> <br />
<br />
<br />
<b>97 km</b>: Saksassa on paljon koiria, ja suurin osa niistä kulkee omistajiensa mukana vapaana. Hiukan ennen 100 km täyttymistä seuranani käveli hetken matkaa iso Schäfer. Tämä oli ainoa kohtaamistani kymmenistä vapaana olleista koirista, joka tuntui edes lievästi noteeraavaan olemassaoloni. Ilmeisesti saksalaiset koirat koirakoulutetaan jo pentuina siihen että <i>Ordnung muss Sein</i>, eikä kävellen/juosten/pyöräillen liikkuvien ihmisten asioihin ole lupa puuttua.<br />
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/yoHDrzw-RPg" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe> <br />
<br />
<br />
<b>125,9 km</b>: Energiat olivat olleet nollassa jo pitkään, ja apaattisen kävelyn sekaan ripotellut lyhyet juoksupätkätkin jäivät pois. Teltowin huoltopisteellä 125,9 km kohdalla lepäilin noin 20 minuuttia, ja yritin saada jotain energiaa kurkusta alas. Korvien välin jukeboxista oli jo virta loppunut, mutta huoltopisteen stereoista pauhasi nostalginen mutta tasokas 1970-luvun musiikki.<br />
<br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/aRlSHG5hRY4" title="YouTube video player" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>
<br />
<br />
Kisani päättyi 142,4 km kohdalle Dammwegenin huoltopisteelle.<br />
<br />
<br />
<b>Palkintojenjako</b>tilaisuus oli sunnuntaina kello 14. Kaikki maaliin asti juosseet palkittiin, ja seremonia eteni tulosluettelon mukaan käännetyssä järjestyksessä. Koko seremonian ajan taustalla soi vaimeasti teemaan sopivasti Another Brick In The Wall. <br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/YR5ApYxkU-U" width="420"></iframe>
<br />
<br />
Vaikka tämän Saksanmatkan lopputulos oli minun osaltani sepporätymäinen, en ole julistamassa Saksaa boikottiin. Ensi vuoden suunnitelmani ovat vasta hahmottumassa, mutta elokuun teema voisi löytyä Van Halenin tuotannosta:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/-HHgKbCBTEs" width="420"></iframe></div>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-14613232926341750462015-08-10T10:00:00.000+03:002015-08-10T12:18:04.351+03:00Hei vaan, Berliini<i><span style="font-size: large;">The <a href="http://100meilen.de/en/">Berlin Wall Race</a> eli Der <a href="http://100meilen.de/">Mauerweglauf </a>lähestyy. Ensi lauantaiaamuna klo 6 lähdem<a href="https://www.sportident.com/timing/meldung/startlisteeinzel.php?wkid=20150815907663&sprache=en&w=n&stz=x&ref=&bahnauswahl=A">me</a> juoksemaan Friedrich-Ludwig-Jahn-Sports Parkin urheilukentältä, ja palaamme samaan paikkaan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=UKAqy120bdI">161,9 kilometrin lenkin</a> kierrettyämme. </span></i><br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Treenit</b></span><br />
Kesän treenit eivät menneet täysin suunnitelmien mukaan, mutta onneksi ongelmat ovat olleet pieniä. Pari ylimääräistä kevennysjaksoa jouduin pitämään kesä-heinäkuun aikana, mutta yli 100 kilometrin treeniviikkoja kertyi kuitenkin niin paljon että olo on luottavainen.<br />
<br />
Määrämaksimi oli suunnitelman mukaisesti heinäkuun viimeisellä viikolla. Hölkyttelin Kreikassa viikon aikana 146 kilometriä ja korkeuseroakin kertyi 1700 metriä. Ihan mukavasti juoksu kulki 30-35 asteen hellekeleissä. Tämän kuurin jälkeen jalat olivat aika tukkoiset, mutta toivottavasti kisaa edeltävälle vajaan kahden viikon pätkälle suunnittelemani <i>vipinää kinttuihin</i> -vaihe toimii. Tässä alkuvuoden kilometrit:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5IiOu81LCmcFmwinDuCiVSaiXhxzfFB2y9ST68MzgUiOvbJ2YIlHjq6SIYoJfhO-I0g24JwkipASnOFxXO3W7cEpAueVVDz3LAF2IbVLP88sLqGZRoEtMxDKgggKfsa7FQlQaMj14GeSl/s1600/Project+Checkpoint+Charlie+20150809.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="196" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5IiOu81LCmcFmwinDuCiVSaiXhxzfFB2y9ST68MzgUiOvbJ2YIlHjq6SIYoJfhO-I0g24JwkipASnOFxXO3W7cEpAueVVDz3LAF2IbVLP88sLqGZRoEtMxDKgggKfsa7FQlQaMj14GeSl/s640/Project+Checkpoint+Charlie+20150809.png" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Verrattuna vuoden 2013 Oxroad Ultraan tai 2014 Spartathloniin valmistautumiseen jätin nyt määrämaksimin viikkoa myöhemmäksi, ja keventelyjakso on vastaavasti lyhyempi. "Viimeinen" treeniviikko sisälsi 4 x 10 km lenkit, ja kisaviikollakin ajattelin juosta vielä yhden vauhdikkaamman lenkin. Nyt starttiin on aikaa vajaat viisi vuorokautta, ja Kreikan viikon jälkeinen tukkoisuus alkaa helpottaa. Juoksu ei kuitenkaan ole vielä niin kevyen irtonaista kuin mitä se on parhaimmillaan ollut kevään ja kesän aikana, mutta eiköhän olo kohene lauantaiaamuun mennessä. <br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Kisasuunnitelma</span></b><br />
Ensisijainen tavoite on ehtiä maaliin lauantain puolella, eli alle 18 tunnin ajassa. Kaksi vuotta sitten juoksin Oxroad Ultran aikaan 17:23:53, ja siihen verrattuna kuntoni on nyt parempi. Toisaalta Härkätiellä saimme juosta viileässä kesäyössä ilman häiriötekijöitä, kun taas <a href="http://www.foreca.fi/Germany/Berlin/details/20150815">Berliinin sääennusteet lupaavat yli 30 asteen hellettä</a> (EDIT: <i>ennusteet muuttuvat jatkuvasti, kaksi tuntia blogauksen postaamisen jälkeen Foreca oli pudottanut iltapäivän lämpötilaennusteensa 25 asteeseen, mutta ilmankosteutta riittää...</i>) ja reittikin on liikennevaloineen ja monine mutkineen hankalampi. <br />
<br />
Omaksi kisaevääksi varaan mukaan hunajaa sekä kuivattuja hedelmiä. Olen kesän aikana hakenut Järvenpää <a href="http://www.punnitse.fi/tuotteet/irtomyyntituotteet/kuivahedelmat-ja-marjat">Punnitse & Säästä -liikkeestä monenmoisia herkkuja</a>, ja testauksien perusteella mangot ja ananakset tuntuvat uppoavan parhaiten. Tärkein energian lähde kisan aikana tulee kuitenkin olemaan järjestäjien tarjoilu huoltopisteillä, koska omia drop bageja voi jättää vain 34, 71 ja 103 kilometrin kohdalle.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Muuta viisastelua </b></span><br />
Kirjoituksen otsikko "<i>Hei vaan, Berliini</i>" on lainattu Agit Propin Kisällit -lauluyhtyeen vuonna 1975 julkaisemasta biisistä, jossa muistellaan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuorisofestivaali">Itä-Berliinissä vuonna 1973 järjestettyä Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalia</a>. Laulussa kuvaillaan kuinka neuvostojunalla matkustettiin festivaalikaupunkiin puolustamaan rauhaa, ystävyyttä ja solidaarisuutta. Tätä vekkulia biisiä ei valitettavasti voi upottaa blogiin, mutta sen voi kuunnella <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuorisofestivaali">Youtubessa</a>.<br />
<br />
Tämän vuoden Mauerweglauf on <a href="http://100meilen.de/en/the-wall-runners-commemorate-marienetta-jirkowsky-this-year/">omistettu Marienetta Jirkowskyn (1962-80) muistolle</a>. Jirkowsky yritti siirtyä omatoimisesti (eli "loikata") Itä-Berliinistä Länsi-Berliinin puolelle marraskuun 22. päivänä vuonna 1980, mutta hän sai muurille kiivetessään 27 luotia selkäänsä. Onneksi tällaisia tulkintoja "rauhasta, yhteistyöstä ja solidaarisuudesta" ei Berliinissä enää harrasteta, joten muurin maisemissa juokseminen on turvallisempaa.cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-48391961200019990022015-06-29T10:37:00.000+03:002015-06-29T10:47:38.912+03:00Operaatio Checkpoint CharlieOperaatio Checkpoint Charlie etenee suunnitelman mukaisesti. Lennot ja hotelli on varattu, ja nimi löytyy <a href="http://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?runner=464693">starttilista</a>lta. Reissuun on lähdössä myös kaksi muuta suomalaista ultrajuoksijaa. Kotimaisissa 100 km juoksuissa vakuuttavaa jälkeä tehnyt Satu
Husu-Karppinen on ilmoittautunut kisaan, ja pojat 55-v. sarjassa on
mukana myös viime syksynä Spartathlonin juossut Jamo Ohtonen.<br />
<br />
Valmistautumiseni Berliinin <a href="http://100meilen.de/en/">Mauerweglauf</a>iin on edennyt asiallisesti. Maalis-huhtikuun ongelmat ovat historiaa, ja nyt on varsinaisesta 12 viikon treeniputkesta jo puolet juostuna. Alkuvuoden viikottaiset treenikilometrit (ja tulevien 6 viikon suunnitelma) näyttävät tältä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZV0bigNQUOetLyqQD-FDuCyusbyN02BqTC-BW-Udgd0_sSai3dzmOSPmwQ5b_pqmp615RvGijlm7iKffzQmOfW7mUnSQs2Fs8EIy_O_KMpZX4_M7nBZZr9dDv35SxlMnlLJ3rXTCxe_WX/s1600/Operaatio+Checkpoint+Charlie+20150629.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="141" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZV0bigNQUOetLyqQD-FDuCyusbyN02BqTC-BW-Udgd0_sSai3dzmOSPmwQ5b_pqmp615RvGijlm7iKffzQmOfW7mUnSQs2Fs8EIy_O_KMpZX4_M7nBZZr9dDv35SxlMnlLJ3rXTCxe_WX/s640/Operaatio+Checkpoint+Charlie+20150629.PNG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Vuoden vaihteessa aloitin treenin kolmen kuukauden juoksemattomuuden jälkeen, ja määrät olivat aluksi hyvin varovaisia. Tavoitteenani oli päästä 12 viikon aikana sellaiseen kuntoon, jossa 50-70 kilometrin viikkosaldot onnistuvat vaivattomasti. Tämän päälle oli tarkoitus nostaa seuraavien 8 viikon aikana määriä niin paljon, että olisin päässyt aloittamaan "virallisen" 12 viikon nousjohteisen kisatreenin 100 km viikolla.<br />
<br />
Kuten graafisesta esityksestä näkyy, pystyin noudattamaan käsikirjoitusta maaliskuun puoliväliin asti. Sitten iski flunssa, selkä-perse -vaiva, yleinen kulkemattomuus, nilkkavaiva... Kalenterissani oli 18.5. merkintä "Berliiniin 12+1 vko" eli siinä kohdassa piti aloittaa varsinainen kisatreeni kohti Berliiniä. Parin kuukauden ajan riesana olleet vaivat helpottivatkin juuri sopivasti, ja viime viikot olen päässyt juoksemaan ilman merkittäviä ongelmia. Selkä-perse -osastolla on toki ollut jatkuvasti pientä kiristelyä, mutta yhtään lenkkiä ei ole sen takia jäänyt väliin. Mortonin neurooma on myös aiheuttanut pieniä ongelmia, mutta niistäkin selvittäneen pohjallisia tuunaamalla.<br />
<br />
Tulevat viikot on tarkoitus juosta nousujohteisesti yli 100 km viikkosaldoja, ja kisaa edeltävät keventelyt ajattelin jättää aiempaa vähäisemmiksi. Määrämaksimiksi olen suunnitellut noin 160 km viikkoa heinäkuun lopulle, ja sen päälle noin 100 km keventelyviikko. Kisaviikolla olen yleensä vain lepäillyt, mutta tällä kertaa ajattelin viimeistellä kisakunnon juoksemalla silloin pari lyhyttä mutta vauhdikasta lenkkiä.<br />
<br />
Ensisijainen tavoitteeni Berliinissä on ehtiä maaliin alle 18 tunnin loppuajalla, ja varmistaa suora pääsy ensi vuoden Spartathloniin. Kisataktiikka tulee olemaan samanlainen kuin kaksi vuotta sitten Oxroad Ultrassa. Alkumatka rennon reipasta vauhtia turhia jarruttelematta (tosin liikennenvaloja täytyy totella!), ja yritän pysyä 10 km/h keskivauhdissa mahdollisimman pitkään. Loppumatkasta vauhtini hiljenee joka tapauksessa.<br />
<br />
Tässä video viime vuoden kisasta, jonka voitti Mark Perkins erittäin kovalla ajalla 13:06:52. Alkumatkasta kärjessä vipelsi japanilainen alle 7 tunnin 100 km juoksija Tsutomu Nagata, jonka kamikaze-vauhdinjako ei onnistunut ihan täydellisesti.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/9ITRiCUtwxo" width="560"></iframe>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-15706845305613932412015-05-02T19:49:00.000+03:002015-05-02T19:50:22.834+03:00Vappu-päivitysJuoksuvuosi 2015 on lähtenyt käyntiin perinteisissä merkeissä. Loka-joulukuun lepäilyn jälkeen aloitin treenit ultra-varovaisesti, ja tammi-helmikuu menikin suunnitelman mukaan. Maalis-huhtikuussa on ollut pieniä ongelmia, mutta onneksi totaalista juoksutaukoa ei ole tarvinnut pitää. Tammi-huhtikuulle on kertynyt juoksua yhteensä 837 kilometriä, kun vuonna 2013 vappuun mennessä oli kasassa 853 km ja viime keväänä vaatimattomat 569 km.<br />
<br />
Jos vuoden alussa tekemäni suunnitelma olisi pitänyt kutinsa, olisi tässä vaiheessa vuotta juostuna jo reilusti yli 1000 kilometriä, mutta aika harvoin Excel-suunnitelmat siirtyvät sellaisinaan maantielle. Pieniä ongelmia on siis ollut, tässä kootut selitykset:<br />
<br />
<b>Selkä</b>: Syksyllä ongelmia aiheuttanut alaselkä muistuttelee olemassaolostaan säännöllisen epäsäännöllisesti, ja venyttelyn laiminlyönti jumiuttaa myös piriformiksen ja kiristää takareidet. En ole joutunut jättämään yhtään lenkkiä väliin tämän vaivan takia, mutta pidempien tai vauhdikkaampien lenkkien jälkeen tuntemukset saattavat olla sellaiset että ohjelmaa on ollut syytä keventää välittömästi. Tilanne on siinä mielessä hankala, että en ole löytänyt selän
kuntouttamiseen mitään yleispätevää patenttilääkettä. Venyttely ja vatsalihasten aktivointi auttavat asiassa, mutta kahvakuulaílun kanssa pitää olla tosi tarkkana. Kaikki "harrastelijoiden puuhastelua" totisempi lihaskuntotreeni tuntuu olevan minun selälleni liikaa, ja toisaalta säännöllisen kuntoutuksen laiminlyönti johtaa myös ongelmiin. <br />
<br />
<b>Allergiat</b>: Allergiaoireet ovat pysyneet hyvin kurissa. Nokka kyllä vuotaa ulkona liikkuessa, mutta sehän ei ole ongelma kun on <a href="http://www.runnersworld.com/running-tips/5-steps-perfect-snot-rocket">snot rocket -tekniikka</a>
hallussa. Minun koivu-leppä-haapa -allergiani ovat kuitenkin usein
yltyneet pahimmilleen toukokuussa, joten <a href="http://yle.fi/uutiset/koivuallergikot_selviavat_tana_vuonna_todella_helpolla__heinan_kukintaa_ei_pysty_ennakoimaan/7959195">suotuisista siitepölyennusteista </a>huolimatta tarkkana pitää olla. Ajoittasten selkävaivojen kannalta olisi hyvä juosta välillä asfaltin sijasta poluilla, mutta metsässä rymyäminen nostaa helposti allergia-oireita pintaan. On tämä tarkkaa touhua.<br />
<br />
<b>Flunssa</b>: Maaliskuun puolivälin jälkeen jouduin jättämään muutaman lenkin väliin kevyen flunssan takia, vaan enpä ota tästä suurempaa murhetta. Olin onnistunut koko talven ajan välttämään lukuisat perheessä jyllänneet flunssat, ja jossain vaiheessa flunssakautta tulee väistämättä vastaan väistämätön virus . <br />
<br />
<b>Nilkkavaiva</b>: Jotkut aloittelijat ovat kuulema juosseet lenkkejä liian tiukalle solmittujen lenkkarinnauhojen kiristäessä jalkapöytää. Minä en ollut tätä aiemmin kokeillut, mutta nyt olen. Nilkan etu/yläosa kipeytyi, ja kantapään juureen tuli vähän plantaari-faskiittia muistuttava vaiva. Tämän seurauksena jouduin jättämään pari lenkkiä kesken ensimmäisen kilometrin jälkeen, ja pieniä tuntemuksia on nilkassa vieläkin. Juoksemista tämä ei kuitenkaan enää häiritse, riittää kun laitan pari leveää teippiä ristiin jalkaterän sisäsyrjälle, ja vältän kengännauhojen kireyden kanssa hölmöilyä.<br />
<br />
<b>Krampit</b>: Juostessa minulla ei ole ollut koskaan kramppeja, mutta pari viikkoa sitten jouduin muutamana yönä nousemaan ylös koipia oikomaan kun semitendinosus kiristeli ikävästi. Pahimmillaan tämä turmeli yöunista niin ison osan, että juokusohjelmaakin piti keventää. <br />
<br />
<b><a href="http://100meilen.de/en/">Berliinin 100 mailin juoksu</a></b> elokuun puolivälissä on edelleen harkinnassa, mutta venytän päätöksentekoa alkukesään asti. Ilmoittautumisaikaa Berliiniin on kesäkuun puoliväliin tai starttilistan täyttymiseen asti. Mukaan mahtuu 350 juoksijaa, ja tällä hetkellä <a href="https://www.sportident.com/timing/meldung/startlisteeinzel.php?wkid=20150815907663&sprache=en&w=n&stz=x&ref=&bahnauswahl=A">lista</a>lla näyttää olevan 280 nimeä.<br />
<br />
Tulevien vuosien juoksuja en ole Spartathloneja lukuun ottamatta aktiivisesti suunnitellut, mutta täytyy tunnustaa että viime aikoina on <b><a href="http://www.ultramilanosanremo.it/singola/">Milano-San Remo -juoksu</a></b> pyörinyt mielessä. Matkaa olisi 285 kilometriä, aikaa 48 tuntia ja viimeiset 126 kilometriä juostaisiin/käveltäisiin/raahustettaisiin Välimeren rannan maisemia ihaillen kohti San Remoa. Tämän vuoden kisan startti oli vapunpäivänä klo 12, eli kisa on tätä kirjoitettaessa käynnissä.<br />
<br />
Tossujen ulkoiluttamisen lisäksi olen harrastanut juoksuasioita myös <b>debug</b>gaamalla <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4376307/">erään ultrajuoksukisojen vauhdinjakoja analysoivan urheilulääketieteellisen tutkimuksen</a>. Tutkimuksessa käytetty numero-data oli minun mielestäni pielessä (Bielin 100 km juoksut väliajat heittivät pahasti, koska check pointin sijainnin siirtämistä vuonna 2004 ei oltu huomioitu), ja laitoin asiasta viestin tutkimusryhmän vetäjälle. Tämä sveitsiläinen kaveri ilmoitti tsekkaavansa asian, ja sen jälkeen ei ole mitään siitä suunnasta kuulunutkaan. Englanninkielinen kommenttini on <a href="http://nurkkaresearch.blogspot.fi/search/label/ultra%20running">täällä</a>. cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-68263074634784333762014-12-31T11:27:00.000+02:002014-12-31T11:27:21.118+02:00Juoksuvuosi 2014Vuosi 2014 oli hyvä juoksuvuosi. Ainoa tavoitteeni oli Spartathlonin maaliin juokseminen, ja siinä onnistuin. <br />
<br />
Kreikan reissun jälkeen loka-joulukuussa en ole treenannut käytännössä ollenkaan, tahti on ollut yksi juoksulenkki per kuukausi. Alaselässä on ollut edelleen pientä ongelmaa, ja olen odotellut sen paranemista kaikessa rauhassa. Eilinen kympin lenkki meni kuitenkin ilman ongelmia, toki juoksualustakin (5 cm vastasatanutta lunta asfaltin päällä pehmusteena) oli poikkeuksellisen selkäystävällinen. Tammikuussa aloitan taas säännöllisen juoksuharjoittelun ja kevyen lihaskuntotreenin.<br />
<br />
On mielenkiintoista huomata kuinka vaivatonta minulle on ollut sopeutua liikkumattomaan sohvaperunaelämään. Täytyy kyllä myöntää että syksyn mittaan on pari kertaa harmittanut "hukkaan menneet" hyvät juoksukelit, mutta kaiken kaikkiaan vieroitusoireet ovat olleet hyvin maltillisia. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.<br />
<br />
Vuosi 2015 tulee olemaan minulle juoksennollisesti "välivuosi". En kuitenkaan aio pelkästään lepäillä laakereillani, kolmen kuukauden juoksemattomuus riittää. Ensisijainen tavoite on palata tammi-helmikuun aikana tavanomaiseen neljä juoksulenkkiä per viikko tahtiin, ja samalla saada lihaskuntoa vahvistettua. Jos tässä onnistun, seuraavaksi yritän välttää minulle lähes jokakeväisen väsymys/ylirasitus/allergia -oireyhtymän. Toivottavasti viime toukokuussa toimivaksi osoittautunut allergialääkkeiden yhdistelmä (Montelucast + Aerius + Flixonase) toimii niin hyvin että vältyn treenitauoilta.<br />
<br />
<u>Jos</u> kevät sujuu hyvin eikä muita yllätyksiä tule, niin siinä tapauksessa lähetän todennäköisesti ilmoittautumisen <a href="http://100meilen.de/en/">100 Meilen Berlin</a> -juoksuun. Tämä kisa juostaan lauantaina 15. elokuuta vanhan Berliinin muurin maisemissa, ja minä kun en ole koskaan Berliinissä käynyt, niin tämän parempaa sightseeingia on vaikea kuvitella. Startti on lauantaiaamuna klo 6.00 ja 161,8 kilometrin matkalla on 27 huoltopistettä, mikäs siinä olisi retkeillessä! Tässä vaiheessa on turha lähteä miettimään tulostavoitteita, mutta (Spartathloniin jonon ohi pääsyn varmistava) 18 tunnin alitus olisi tietysti toiveissa.<br />
<br />
Vuonna 2016 voisi olla taas Spartathlonin vuoro, mutta muitakin mielitekoja minulla on. Spartathlonitis-blogin pitämisen aloitin kesällä 2008, ja silloin kirjaamaltani to-do -listalta ovat juoksematta vielä <a href="http://runeatsleeprun.com/2014/05/27/sakura-michi-international-nature-run-2014/">Sakura Michi</a> <a href="http://runeatsleeprun.com/2014/07/10/sakura-michi-2014-part-2/">Nature Run</a> (250k) sekä <a href="http://ultrabalaton.hu/?lang=en">UltraBalaton</a> (212k). Näiden lisäksi vaihtoehtovaput Kreikassa <a href="http://www.doliho.gr/indexEn.html">(Dolichos Race</a> 250k) tai Italiassa (<a href="http://www.ultramilanosanremo.it/">UltraMilano-SanRemo</a> 285k) kutkuttavat. <br />
<br />
Vuoden 2014 aikana juoksin yhteensä 2497 kilometriä. Joku saattaa ihmettellä että eikö niitä kilometrejä pitänyt olla tuon verran jo ennen Kreikan reissua, ja niinhän niitä pitikin olla. Mutta tarkistuslaskennassa huomasin, että harjoituskilometrien Excel-seurannassa olin laskenut jo etukäteen juostuiksi myös Spartathlonin kilometrit. Taisi olla optimismia ilmassa silloin kun Exceliä virittelin.<br />
<br />
Vuoden 2014 kilometrisaldo jakaantui Spartathlon-juoksun ympärille näin: 2223 + 246 + 28 = 2497 km. Vuosituhannen vaihteessa aloitetun juoksu-urani aikana olen juossut kirjanpitoni mukaan toistaiseksi 26 760 kilometriä, ja vuosittain kilometrit jakautuvat näin:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZLCFV_5Ifqtz2Tw1aXiUv3__sAYixutS-7Y1hJmwvaC1geupEqzGQAUu3gmZC4hjD-DczOC91fdr5YzuQ3tMi_4NQjQE3m2IbnuAOAyWgosBwPRPmM8nVH1TZAXYmcXKys9RXPoSgmN7W/s1600/Juoksut+2000-2014.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZLCFV_5Ifqtz2Tw1aXiUv3__sAYixutS-7Y1hJmwvaC1geupEqzGQAUu3gmZC4hjD-DczOC91fdr5YzuQ3tMi_4NQjQE3m2IbnuAOAyWgosBwPRPmM8nVH1TZAXYmcXKys9RXPoSgmN7W/s1600/Juoksut+2000-2014.PNG" height="228" width="640" /></a></div>
<br />
Näistä kilometreistä 1035 km on pitkässä ultrakisassa maaliin asti juostuja A-luokan kilometrejä, ja noin 1500 km muuta numerolappu rinnassa juoksentelua. Loput on monenmoista treenilenkkeilyä. <br />
<br />
Matka jatkuu vuonna 2015.<br />
<br />
<b></b>cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-89870888380954091192014-12-04T15:16:00.000+02:002014-12-04T15:16:25.109+02:00Syksy 2014: Olipa kadulla mittaa<span style="font-size: large;"><span style="font-weight: normal;">Tässä vielä muutama kuva syyskuun lopun Spartathlon-reissulta. Aikomukseni oli kirjoitella myös Spartathlonissa otettujen verikokeiden tuloksista, mutta palataan veriarvoihin sitten kun/jos tulokset joskus valmistuvat.</span></span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlpCj1ybyrKOZG4dasqB_c0UlLqVL5NpDftB2bCMl0VnXrfb3ZrL7tHW8p0Ej1zwA-JT5hZh5E_IF1WOD-_o8ojbSVmhSr7l3ftfAirDwKgjuy2hiUjDsFLstJegaW1Pwr6u_p5N8l0siz/s1600/IMG_4338.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlpCj1ybyrKOZG4dasqB_c0UlLqVL5NpDftB2bCMl0VnXrfb3ZrL7tHW8p0Ej1zwA-JT5hZh5E_IF1WOD-_o8ojbSVmhSr7l3ftfAirDwKgjuy2hiUjDsFLstJegaW1Pwr6u_p5N8l0siz/s400/IMG_4338.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Minulta on kysytty että eikö Kreikassa eksy, kun juostaan pimeässä pieniä teitä pitkin maaseutua. Kyllä siellä joskus on tapahtunut pieniä eksähtelemisiäkin, mutta pääsääntöisesti reitit on merkattu oikein hyvin asfaltiin piirretyillä nuolilla ja muilla opasteilla. Ennen kisaa pidettävässä info-tilaisuudessa annetaan myös ohjeita reitillä pysymiseen, ja jos uskonpuute yllättää Peloponnesoksen pikkuteillä, voi aina muistella info-tilaisuudessa fläppitaululle piirrettyjä ohjeita. (Kuva: Jari Tomppo)</span><br />
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Y9rqPCGWIts2HMbcP_7UxmU1DvQSuOxzLFJjvZ23xDmvh10IQMsNMHEB12LuEHRoHgIH8XudZHqqzRR6URTN3PSzS-p1xTkS7h_mMBEW2c61JuVC-bKa6zbrmkWYiPscCtyDv99aaqkz/s1600/GKL_6319.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Y9rqPCGWIts2HMbcP_7UxmU1DvQSuOxzLFJjvZ23xDmvh10IQMsNMHEB12LuEHRoHgIH8XudZHqqzRR6URTN3PSzS-p1xTkS7h_mMBEW2c61JuVC-bKa6zbrmkWYiPscCtyDv99aaqkz/s400/GKL_6319.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Tässä yhdeksän suomalaista Akropolis-kukkulalla hetki ennen starttia. Suomen hitain ultrajuoksija ja kolme blondia puuttuvat kuvasta, missä lienevätkään. (Kuva: Jaana Tomppo)</span><br />
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifFNOnfRCoz1rXlUZbdpZq6OPh4NPG2wARM1JbX9uJe-n-3jM8OaPmgaPtp_U2ZAObg8kCNyyXB_6509L9Kk0xigs-giGGH9Maz-vCyLA4OJOJG4-z5TJFYA5muJiEm8KnbwA4GmWptjwk/s1600/_MG_1030.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifFNOnfRCoz1rXlUZbdpZq6OPh4NPG2wARM1JbX9uJe-n-3jM8OaPmgaPtp_U2ZAObg8kCNyyXB_6509L9Kk0xigs-giGGH9Maz-vCyLA4OJOJG4-z5TJFYA5muJiEm8KnbwA4GmWptjwk/s400/_MG_1030.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Tässä lähestytään 25 km kohdalla olevaa Hellenic Petroleumin huoltopistettä. (Kuva: Photography Association of Sparta) </span><br />
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO1BYYDJF4r7IdGPB5dKdP6PCgkdbD8DHJDQKBWkta-BLcgmnk6wCiXhRvwJBIOdBvzh8X1BOOPPQyY4aGefBTfv-fkyP1eA8cjXGY3z2VLiwXe2PHaXQDNjOHFY0Qlr5KOYOSUBQx852v/s1600/GKL_6702.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO1BYYDJF4r7IdGPB5dKdP6PCgkdbD8DHJDQKBWkta-BLcgmnk6wCiXhRvwJBIOdBvzh8X1BOOPPQyY4aGefBTfv-fkyP1eA8cjXGY3z2VLiwXe2PHaXQDNjOHFY0Qlr5KOYOSUBQx852v/s400/GKL_6702.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Näissä maisemissa juoksu kulki paremmin kuin ikinä-koskaan-missään. (Kuva: Photography Association of Sparta)</span></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"> </span></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;"> </span></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs9H9BlHHePclZbtTn6J5PS51HrpdXX5HJHosKE9kxcluKgQmAa-TO6m_z-j2Redrt_UA3uJILcIfOHV8vERbvRcZpegZTy2Ay_Mlq7OxNKwAzVhXuwBF3qi-9gHdFU31pVtR_m6Brj90L/s1600/CKP_7051.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs9H9BlHHePclZbtTn6J5PS51HrpdXX5HJHosKE9kxcluKgQmAa-TO6m_z-j2Redrt_UA3uJILcIfOHV8vERbvRcZpegZTy2Ay_Mlq7OxNKwAzVhXuwBF3qi-9gHdFU31pVtR_m6Brj90L/s400/CKP_7051.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Matka jatkuu Antiikin Korintin huoltopisteen (93 km) jälkeen. (Kuva: Photography Association of Sparta)</span><br />
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFurwN4I1wuM6IptdGB0ArdoSbl29PveVvEX06aJcK-gD7tnjuBkra3r-nxbrJMdPXua975NqFCvfew53sws0h9O9tuKX71vT_lfxzxZF0B91c1uWV4aYooCasJOO5LeWmSY3hTuXJmM4D/s1600/Takis+Panagiotopoulos.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFurwN4I1wuM6IptdGB0ArdoSbl29PveVvEX06aJcK-gD7tnjuBkra3r-nxbrJMdPXua975NqFCvfew53sws0h9O9tuKX71vT_lfxzxZF0B91c1uWV4aYooCasJOO5LeWmSY3hTuXJmM4D/s400/Takis+Panagiotopoulos.PNG" height="265" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Tämä kuva on otettu Sangaksen kylässä (164 km), heti vuoren ylittämisen jälkeen. (Kuva:Takis Panagiotopoulos)</span><br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqoYJrDUpYFsIdOkdXpQIHL0NTfq3WuxFq1f1zEbegTr5RZANVc_FjjeHCIEneka5FvXHxHJP8H7nzJ3s3x-TSMTP0y0C8o1N1vVdRxMW3hVfvJkQk2OsI-5W5zIo7XIHXm3Tk8b0A6_6w/s1600/CKP_8256.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqoYJrDUpYFsIdOkdXpQIHL0NTfq3WuxFq1f1zEbegTr5RZANVc_FjjeHCIEneka5FvXHxHJP8H7nzJ3s3x-TSMTP0y0C8o1N1vVdRxMW3hVfvJkQk2OsI-5W5zIo7XIHXm3Tk8b0A6_6w/s400/CKP_8256.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Spartahlonissa on kannettavien musiikkisoittimien käyttö kielletty liikenneturvallisuussyistä, ja eipä siellä mitään rokkenrollia osaa kaivatakaan. Tosin vuonna 2008 Spartathlon-kisaturistina olleen Erektorin vuokra-auton stereoista luukuttama Popeda siivitti mainiosti juoksijoiden menoa. Yllä olevan Spartan valtatiellä (200+ km) otetun kuvan nähtyäni tuli mieleen, että noissa maisemissa minulla soi päässä Kolmannen Naisen "Onpa kadulla mittaa". Oikein hyvä biisi, ja mieluummin se kuin kaikkien aikojen ensimmäisen turkkilaisen spartathlonistin repeat-korvamatona näissä samoissa maisemissa nautiskelema Queenin "I Want to Break Free". (Kuva: Photography Association of Sparta)</span><br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie0ROeobCvWJp_KoOvAGzPMbkClYEVnlyu33OH47Jxv3RiejBx_55rTiVf_uRSnSurl4tNwwmShmDzTe96YrfNswFVerXRwFguo8xWt_4oiPSLmxinlyo8_kQj1f3mNQ9rB_D_XK8Y4O3m/s1600/IMG_4482b.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie0ROeobCvWJp_KoOvAGzPMbkClYEVnlyu33OH47Jxv3RiejBx_55rTiVf_uRSnSurl4tNwwmShmDzTe96YrfNswFVerXRwFguo8xWt_4oiPSLmxinlyo8_kQj1f3mNQ9rB_D_XK8Y4O3m/s400/IMG_4482b.PNG" height="400" width="262" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Spartathlonin jälkeen maistuu Hyvin Ansaittu Olut. Perinteisesti on litkitty Mythosta, mutta tällä kertaa kapakoitsijan suppean valikoiman takia juomaksi valikoitui rankan urheilusuorituksen jälkeiseksi korjaussarjaksi erityisen hyvin soveltuva FIX. (Kuva: Jari Tomppo) </span><br />
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5G5JLLyd4aK7yWBCuXl9Uk9mvGlyiqCWcBpfPvn8otzNCQBnStV9ITTFnzHVc6BeVy5OP9Bl4RJe1X2oXvrWh03I0bT5BMq3QvN-qqo-RrmISsLEQ-or9h8uMPL0SQEsN_Vlny3LAA6eg/s1600/IMG_4484.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5G5JLLyd4aK7yWBCuXl9Uk9mvGlyiqCWcBpfPvn8otzNCQBnStV9ITTFnzHVc6BeVy5OP9Bl4RJe1X2oXvrWh03I0bT5BMq3QvN-qqo-RrmISsLEQ-or9h8uMPL0SQEsN_Vlny3LAA6eg/s400/IMG_4484.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Jarin kanssa lyötiin muutama vuosi sitten vetoa jostain Spartathlonin tulospalveluun liittyvästä asiasta. Molemmat oltiin enemmän tai vähemmän väärässä, ja panoksena olleet juomat vaihtavat omistajaa tässä. Sami toimi virallisena valvojana. Päätimme Jarin kanssa jättää vedonlyönnit jatkossa Jorma Vuoksenmaalle, koska Ateenan iltajuhlassa virittelemämme vedonlyöntiaihiokin olisi johtanut meille lose-lose lopputulokseen. (Kuva: Jaana Tomppo)</span><br />
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_paLW1Ai94D6vcO7120OUOZOit71bQk3DmyHl80353HarmRO7RMF0D4KMu3MsCGmLfVLe4sI9IxCUED3knN6FJ_7Lfv77ydzc1ubBmCrgdOX_c3CnN3CWmuhj-xZFCRGvoyz7KRTNfo94/s1600/IMG_4603b.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_paLW1Ai94D6vcO7120OUOZOit71bQk3DmyHl80353HarmRO7RMF0D4KMu3MsCGmLfVLe4sI9IxCUED3knN6FJ_7Lfv77ydzc1ubBmCrgdOX_c3CnN3CWmuhj-xZFCRGvoyz7KRTNfo94/s400/IMG_4603b.PNG" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Spartathlon 2014 kokonaiskilpailussa sijoille 162 ja 161 ehtineet juoksijat palkintojenjakotilaisuudessa! (Kuva: Jaana Tomppo) </span><br />
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2xm3tut035ZWSVrnF3A8zD94T9zbiIKPYxQ2hSjz-9WS1HUB0-uTFJqFv62Ow4m01bB4rfVU9bmh3LMlGBNKWq7QW1x_AABtQfdxiJRlAJrq0Bp9dmS64Ms-11fLOIyyX4yLLy8iVVIp3/s1600/IMG_4631.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2xm3tut035ZWSVrnF3A8zD94T9zbiIKPYxQ2hSjz-9WS1HUB0-uTFJqFv62Ow4m01bB4rfVU9bmh3LMlGBNKWq7QW1x_AABtQfdxiJRlAJrq0Bp9dmS64Ms-11fLOIyyX4yLLy8iVVIp3/s400/IMG_4631.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Kaikki suomalaiset Spartathlon 2014 finisherit sekä koko Eestin joukkue. Vasemmalta Jari, Marko, Jarmo, Peeter, Sakari, Stefan, Esa ja Sami, sekä etualalla blondit Tuula, Heli, Tarja ja Noora. (Kuva: Jaana Tomppo)</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Syksyn juoksuni käytännössä päättyivät Spartaan. Palautuminen matkan rasituksista kesti vain sen normaalit pari viikkoa, mutta selkä ei tykkää juoksemisesta vieläkään. Normi-elämää tämä ei haittaa, mutta pidempään istuminen tai juokseminen tai venytteleminen tai lihaskuntotreenin tekeminen tuntuvat seuraavana päivänä alaselässä. Tai ei niinkään selässä, mutta molemmat piriformikset ja muut pers-lihakset jumiutuvat, mikä taas viittaa iskias-hermon suunnalta tuleviin signaaleihin.<br />
<br />
No, tämä on minulle tuttua. Heikko keskivartalon lihaskunto ja holtiton alamäkien ryntäily osana 246 km lenkkiä on yhdistelmä, jonka seurauksena saattaa olla esimerkiksi "<a href="http://spartathlonitis.blogspot.fi/2010/08/ei-piriformis-vaan-prolapsi.html">laakea oikeavoittoinen prolapsi L4/5 diskuksessa</a>". Ensi vuoden suunnitelmat ovat minulla vielä vaiheessa, mutta ohjelmistoon tulee varmasti kuulumaan sekä lihaskunnon parantamista että juoksua.<br />
<ul>
</ul>
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves>false</w:TrackMoves>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="371">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri","sans-serif";
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-23470589902758582822014-10-04T20:37:00.000+03:002014-10-06T15:03:19.340+03:00Spartathlon 2014 - Paluu Spartaan<span style="font-size: large;"><a href="http://spartathlon.gr/results/finishers.html">Spartathlon</a> on juostu ja patsaalle päästy. Tämän vuoden projekti on näin saatu onnellisesti päätökseen, ja ensi vuonna <u>en</u> lähde juoksemaan Spartathlonia. Ei tämä kuitenkaan viimeiseksi syyskuun lopun Kreikan reissuksi ole jäämässä, comeback Akropolikselle on harkinnassa vuonna 2016 tai 2017. </span><br />
<br />
Spartathlon ei tälläkään kertaa mennyt tasan suunnitelmien mukaan. Ultrajuoksussa pitää pään, vatsan ja jalkojen toimia moitteettomasti, ja tällä kertaa pää ja jalat hoitivat oman osuutensa moitteettomasti. Sen sijaan pään ja jalkojen välisellä alueella ei kisa mennyt ihan putkeen. Vatsa toimi ajoittain turhan aktiivisesti, ja keskikropan lihaskunto näyttää riittävän minulla vain noin 200 kilometrin matkalle. Lihaskunto pitäisi tietysti laittaa kondikseen jo treenikauden aikana, mutta vatsavoivojen välttämiseksi olisi ollut hyvä välttää hölmöilyä kisan aikaisen energiatankkauksen kanssa. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFoEUggPOYmDmwjLNkaxGkst98vRpZ17LAtCSImoq4bSMPmDRBOQpBWdFtiyzqIFwjMEiYRCsGCa06PXN8V1Beu5-ev8hlFRI6K6CfpcTFzNZR5gbrffHi-j_JvDKAdM798pzKweb2dinf/s1600/Hellas+Can.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFoEUggPOYmDmwjLNkaxGkst98vRpZ17LAtCSImoq4bSMPmDRBOQpBWdFtiyzqIFwjMEiYRCsGCa06PXN8V1Beu5-ev8hlFRI6K6CfpcTFzNZR5gbrffHi-j_JvDKAdM798pzKweb2dinf/s1600/Hellas+Can.PNG" height="388" width="400" /></a></div>
<span style="font-size: large;"><b>Treenit</b></span><br />
Kisaan valmistautumisestani kirjoitin edellisessä postauksessani. Alkuvuoden treenikilometrit olivat hiukan alle 2500 km, ja se on Spartathlon-treeniksi aika vähän, mutta minun treenitaustaani nähden asiallinen määrä. Yli 100 km treeniviikkoja kertyi vain viisi kappaletta, mutta kisakunnon terävöittämisen kannalta oleelliset peräkkäiset 120-140-160 km viikot elo-syyskuun vaihteessa onnistuivat mainiosti. <br />
<br />
Spartathlonia edeltäneen viikonlopun viimeistelylenkkini olivat lupaavia. Lauantaiaamuna <a href="http://www.movescount.com/moves/move41081506">10 km 4.58 min/km</a> (syke 123) ja sunnuntaiaamuna <a href="http://www.movescount.com/moves/move41159996">10 km 5.37 min/km</a> (syke 109). Molempiin lenkkeihin sisältyi puolimatkassa parin minuutin kävelypätkä. Maanantaiaamun leposyke oli 37, sekin oli All Time Low.<br />
<br />
Sykkeiden ja juoksuvauhdin perusteella en ollut koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, joten kisataktiikka oli selkeä. Akropolikselta lähden liikkeelle rennon reippaasti sykkeitä ja kelloa katselematta, ja säätelen vauhdin 100 % fiiliksen mukaan. Ja alamäet juoksen lujaa. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>2008 vs. 2014</b></span><br />
Edellisen kerran juoksin Spartathlonin maaliin kuusi vuotta sitten. Tänä vuonna juoksukuntoni oli terävämpi, jalkojen lihaskunto hiukan parempi ja läskiä oli vyötäröllä 6 kg vähemmän. Myös keli oli parempi kuin vuonna 2008. Loppuaikani oli kuitenkin hiukan hitaampi tällä kertaa, ja Paijalan ennätys jäi haaveeksi.<br />
<br />
Suurin syy ajan ”paranemattomuuteen” taitaa löytyä kalenterista. Kuusi vuotta lisää ikää hidastaa menoa, ja aiempiin tuloksiin yltämiseksi täytyisi tehdä vielä enemmän töitä. Toki minulla hukkaantui tällä kertaa paljon aikaa vatsavaivoihin, mutta ne ovat aina 100 % itseaiheutettuja ongelmia joiden kanssa kaikki ultrajuoksijat käyvät omat taistelunsa. Vatsavaivat voi välttää valitsemalla omalle ruoansulatukselle paremmin sopivat eväät tai juoksemalla hitaammin (jolloin energiaa riittää haastavampienkin ruoansulatustehtävien hoitamiseen), ja minulla ei ollut tämä homma kovin hyvin hallinnassa. Imodiumilla saa toki tilanteen ”jäädytettyä” sen verran että matkaa voi jatkaa, mutta hölskyvän vatsan kanssa käveleminen ei ole ihan sitä nautinnollisinta ultrajuoksemista. <br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Akropolis – Hellas Can</span> (0-81 km)</b><br />
Bussin saapuessa Akropolikselle taivaalta tuli vettä, mutta lähtölaukauksen kajahtaessa sade oli loppunut. Juoksu kulki mukavasti, ja Check Point 2:n jälkeen alkavan pitkän alamäen päästelin menemään hyvinkin lennokkaasti. Matka jatkui ihanteellisen viileässä ja kosteassa aamusäässä kevyesti rallatellen, ja Megarassa tuli maraton vastaan hiukan alle 4 tunnin ajassa. Spiros Leinoselta tuli hyvää kannustusta näissä maisemissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ2sPZdRkUEdN9tYLj2ZbeDoTpCOwcsedxKTiGyIyGzq7-DGIjgL9erRM_Djcf3_s7Adgp8bW1yvj1R5-8PCCje14Oy-s6etAvx0sE9ll8zMSt-mmxL_qe9zx8EGto3g6QQQLoj5Glrcf2/s1600/Ekan+kuva.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ2sPZdRkUEdN9tYLj2ZbeDoTpCOwcsedxKTiGyIyGzq7-DGIjgL9erRM_Djcf3_s7Adgp8bW1yvj1R5-8PCCje14Oy-s6etAvx0sE9ll8zMSt-mmxL_qe9zx8EGto3g6QQQLoj5Glrcf2/s1600/Ekan+kuva.PNG" height="227" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kepeästi rallatellen Suomen Hitaimman kanssa (kuva: Eka Partanen)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Iltapäivällä ilma lämpeni. Onneksi Kreikan sääasioistakin vastuussa oleva Zeus järjesti minulle sopivan vastatuulen hoitamaan viilennystä, ja vauhtia ei ollut tarpeen pudottaa merkittävästi. Hellas Canissa 81 km kohdalla olin ajassa 8:07:11, eli keskivauhti kävelytaukoineen oli noin 6 minuuttia per kilometri. Tätä vauhtia maaliin asti jatkamalla olisin muuten ottanut pronssimitalin, mutta ihan siihen ei kunto riittänyt.<span style="font-size: large;"><b> </b></span><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHQ0yacSc3R-Pq6JgrrGUjH7HNZoxHIEk0b8z52UAfDkP6PUNxM0myZNf_5KKOpVg8kQ-b8U2pGl6oKM-c-mruD9cB5ICs7LiTrsvuTvIiM00fnW8adAGrHtJfL026aMboPvDijltZNNPV/s1600/Spartathlon+iltap%C3%A4iv%C3%A4.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHQ0yacSc3R-Pq6JgrrGUjH7HNZoxHIEk0b8z52UAfDkP6PUNxM0myZNf_5KKOpVg8kQ-b8U2pGl6oKM-c-mruD9cB5ICs7LiTrsvuTvIiM00fnW8adAGrHtJfL026aMboPvDijltZNNPV/s1600/Spartathlon+iltap%C3%A4iv%C3%A4.PNG" height="400" width="220" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kevyesti kulkee (kuva: www.lefos.net)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;"><b> Hellas Can – Mountain base <span style="font-size: small;">(81-160 km)</span></b></span><br />
Hellas Canissa en tuhlannut aikaa kovin kauaa, ja nappasin lähtiessäni matkaevääksi annoksen spagettia. Tämän virheen olen tehnyt ennenkin, ja jostain syystä oppi ei ollut vielä mennyt kunnolla päähän. Pasta ei maistunut hyvälle, mutta sen verran sain sitä väkisin syötyä, että vatsassa alkoi kuplia. Muutaman kilometrin verran pidin tavoitteena Antiikin Korintin huoltopisteen tasokkaita WC-palveluja, mutta lopulta oli pakko tehdä pari puskavisiittiä. Tässä vaiheessa jouduin hidastamaan etenemisvauhtia, koska energiatasot olivat alhaalla enkä uskaltanut ottaa huoltopisteiltä mitään Cokista tuhdimpaa evästä.<br />
<br />
Näissä maisemissa tapahtui myös yksi kilpailun kokokohdista. Pieni poika jakoi puun varjossa ujona itse tekemiään laakeriseppeleitä juoksijoille. Minäkin tietysti otin seppeleen vastaan ja kiittelin kovasti. Hattuun kiinnittämäni seppele taisi pudota aika pian, mutta jollain naisjuoksijalla näin tällaisen seppeleen vielä 30 kilometriä myöhemminkin.<br />
<br />
100 kilometriä tulee täyteen Assos-nimisessä paikassa, ja siellä on perinteisesti hillitön karnevaalitunnelma. Lapset keräävät nimmareita ja koko kylän väki on hienosti menossa mukana. Tämän homman kreikkalaiset osaavat!<br />
<br />
Kisan puoliväli on Nemeassa, ja siellä pidin vähän pidemmän tauon. Heli, Marko ja Sakari ohittivat minut, mutta asia jäi minulta silloin huomaamatta, koska olin sivummalla keskittymässä huolto-operaatioihini. Puhkaisin oikean päkiän sivuun kohonneen ison rakkulan, ja lisäsin päkiöihin tuhdin kerroksen vaseliinia. Tämä jalkojenrasvaus olisi kannattanut tehdä uudestaan vielä Alea Tegeassa 195 km kohdalla, mutta hyvä näinkin. Päkiöiden kunto ei suuremmin häirinnyt etenemistä, kuten tapahtui kuusi vuotta aiemmin.<br />
<br />
Malandrenin jälkeen alkaa nousu kohti Sangas-vuorta, ja meno tuntui edelleen mukavalta. Hiukan ennen Lyrkiaa törmäsin Heliin, jolla oli ongelmia otsalamppunsa kanssa, joten jatkoimme samaa matkaa. Lyrkiassa Heli sai lamppuasiat kuntoon, ja minä lähdin jatkamaan matkaani vähän isommalla kiireellä. Ajatukseni oli, että juoksisin ainakin osan loivista nousuista ennen Mountain Basea. Tässä kohdassa vauhtini alkoi hidastua, ja Heli sai minut uudestaan kiinni. Juokseminen tuntui huonolta ajatukselta, joten kävelimme suosiolla Mountain Baselle asti. Kilometrit olivat pidempiä kuin muistinkaan.<br />
<br />
Mountain Basella oli tarkoitus istuskella vain muutama minuutti, mutta kun Heli ilmoitti olevansa valmis jatkamaan matkaa, minulla alkoi vatsa elämöidä ja silmät sumentua. Oksensin koko vatsani sisällön maahan tuolini eteen, ja olisin kaatunut naamalleni yrjölammikkoon, elleivät huoltaja-Petri ja satunnainen matkailija Eka olisi ehtineet napata minua kiinni käsivarsista. Petri ja Eka taluttivat minut huoltotelttaan lepäämään, ja makasin siellä noin 20 minuuttia. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Mountain base – Alea Tegea <span style="font-size: small;">(160-195 km)</span></b></span><br />
Levättyäni riittävästi nousin Petrin avustuksella jalkeille, ja olo tuntui kohtalaisen stabiililta. Hörppäsin yhden Pirkka-mustikkakeiton, ja arvelin että vuoren ylitys kyllä onnistuisi. Niinpä Petri sanoi huoltopisteen henkilökunnalle tiedotusluontoisesti että #319 lähtee nyt vuorenylitykseen, ja niin matka jatkui. <br />
<br />
Tämä oli minun Spartathlon-reissuni kriittisin piste. Jos olisin kaatunut naamalleni omaan oksennukseeni, ja jos olisin tarvinnut huoltopisteen henkilökunnan apua huoltotelttaan siirtymiseen, olisi matkan jatkamisesta pitänyt ehkä neuvotella lääkintähenkilökunnan kanssa vähän enemmänkin. Tai mahdollisesti asiasta ei olisi neuvoteltu ollenkaan, vaan downgreidaus juoksijasta bussimatkustajaksi olisi tehty yksipuolisella päätöksellä. Vielä kerran kiitokset Petrille ja Ekalle! <br />
<br />
Vuoren ylitys sujui ilman ongelmia. Olen aina edennyt molemmat rinteet rauhallisesti, ja tälläkin kertaa porukkaa ramppasi ohitseni jatkuvasti. Sijoituksella ei toki ole tässä(kään) vaiheessa mitään väliä, mukava oli katsella kuinka asiansa osaavat pystyvät pitämään käsittämätöntä vauhtia vuoren rinteillä.<br />
<br />
Vuorta seuranneet 30 kilometriä Alea Tegeaan menivät tasaisen varmasti. Ainoa merkittävä ongelma oli vatsa, joka kävi jatkuvasti ylikierroksilla. Juoksuaskelten aiheuttama tärähtely uhkasi johtaa köntsät housussa -huumoriin, joten jouduin kävelemään suurimman osan matkasta. Huoltopisteiden saniteettipalveluja tuli hyödynnettyä aktiivisesti, ja Alea Tegeaan saapuessani olin lopulta saanut vatsan rauhoittumaan Imodiumin avulla. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Alea Tegea – Sparta<span style="font-size: small;"> (195-247 km)</span></b></span><br />
Alea Tegeassa minulla oli 1 tunti 33 minuuttia marginaalia raatobussiin, joten ehdin kaikessa rauhassa valmistautua Spartan valtatiehen. Vaihdoin paidan ja päähineen, ja vähensin pullovyössä mukana kulkevan varustuksen määrää hiukan kevyemmäksi. Koko matkan mukana kulkeneen takinkin jätin pois, ja onneksi iltapäivällä jyristellyt ukkonen jäi vain ääniefektien tasolle. <br />
<br />
Matka jatkui Spartan valtatielle hyvissä tunnelmissa, ja Manthyrean mäessä sain kiinni Samin, jonka kanssa jatkoimmekin rauhalliseen tahtiin aina patsaalle asti. Samilla oli ongelmia jalan kanssa, ja minulla oli energiat alhaalla, koska vatsani kelpuutti energialähteiksi vain mustikkakeiton ja Coca-Colan. Mustikkakeittoa olisin voinut litkiä enemmänkin, mutta valitettavasti viimeiselle 50 kilometrille minulla oli varattuna vain yksi 2 dl tetra Pirkka-mustikkakeittoa. <br />
<br />
Loppumatkasta minulla lopahti myös keskikropan lihaskunto, ja kallistuin huomaamatta vahvasti oikealle. Sama ilmiö kuin vuonna 2008, ja tälläkään kertaa en itse huomannut koko asiaa. <br />
<br />
Monumentin mäen jälkeiseltä huoltopisteeltä (C/P 69, Modern House with Arches) on matkaa maaliin noin 20 kilometriä, ja kovapäisimmät ryntäsivät tämän osuuden jopa alle 5 minuutin km-vauhdilla. Samilla ja minulla oli omat ongelmamme, ja meille sopiva ”vitosen vauhti” oli 5 km/h. Alamäessä meidät ohitti noin 40 juoksijaa, suomalaisista Heli ja Jamo, mutta se ei ollut mikään ongelma. Tavoitteena oli vain ehtiä patsaalle ennen raatobussia, ja sehän meiltä onnistui!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizuXpla8e4EMgozFl5q8EZZW8pUQGcQZZuNShWduHURppnT2AJXj75LcHgOmswriB7S18MB8RuKl3A67DAo5ojbJ2xsRKG5xH-85zovcf-msk9QSu3025WkBurRwtTp67URySnMOfUf4Sr/s1600/ILI_7923.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizuXpla8e4EMgozFl5q8EZZW8pUQGcQZZuNShWduHURppnT2AJXj75LcHgOmswriB7S18MB8RuKl3A67DAo5ojbJ2xsRKG5xH-85zovcf-msk9QSu3025WkBurRwtTp67URySnMOfUf4Sr/s1600/ILI_7923.JPG" height="265" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Patsastelua Spartassa Samin kanssa (kuva: Photography Club of Sparta)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Kisan jälkeen</b></span><br />
Normaalien maaliintulorituaalien jälkeen siirryttiin pedikyyri&lääkintäosastolle. Kaikkien maaliin tulleiden jalat putsataan ja rakkulat puhkotaan, ja heikommassa hapessa olevat saavat suonensisäistä nesteytystä. Vaikka maaliintulijoita oli tänä vuonna ruuhkaksi asti, niin täytyy antaa tunnustusta Spartathlonin maalialueen palveluille. Kaoottisesta tunnelmasta huolimatta hommat hoituivat huoltopaikalla hienosti.<br />
<br />
Minulla oli tälläkin kertaa pientä huimausta, ja niinpä sain istuskella taaksepäin kallistetussa, hammaslääkärin tuolia muistuttavassa istuimessa jalkojen putsauksen ajan. Odotellessani taksikuljetusta hotellille minulta otettiin vielä verinäyte, ja hieroja kävi elvyttämässä pohkeita ja reisiä, käyttäen ”hierontaöljynä” Voltaren Emulgeliä. Tiputukseenkin olisin päässyt, mutta tunsin oloni sen verran hyvävointiseksi, että päätin jättää lääkintäteltan paikat heikommassa hapessa olevien juoksijoiden käyttöön.<br />
<br />
Hotellien kanssa asiat takkusivat tyypilliseen kreikkalaiseen tapaan, mutta pienten selvittelyjen jälkeen päädyimme Samin kanssa samaan huoneeseen Hotelli Sparta Innissä. Matkatavaratkin löytyivät ennen puolta yötä. Kisan rasituksista palautumisen kannalta olisi ollut mukava saada jotain syötävää ennen nukkumaanmenoa, mutta korjasimme vahingon aamupalalla. Tällä reissulla tuli muuten syötyä hirmuinen määrä kreikkalaista jugurttia persikoilla.<br />
<br />
Aamupalan jälkeen kävimme patsaalla, ja tunsin yllättäen itseni niin ketteräksi, että sain kiivettyä ylös patsaan jalustalle. Jotkut tekevät sen heti maaliin päästyään, mutta minun ketteryysominaisuuksillani vaaditaan ainakin yhden yön lepo ennen kuin moista kiipeilysuoritusta kannattaa edes harkita.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlCPFFpZEmuBaookTRcdmMidpZKOcutO-MtmJc7lO5dO0wlo1SBrvnrLU43aI7rZNJI4zxjWK8DIqZl0RSNX0vKe9JVK0Dczl1ZeIzyWrrDOVBe7VnfqO9UHvfezbEN2zvLRppR8OaoKl1/s1600/Patsaalla.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlCPFFpZEmuBaookTRcdmMidpZKOcutO-MtmJc7lO5dO0wlo1SBrvnrLU43aI7rZNJI4zxjWK8DIqZl0RSNX0vKe9JVK0Dczl1ZeIzyWrrDOVBe7VnfqO9UHvfezbEN2zvLRppR8OaoKl1/s1600/Patsaalla.PNG" height="345" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sunnuntaiaamun poseeraukset Samin ja Leonidaksen kanssa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Paluu Ateenaan, maanantai-illan loppujuhlallisuudet ja paluu Suomeen sujuivat vanhalla rutiinilla. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Palautuminen</b></span><br />
Jalkapohjat ja varpaat kestivät Spartathlonin rasitukset hyvin. Olin panostanut päkiöiden rasvaamiseen ja raspaamiseen aiempaa enemmän, ja se kannatti. Toki päkiöiden sivuihin kohosi melkomoiset rakkulat, mutta niille riitti hoidoksi rakkuloiden tyhjäksi imeminen heti maaliintulon jälkeen. Varpaankynsistä isoimmat vauriot kärsi perinteisesti vasemman jalan isonvarpaan kynsi, joka irtoaa jossain vaiheessa syksyä. <br />
<br />
Kropan kallistuminen oikealle ei johtunut mistään krampista, vaan luullakseni jotkut lihakset vain lakkasivat toimimasta 200 kilometrin jälkeen. Mitään selkäkipuja minulla ei ollut missään vaiheessa, ja kun hotellihuoneessa suihkun jälkeen katselin peilistä ryhtiäni, seisoin taas ihan suorassa. <br />
<br />
Jalkojen lihakset ja nivelet luonnollisesti aristavat muutaman päivän Spartathlonin jälkeen, mutta tällä hetkellä kävelen jo normaalisti. Nilkat ovat edelleen hiukan turvoksissa ja takareidet ovat kireät, mutta lihakset vertyvät varmasti ensi viikon aikana.<br />
<br />
Vaikka fysiikka tuntuisikin toipuvan tällaisesta rääkistä viikossa tai parissa, niin elimistön täydellinen palautuminen ottaa enemmän aikaa. Näistä asioista ei ole kovin paljoa tutkimustietoa, mutta ehkä tämänkin Spartathlonin jälkeen tietämys lisääntyy. Minulta otettiin verikoe ennen kisaa ja heti maaliintulon jälkeen, ja tuloksista luvattiin yhteenveto sähköpostiin joskus syksymmällä. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Varusteet</b></span><br />
Jalassa oli ASICS Kayanot ja Injinji Performance 2.0 Original Weight varvassukat. ASICSeista saatan siirtyä hiukan kevyempiin kenkiin, mutta Injinjit toimivat minulla täydellisesti. Muut juoksutekstiilit olivat normikamaa, päähineenä alkumatkasta Teva River Rat –hattu, jonka vaihdoin Alea Tegeassa SaiPa Buffiin.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4tw6siBPGk6AZW0alHLZqKhZAg8zBceSOUMlwhAxyjbjNMdwml9VG0KN0YDy-10h0K6icABcViQZxAZQrth9K9eUlvj52HhvruB1nrP1dubaEacZKDHJyVjtpP9NTSupCv432m_aVGAZa/s1600/Spartathlon+duckface.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4tw6siBPGk6AZW0alHLZqKhZAg8zBceSOUMlwhAxyjbjNMdwml9VG0KN0YDy-10h0K6icABcViQZxAZQrth9K9eUlvj52HhvruB1nrP1dubaEacZKDHJyVjtpP9NTSupCv432m_aVGAZa/s1600/Spartathlon+duckface.PNG" height="400" width="302" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalissa hörpätään Evrotas-virran vettä (kuva: Photography Club of Sparta)</td></tr>
</tbody></table>
Pimeän aikaan pidin käsivarsissa heijastavia vilkkuvaloja. En muista mistä niitä olen hankkinut, mutta ainakin säänkestävyys tuntuu olevan huippuluokkaa. Yksi vilkkuvalo päätyi kotona pyykinpesukoneeseen, ja se vilkutteli siellä koko kahden tunnin pesuohjelman ajan iloisesti. Ja toimii myös kuivauksen jälkeen.<br />
<br />
Sääennusteet vaihtelivat päivästä toiseen, mutta sadetta oli joka tapauksessa luvassa. Päädyin ottamaan sadevarustuksekseni Lidlistä ostetun 120 grammaa painavan hupullisen sadetakin, jonka ylettyi mukavasti pullovyön päällekin. Takki oli minulla alkumatkasta kahteen kertaan päällä sateen takia, ja yöllä lämmön takia, muun ajan se riippui vyötäröllä hihoista solmittuna. Ei ehkä kovin tyylikästä, mutta käytännöllistä ja toimivaa. Uudessa juoksija-lehdessä oli vertailtu vastaavia sadetakkeja, mutta todistetusti Spartathlonin kestävä Crivit Northroute (hinta muistaakseni €9,95) ei jostain syystä mahtunut vertailuun mukaan.<br />
<br />
Suunto Ambitilla oli tarkoitus tallentaa koko juoksu, mutta tämä homma meni pieleen. En onnistunut käynnistämään Ambitia Akropoliksellas, kun laite tuntui olevan täysin jumissa. Näin jälkeenpäin kun olen asiaa analysoinut, niin eipä tainnut olla Ambitin toiminnassa mitään vikaa. Olin vain onnistunut lukitsemaan sen (en yleensä koskaan käytä ko. toimintaa), ja en siinä lähtötohinassa osannut vapauttaa lukitusta. Oli aivokapasiteetti valjastettu muiden asioiden pohtimiseen. Mutta jos yhden asian piti mennä täysin pieleen tällä reissulla, niin juoksun GPS-tallennus oli hyvä valinta.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Eväät</b></span><br />
Mustikkakeitto toimii edelleen, mutta Gainomaxin kanssa minulla taisi tulla kiintiö täyteen. Viimeiset drop bageista löytyneet Gainomaxit jätin suosiolla huoltopöydille, ja tuskinpa niitä tulee enää jatkossa juoksueväiksi hankittua. Aikansa kutakin. <br />
<br />
Sponser geelejä söin alkumatkasta sujuvasti, mutta vatsaongelmien alettua olin geelien kanssa aika varovainen. Spartan valtatiellä en syönyt enää yhtään geelejä, mutta jos energiat olisivat uhanneet loppua, niin siinä tilanteessa olisin ottanut Sponserit uudestaan käyttöön. <br />
<br />
Tulevaisuudessa kokeilen varmasti hunajan syömistä kisaeväänä. Pitäisi vain keksiä hyvä tapa kuljettaa ”puolinotkeaa” hunajaa annospakkauksina vyölaukussa ja drop bageissa.<br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Spartathlonin sankareita</span></b><br />
Kaikki Akropolikselta starttaavat ovat sankareita, ja tällä kertaa sykähdytti tietysti eniten suomalaisten hieno menestys. Vähäisemmällä ultrajuoksukokemuksella ja keskinkertaisemmilla tilastonoteerauksilla raatobussia haastamaan lähteneet suomalaiset 22-vuotiaasta Noorasta 57-vuotiaaseen Jamoon juoksivat hienosti patsaalle asti. Akropolikselta starttasi neljä suomalaista naisjuoksijaa, jotka kaikki juoksivat perille Spartaan asti, ja se oli myös mahtava saavutus<br />
<br />
Paljon muitakin hienoja suorituksia nähtiin, ja ehdottomasti täytyy nostaa esiin tanskalaisen Claus Rasmussenin suoritus. Itsensä Nicholas Romanovin sertifioima pose-valmentaja Tanskasta läpsytteli kevyillä sandaaleilla Leonidaksen patsaalle asti, ja esitti näin oman kannanottonsa Juoksufoorumissakin ajoittain kiihkeänä käyvään pose-keskusteluun. Pakko kunnioittaa.<b> </b><br />
<b><br /></b>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL5cynTSFqjYN9Ou8grp-FtRPA05TPfsNKx5rNEylQjXAqEtHLy3q8u1X5PGuUufdvOZPqNv1t0GOaS7LQK6JY4WllI7WfYiAIoAagQLHyjNEAEh1p8-hYpwZb5is1ZeT7DezOlzSJdLs2/s1600/Spartathlon+sandaalit.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL5cynTSFqjYN9Ou8grp-FtRPA05TPfsNKx5rNEylQjXAqEtHLy3q8u1X5PGuUufdvOZPqNv1t0GOaS7LQK6JY4WllI7WfYiAIoAagQLHyjNEAEh1p8-hYpwZb5is1ZeT7DezOlzSJdLs2/s1600/Spartathlon+sandaalit.PNG" height="400" width="292" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Claus Rasmussenin Spartathlon-varustus (kuva: www.lefos.net)</td></tr>
</tbody></table>
<b><span style="font-size: large;">Conclusion</span> </b><br />
Tämän vuoden olosuhteet Kreikassa olivat parhaat pitkiin aikoihin. Luulen että tällainen lentokeli on Spartathlonissa ehkä kerran kymmenessä vuodessa, tai vielä harvemmin. Valmistautumiseni sujui niin hyvin, että olisin voinut uskoakseni päästä maaliin myös tavanomaisessa Spartathlon-helteessä. Sen sijaan vuoden 2012 veroisesta pätsistä Spartaan selviytyminen tuskin olisi onnistunut tällä kunnolla. <br />
<br />
Jos ja kun tulen vielä joskus juoksemaan Spartathlonia, tärkein korjattava asia on keskikropan lihaskunto. Sitä minulla tuntuu riittävän noin 200 kilometrin matkalle, ja sehän ei Spartathlonissa ole tarpeeksi. Suomalaisista maaliin asti juosseista Jari oli tietysti juoksukuntonsa ja loppuaikansa puolesta omassa kategoriassaan, mutta meistä hölkkääjistä Stefan, Marko ja Sakari pitivät selvästi reippainta vauhtia loppumatkasta. Riittävän juoksutreenin lisäksi selitys tämän kolmikon vahvuuteen löytyy lihaskunnosta. Stefanin päälaji on hiihto, ja hyvät tulokset Vasaloppetissa ja muissa hiihtokisoissa kertovat että koko kroppa on hyvin treenattu. Markon voimanostotuloksilla pärjäisi alan kisoissakin, ja Sakarin ”overall fitness level” on perkeleellisen kova. Minä olen muutaman kuukauden ajan heilutellut 8 ja 12 kilon kahvakuulia 5-10 minuuttia päivässä, ja sehän ei ole riittäävästi.<br />
<br />
Vuoden 2015 teema ultrajuoksuharjoittelussani on selkeä: Tämä kroppa kaipaa lisää raakaa voimaa.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/TDuMHlLJyk4" width="560"></iframe>
<br />
<br />
Olen edelleen Paijalan paskin spartathlonisti, ja Pertsa on toiseksi paskin. Ehkä järjestys vielä joskus muuttuu. Tai ehkä jaamme Paijalan kahteen vyöhykkeeseen, ja noteeraamme jatkossa erikseen Itä-Paijalan ja Länsi-Paijalan ennätykset. Matka jatkuu.<br />
<br />cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-69200167998771984002014-09-17T10:31:00.001+03:002014-12-30T15:48:15.944+02:00Ei enää älliä – olen pelkkä ämmä<span style="font-size: large;">Kun vaakassa näkyy tuollaisia numeroita, on läskin vähenemisellä vaikutuksia myös garderoobiin. Entisestä XL tai L-kokoisesta äijästä on kuihtunut M-kokoinen keskinkertaisuus. Vaatekaapissani on tällä hetkellä turhan paljon älliä ja liian vähän ämmiä.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIYmzpDuwmMvFdsUIgW3RrK_vz1_3iyv5SFRqMkQRxsKK00iyiSeJ2hRim3tagVHHBrgyrX0l0Wuu-0y7NV5P0YBmiMw_HLySpvoYr47ZL-X2CrzxXYVc_v2C6Gy1xAIBb7Ft44orH5FnG/s1600/Vaaka77.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIYmzpDuwmMvFdsUIgW3RrK_vz1_3iyv5SFRqMkQRxsKK00iyiSeJ2hRim3tagVHHBrgyrX0l0Wuu-0y7NV5P0YBmiMw_HLySpvoYr47ZL-X2CrzxXYVc_v2C6Gy1xAIBb7Ft44orH5FnG/s1600/Vaaka77.JPG" height="172" width="400" /></a></div>
<br />
Alkuvuoden treenit menivät kohtuullisesti, syksyn 2013 selkävaivat
helpottivat sopivasti vuoden vaihtuessa. Juokseminen piti toki aloittaa
tammikuussa varovaisesti, koska edeltäneiden loka-joulukuun treenien
kokonaismäärä oli vain 108 km juoksua ja pari tuntia korvikeliikuntaa
päälle.<br />
<br />
Muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna vuoden 2014 uutuus
harjoittelussani on ollut lajivalikoiman täsmentyminen. Juoksemaan oppii
juoksemalla, ja kun jalat ovat kestäneet kilometrejä hyvin, ei
korvikelajeille (cross trainer, vesijuoksu) ole ollut tällä kerta
tarvetta. Kilometrien kertymisen on mahdollistanut parempi lihaskunto,
jonka kehittämiseen olen vuosien jahkailun jälkeen ymmärtänyt panostaa<br />
<br />
Spartathlon-starttia
edeltävän juoksutreenin määräksi vuoden 2014 aikana kertyy 2476
kilometriä <span style="color: blue;">[EDIT 30.12.2014: tarkistuslaskennan jälkeen alkuvuoden 2014 treenikilometrien määräksi osoittautuikin <b>2223 km</b>, optimismin puuskassa olin kirjannut Excel-laskuriin myös maaliin juostun Spartathlonin kilometrit mukaan treenikilometrien saldoon]</span>, joka on tasan 10x Spartathlon-reitin tänä vuonna ilmoitettu
pituus. Numerologia on perinteisesti ollut varma tapa sotkea hyvät
treeniohjelmat, mutta en vaan voi vastustaa kiusausta. Alla näkyvästä
Excel-shiitistä näkyvät alkuvuoden treeniviikkojen kilometrit. Ensi viikolle olen kaavaillut tiistaiaamuksi määrämittaisen 7 km viimeistelylenkin, ja loppuviikolle tasan 10 % kertakorotuksen alkuvuoden juoksujen määrään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDXHE7xmBbS7N6n301L8rg9_50s42aZtdx0xFA_qU7dYHz-BWxRY-1vTVMimNXbxFWHupdLQPE3Bs38T2kerPHksWlgkhJ8vlecL5LztAtfQx2ctHcKhHw6LgdMUsINouEZak-m_7Qfol_/s1600/Spartathlon+2014+treenit.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDXHE7xmBbS7N6n301L8rg9_50s42aZtdx0xFA_qU7dYHz-BWxRY-1vTVMimNXbxFWHupdLQPE3Bs38T2kerPHksWlgkhJ8vlecL5LztAtfQx2ctHcKhHw6LgdMUsINouEZak-m_7Qfol_/s1600/Spartathlon+2014+treenit.PNG" height="194" width="640" /></a></div>
<br />
Tammi-helmikuun treenit menivät suunnitelman mukaan, mutta maalis-huhtikuussa siitepölyallergia, flunssat ja epämääräiset ylirasitusoireet rajoittivat lenkkeilyä. Toukokuussa juoksu lähti taas kulkemaan, ja pääsin aloittamaan varsinaisen Spartathlon-treenin juhannuksen jälkeen ilman mainittavia ongelmia.<br />
<br />
Suunnittelin kesän treeniohjelmaan 3 x kolmen viikon nousujohteista jaksoa, Excelissä nämä viikot erottuvat värikoodeilla vihreä-oranssi-punainen. Tämä ohjelma toteutui yllättävän hyvin, ainoastaan viikon 33 määrähuipennus (suunniteltu määrä näkyy katkoviivalla kuvassa) jäi vajaaksi kun meno hyytyi hetkellisesti. Pari ylimääräistä lepopäivää riitti kuitenkin tilanteen korjaamiseen, ja elo-syyskuussa juoksu kulki ajoittain hyvinkin lupaavasti. <br />
<br />
Päivittäiset treenisuunnitelmat tarkensin fiiliksen mukaan. Yli 100 km viikot menivät enimmäkseen niin että maanantai ja perjantai olivat juoksuttomia päiviä, ja pisimmät yksittäiset lenkit olivat 30 kilometriä. Aika usein juoksin kaksi lenkkiä päivässä.<br />
<br />
Juoksemisen lisäksi olen yrittänyt parantaa lihaskuntoani, olen tehnyt kevyttä kahvakuulatreeniä noin 5-10 minuuttia per päivä. Eihän tämä kovin paljoa ole, mutta kun lähtötaso on heikko, niin tälläkin vähällä tuntuu olevan merkitystä. Yli 100 km viikot sujuivat helposti, ja juoksuvauhti tuntuu hiukan parantuneen. Tässä näkymä <a href="http://www.movescount.com/members/corner2014">Movescount</a>-tilistäni, enimmillään 30 päivän juoksusaldoni oli 539 km:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX8PQVGASjjQuzFVoIRAya-xvC6RGwoX0w0B80qISfQgvXc4Y4cnTsdwlR_5SHfKsXVRFBILi7IkdkKbQQAjKaszRUlszem1xkVBFlpWIh6TwJz1i4A37y7_tEzD14MkVVWTQkSF6UthBU/s1600/Juostu+on.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX8PQVGASjjQuzFVoIRAya-xvC6RGwoX0w0B80qISfQgvXc4Y4cnTsdwlR_5SHfKsXVRFBILi7IkdkKbQQAjKaszRUlszem1xkVBFlpWIh6TwJz1i4A37y7_tEzD14MkVVWTQkSF6UthBU/s1600/Juostu+on.JPG" height="304" width="640" /></a></div>
<br />
Tällä hetkellä kunto tuntuu sopivan paskalta, eli hyvältä. Vuoden 2008 Spartathlon-vireeseeni nykyistä tilannetta on vaikea verrata, mutta toivottavasti läskin väheneminen kompensoi kertyneiden ikävuosien vaikutusta. Viime kesään verrattuna olen treenannut paremmin, mutta mihin asti se riittää Kreikassa, on kokonaan toinen asia. <br />
<br />
Näillä mennään, toivottavasti Spartaan asti. Spartathlonin starttiin on aikaa 8 vuorokautta 20 tuntia 41 minuuttia.cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6512058337229373407.post-60630965712767834992014-08-29T13:18:00.000+03:002014-08-29T17:30:26.153+03:00Mistä puhun kun puhun ultrajuoksemisesta<i><span style="font-size: large;">Tasan 10 vuotta sitten osallistuin <a href="http://www.perakylanponnistus.com/tulokset/maso2004.php">elämäni ensimmäiseen ultrajuoksutapahtumaan</a>. Edellisenä talvena olin </span></i><i><span style="font-size: large;"><i><span style="font-size: large;">huomannut </span></i>Juoksija-lehden tulosliitteessä Masokistin Unelma 100 km
juoksukilpailun tulokset, ja
ajatus maratonia pidemmälle juoksemisesta houkutti. </span></i><i><span style="font-size: large;"><i><span style="font-size: large;">Olin jo ehtinyt ilmoittautua Tukholman maratonille, </span></i>mutta Tukholman reissu downgreidautui kesän ykköstavoitteesta valmistautumiseksi kohti varsinaista tavoitetta.</span></i><br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Ultrajuoksemisen alkeisopinnot 2004-2006</span></b> <br />
Masokistin Unelma elokuussa 2004 oli mukava ja opettavainen kokemus, se oli ensimmäinen askel ultrajuoksijan opinnoissani. En kuitenkaan juossut Paloheinän metsässä tullakseni hyväksi 100 kilometrin juoksijaksi, koska olin jo kesän aikana asettanut tavoitteekseni Spartathlonin juoksemisen. Sinne päästäkseni minun piti juosta 100 kilometriä alle 10 tunnissa ja 30 minuutissa, ja se onnistui Paloheinässä kolmannella yrittämällä, elokuussa 2006. Sen jälkeen en ole 100 kilometrin juoksuihin osallistunut.<br />
<br />
Vuosina 2004-2007 osallistuin kolmen <a href="http://www.perakylanponnistus.com/kilpailut/unelma.php">MasU</a>:n lisäksi <a href="http://statistik.d-u-v.org/getresultperson.php?&runner=11353&Language=EN">muutamiin 12 tunnin ja 24 tunnin juoksuihin</a>. Jotkut kisat menivät hyvin ja jotkut vähemmän hyvin, mutta jokaisesta startista kertyi arvokasta oppia. Juoksuasioissa(kin) oppi menee parhaiten päähän kantapään kautta.<br />
<br />
Näiden vuosien aikana alkoi varmistua, että ultrajuoksu sopii minulle hyvin. Pitkän matkan juokseminen on minulle luontaista, ja tykkään käydä lenkillä itsekseni. Kisareissut tarjoavat mahdollisuuden yhdistää sosiaalista touhuilua ja itsekseen olemista sopivassa suhteessa. Olen perusluonteeltani sen verran epäsosiaalinen, että ryhmäliikunta ja joukkuelajit eivät innosta, ja ajatus tekemisiäni kyttäävästä personal trainerista suorastaan kauhistuttaa.<br />
<br />
Ultrajuoksu lasketaan extreme-lajiksi, ja sekin sopii minulle. Olen kuitenkin siinä mielessä vanhan liiton miehiä, että mikään tolkutonta markkinahumua sisältävä touhu ei kiinnosta. Välineurheilut tai aitoa hengenvaaraa sisältävät redbull-extreme lajit eivät myöskään ole minua varten. Saan riittävän annoksen adrenaliinia kun arvon Kreikan maaseudulla yksin pimeässä yössä, että olenko vielä oikealla reitillä vai missasinko sittenkin oliivilehdon jälkeisen käännöksen vasemmalle.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Spartathlon ja muut 2007-20xx</b></span><br />
<a href="http://www.endurance.fi/tarinat/Spartathlon_2007_report.pdf">Syyskuussa 2007 olin ensimmäistä kertaa Spartathlonin lähtöviivalla</a> Akropolis-kukkulalla. Kuntoni ei ollut vielä riittävän hyvä ja tein kokemattomuuttani hölmöjä virheitä. Kisani päättyi keskeyttämiseen 186 kilometrin kohdalla. Silti olin tyytyväinen, koska nyt tiesin varmasti, että ultrajuoksu on minun lajini. Sillä tiellä olen edelleen. <br />
<br />
Spartathloniin olen osallistunut neljä kertaa, ja maaliin olen päässyt <a href="http://spartathlonitis.blogspot.fi/2008/10/2008.html">vain yhden kerran</a>. Olen juossut myös 202 km <a href="http://www.endurance.fi/tarinat/nove_colli_2008.html">Nove-Colli -juoksu</a>n Italiassa, 180 km <a href="http://spartathlonitis.blogspot.fi/2010/06/olympian-race-28-295-2010-askelmerkit.html">Nemea-Olympia -juoksu</a>n Kreikassa sekä 161 km <a href="http://spartathlonitis.blogspot.fi/2013/08/oxroad-ultra-1609-jarjettoman-mahtavaa.html">OxroadUltra</a>n Suomessa. Joissain lyhemmissäkin kisoissa olen välillä käynyt, mutta ne ovat olleet lähinnä välipaloja isompiin tavoitteisiin valmistautuessa.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Faktat tiskiin: Tällaisia kisoja haluan juosta </b></span><br />
<b>Paikasta toiseen</b><br />
Haluan juosta Spartathlonia ja muita point-to-point ultrajuoksuja. Lyhyellä radalla kierrettävät kisat (kuten kaikki 12 ja 24 tunnin juoksut) eivät sykähdytä, koska tykkään juosta kohti jossain kaukana horisontin takana häämöttävää maalia. On hienoa kun ei tiedä mitä seuraavan mutkan takana on, se selviää vasta kun on juossut sinne. Ehkä minulla on veressäni kulkurigeenejä. <b> </b><br />
<br />
<b>Ainakin 160 kilometriä</b> <br />
Sopiva kisan pituus on ainakin 100 mailia eli 160 kilometriä. Kun matka on riittävän pitkä, on pelkkä maaliin asti selviäminen riittävä haaste, ja se sopii minulle hyvin. Sijoitukset ja loppuajat ovat toisarvoisia, jos kovin kilpakumppani on aikarajoista myöhästyneet ja kisan keskeyttäneet juoksijat sisuksiinsa ahmaiseva raatobussi.<br />
<br />
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow">Flow-tila</a> tai <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Runner%27s_high">Runner's high</a> ovat tavoittelemisen arvoisia asioita, ja niiden saavuttaminen juoksemalla vaatii paljon kilometrejä. Pitkäkestoinen valvominen ja liikkeellä oleminen tuottaa usein myös hassunhauskoja hallusinaatioita. Ultrajuoksuun olennaisena osana kuuluvat väsymyksen ja epätoivon hetket saattavat vaihtua lyhyessä ajassa äärimmäiseen nirvanaan, ja sellaisia fiiliksiä on tasaisessa ja turvallisessa arkielämässä harvoin tarjolla.<br />
<br />
En ole koskaan kokeillut purkista napsittavia mielialalääkkeitä, mutta uskallan väittää, että pitkäkestoisen aerobisen liikunnan veroista mielialalääkettä ei löydy apteekin hyllyltä, eikä todennäköisesti edes sieltä takahuoneen lukitusta kaapista. Lisää tietoa tästä aiheesta <a href="http://mielitieto.info/">Akulta</a>. <br />
<br />
<b>Ei enempää kuin 250 kilometriä </b><br />
Spartathlonin pituus on järjestäjien tämän vuoden mittauksen mukaan 247,6 kilometriä, ja paljoa sitä pidemmälle en varmasti jaksaisi juosta. Minulle sopivat yhtäjaksoisesti ilman taukoa juostavat kisat, useampana päivänä juostavia etappikisoja en harrasta. Haluan saada urakan kerralla valmiiksi, ja palkita sen jälkeen itseni esimerkiksi nukkumisella, mässäilyllä ja kevytjuopottelulla. Juon hyvin harvoin olutta, mutta tiedän jo nyt että 28.9.2014 Mythos maistuu.<br />
<br />
<b>Mutkia ja mäkiä </b><br />
Reitillä saa olla mielellään kohtuullisen paljon korkeuskorkeuseroja ja mutkia. Lihakseni jumiutuvat tasaisella alustalla juoksemisesta, ja 400 metrin radan (jossa 50 % matkasta on kaarretta) kiertäminen pahentaa tilannetta entisestään.<br />
<br />
Vaikka kotoisilla treenilenkeilläni ei ole kovin suuria korkeuseroja tarjolla, olen pärjännyt hyvin Etelä-Euroopan maastoissa. Ylämäet eivät pelota minua, ja alamäet olen aina tykänyt juosta liikoja jarruttelematta. Jos maan vetovoima haluaa auttaa minua matkan edistämisessä, niin otan mielelläni kaiken avun vastaan. Seurauksena alamäkien ryntäilemisestä on joskus ollut myös <a href="http://spartathlonitis.blogspot.fi/2010/08/ei-piriformis-vaan-prolapsi.html"><i>L4/5 diskuksessa laakea oikeavoittoinen prolapsi</i></a> eli välilevy on tykännyt kyttyrää, mutta kaikella lystinpidolla on hintansa. <br />
<br />
<b>Asfalttia ja hiekkatietä ja polkuja </b><br />
Suurimman osan treenilenkeistäni juoksen asfaltilla, mutta hiekkatiet ja metsäpolut sopivat myös. <a href="http://www.aethlios.gr/portal/index.php">Nemea-Olympia</a> -juoksun 180 km reitti on erinomainen sekoitus erilaisia juoksualustoja ja korkeuseroja. Matkalla Nemeasta Olympiaan on 100 km asfalttia ja 80 km hiekkatietä tai polkua, ja korkeuseroja alla olevan mukaisesti:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBdlKi0wZjMPV9rrTzZRyJxOBCHEQrRLS6ghBHyg-e4hOdr2G5Zn0aaY2uziz41y5-xlukf64ptO8Foau8jt5ge-PIIsxqFyU3M6YfFLB8QqgCcQsD7FrjaGPIXge-F3IvGsoiB5qMRQMZ/s1600/Nemea-Olympia+180k.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBdlKi0wZjMPV9rrTzZRyJxOBCHEQrRLS6ghBHyg-e4hOdr2G5Zn0aaY2uziz41y5-xlukf64ptO8Foau8jt5ge-PIIsxqFyU3M6YfFLB8QqgCcQsD7FrjaGPIXge-F3IvGsoiB5qMRQMZ/s1600/Nemea-Olympia+180k.PNG" height="235" width="640" /></a></div>
<br />
<b><span style="font-size: large;">Lopuksi </span></b><br />
Tärkein motivaatio liikunna harrastamiseen on minulle valmistautuminen Spartathloniin tai muuhun vastaavaan kisaan. Kun osallistumismaksu on maksettu ja lennot varattu, ei lenkille lähteminen jää motivaatiosta kiinni. Mutta on muitakin syitä.<br />
<br />
Viimeisten 15 vuoden aikana olen sulattanut ympäriltäni 25 kiloa ylimääräistä läskiä, ja sitä taakkaa ei ole ikävä. On mukavaa kun hengitys ei salpaudu kengännauhoja solmiessa, eivätkä tissit pompi juoksuaskelia ottaessa.cornerhttp://www.blogger.com/profile/00740400601057320411noreply@blogger.com2