Jupinaa

Juoksuasioista vähän sivupoluille. Nyt kun ikää on kohta puoli vuosisataa, niin nykyajan nuorison kritisoiminen ja halveeraaminen on helppoa. Me vanhat kärttyiset äijät muistetaan elävästi että silloin vanhoina hyvinä aikoina oli kaikki paremmin, ja ennenkaikkea nuoriso oli fiksua ja reipashenkistä.

Katselin eräänä iltana paikallisen noin 13-14 vuoden ikäisen nuorison touhuja paikallisessa ruokakaupassa, ja kyllä oli onnettoman näköistä meininkiä. Jengi roikkui (omasta mielestään ehkä chillaili?) lippa vinossa marketin aulassa, ja aina välillä joku kävi syytämässä muutaman kolikon hedelmäpeliin. Näinhän eivät alaikäiset saisi tehdä, mutta nopeasti toimimalla siellä ehti muutaman kierroksen pelata, ennen kuin kassahenkilökunta ehti kieltämään.

Pelkkä chillailu ja hedelmäpelin pelaaminen olisi tietysti tylsää, joten välillä pitää käydä ulkona räkimässä ja/tai vetämäässä röökiä. Pitäähän ne hermosavut ottaa kun on ankara stressi, koskaan ei tiedä milloin kaupan täti tulee sanomaan että tuon ikäiset ei saa pelata hedelmäpeliä.

Tämä toiminta on niin rankkaa, että ei sitä kukaan jaksa ilman piristeitä. Voimat äärimmilleen ponnistaen nämä kansamme tulevaisuuden toivot jaksavat vielä vääntäytyä kauppaan ostamaan energia-juomaa. Ja homma toimii jatkuu.

On se vaan hyvä että Dietrich Mateschitz keksi Red Bullin. Sen jälkeen kaikki muutkin limpparitehtailijat ja ketkä vaan rikkaiksi haluavat ovat keksineet sekoittaa veteen kofeiinia, tauriinia ynnä muita kemian teollisuuden tuotteita, ja pakata litkun hienoon tölkkiin. Tämän nerokkaan keksinnön ansiosta nykynuoriso jaksaa harrastaa iltaisin kaikenlaista kivaa. Ilman tölkistä saatavaa energiaa saattaisi syrjäytyä koko sukupolvi. Eihän ne jaksaisi raahata lökäpöksyjään edes ostarille.

Lopuksi täytyy tunnustaa, että en minäkään ollut ehkä kaikkein ryhdikkäin yksilö 14 vuoden ikäisenä. Mutta en kuitenkaan notkunut ostoskeskuksessa ryystämässä energia-juomaa. Ja se ei johdy pelkästään siitä että ostoskeskuksia ja energiajuomia ei ollut silloin vielä keksitty.