Mauerweglauf - the biggest ultrarunning extravaganza one can imagine

Länsi-Berliinissä 1970-luvun lopulla Heroes-aikoinaan hyvin viihtyneen David Bowien mukaan Berliini on "the biggest cultural extravaganza one can imagine". Minä olen käynyt Berliinissä vain neljä kertaa Mauerwegiä juoksemassa, mutta ilmassa leijuvan extravaganzan olen aistinut joka kerta. En haluaisi asua Berliinissä, mutta pieninä annoksina nautittuna Berliini on inspiroiva paikka. 

Juoksija #100 juoksi 100 mailia

Mauerweglauf 2025 - Kein Problem

Mauerweglauf 2025 sujui minulta ongelmitta. Treenin määrä ja laatu oli ollut kauniisti sanottuna “maltillinen”, joten mitään aikatavoitteita en ollut itselleni asettanut. Kesällä kertyi treeniä 50-70 km/viikko, ja tästä keskimäärin puolet oli kävelyä. Se toinen puoli oli kevyttä hölkkää, ja ihan marginaalisen vähän kovempitehoista juoksua. 

Nämä lähtökohdat huomioiden maaliin selviäminen ajassa 25:25:50 oli onnistunut suoritus. Viime vuoteen verrattuna tuli parannusta melkein 3 tuntia, ja tämä johtui lähinnä siitä, ettei tällä kertaa mitään yksittäistä menoa hidastavaa ongelmaa osunut kohdalle. Pari varpaankynttä tuli toki uhrattua ultrajuoksun alttarilla, mutta tällaiset jutut kuuluvat asiaan.

Treenin vähäisyys ja vaatimattomuus realisoitui menon hyytymiseksi vasta 130 kilometrin kohdalla Oberhavelin soutuklubin huoltopisteellä. Sieltä on matkaa maaliin reilut 30 kilometriä, ja silloin huomasin, että juoksuaskelten ottaminen olisi vaatinut tolkutonta tahdonvoimaa. Juoksukunto oli loppu, joten loppumatka meni kävelleen. Käytin Mauerweglaufin viimeiseen 30 kilometriin yli 2 tuntia enemmän aikaa kuin kisan ensimmäisiin 30 kilometriin.

Maailma on pieni, kolme esimerkkiä

2009: Christian Fatton voitti tammikuussa 2009 Espoossa järjestetyn Endurance 24h juoksun 230 km tuloksella. Palkintoseremonioiden jälkeen Christian kaipasi taksia, koska hänellä ja huoltohommissa mukana olleella vaimollaan alkoi olla kiire lentokentälle. Lupasin heittää Christianin ja vaimonsa lentokentälle, minulla kun oli muutenkin kotimatka siihen suuntaan. Automatkan aikana sitten juteltiin moninaisista kestävyysliikuntaan liittyvistä elintärkeistä asioista. 

Fast forward 16 vuotta. Kaksi viikkoa sitten Mauerweglaufin jälkeen haahuilin Berliinin lentokentällä Finisher-paidassani, ja päädyin juttelemaan toisen ultrajuoksijan kanssa. Vertailtiin Berliinin kisakokemuksia, keskusteltiin kenkä&pohjallisasioista ja spekuloitiin 65-vuotiaan ultrahölkkääjän juoksu-uran tulevaisuudennäkymillä. Lopulta katsottiin tulosluetteloa. Minä olin tullut maaliin vajaat 10 minuuttia ennen juttukaveriani, jonka loppuajan 25:35:26 kohdalla oli nimi Christian Fatton. Minä en ollut tunnistanut Christiania, eikä Christian minua. Kasvomuistini on aina ollut heikko, mutta Espoon 24 tunnin juoksun voittajan nimi sentään oli jäänyt mieleeni!

Christianilla on muuten D-U-V:n kaikkitietävässä ultrajuoksutietokannassa yhteensä yli 50 000 rekisteröityä ultrajuoksukisakilometriä. Berliinin satamailisen jälkeen Christian on jo ehtinyt juosta 300 km pituisen ”6 L'Étoile Verte D'Éguzon” 6 päivän etappijuoksun. Setä jaksaa heilua!

Christian Fattonin ottama kuva Berliinin lentokentältä 

2013: Oxroad Ultra oli 12 vuotta sitten Vanhalla Härkätiellä järjestetty 100 mailin juoksu. Siihen aikaan olin vielä nuori ja reipas pojankloppi, ja selvitin 100 mailin reitin Turusta Hämeenlinnan reilussa 17 tunnissa. Kisan loppuvaiheilla takaa tuli vielä nuorempi ja reippaampi Harri Lehtimäki, jonka kanssa hölkyttelimme parin kilometrin verran tasatahtia. Kaikenlaisia tärkeitä asioita siinä muistaakseni ehdittiin spekuloida, kunnes todettiin, että saman vauhdin ylläpitämiseksi Harrin piti jarrutella ja minä jouduin painamaan kaasua liikaakin. Niinpä Harri jatkoi matkaansa, ja ehti maaliin reilut puoli tuntia minua ennen.

Fast forward 12 vuotta. Tulin Mauerweglaufin maaliin ajassa 25:25:50, pokkasin Finisher-paidan ja raahauduin penkille huilaamaan. Seuraavaksi maalinjan ylitti ajassa 25:26:55 Reilut Miehet Havumetsien -seuraa edustava Harri Lehtimäki. Siinä sitten jatkettiin Harrin kanssa hetken aikaa juttua siitä mihin oli 12 vuotta aiemmin Rengon Nummenkylässä jääty. 

Olin toki nähnyt Harrin vilahdukselta 40 km kohdalla Buckowin huoltopisteellä, mutta silloin ei ehditty kuin morjestamaan pikaisesti. Harrilla oli kovempi vauhti, ja minä varmistelin silloin sykkeiden pysymistä säädyllisissä lukemissa pidentämällä kävelytaukoja. Siinä vaiheessa mentiin samaa tahtia Antti Näreahon kanssa, ja matkan taittamisen ohessa laitettiin Antin kanssa Suomen vahinkovakuutusmarkkinaa järjestykseen.

Matkan varrelle osui yksi erikoislaatuinen mustikkakeittosattumus. Minulla oli Sacrowin linnan huoltopisteen (92,5 km) drop bagissa eväänä tölkillinen Riitan Herkun mustikkakeittoa. Nautiskelin mustikkakeiton huoltopisteeltä lähdettyäni, ja tölkin tyhjennyttyä haeskelin roskista. Ehkä pari kilometriä huoltopisteen jälkeen bongasin bussilinjan 697 pysäkin, jolla näkyi olevan myös täyteen sullottu roskis. Siispä hilpaisin tien yli, ja asettelin Riitan Herkun tölkin roskikseen, siellä olleen toisen Riitan Herkun mustikkakeittotölkin viereen. Maalialueella kysäisin Harrilta hänen drop bag -eväistään, ja kuten epäilin, 18 minuuttia minua aiemmin Sacrowin linnalla käynyt Harrikin oli luottanut Riitan Herkkuihin. Laadulla on tekijänsä!  

Satunnainen roskis Berliinin itälaidalla

2016: Kävin elokuussa 2016 kuittaamassa edellisen vuoden häpeällisen Mauerweglauf-keskeytykseni. Juoksu kulki silloin asiallisesti, ja Ville Tommolan kanssa ehdittiin maaliin suunnitellusti hiukan alle 21 tunnin ajalla. Palkintoja oli jakamassa Berliinin ”Mauerwegin isänä” tunnettu Michael Cramer, joka on ollut mm. Europarlamentaarikko ja EU:n liikennevaliokunnan puheenjohtaja. Vuosia sitten Rail Baltica -asioita edistäessäni olin ollut aiemmin yhteydessä Crameriin, ja palkintojenjaon yhteydessä vaihdoin myös Cramerin kanssa muutaman sanan liikenneasioista. Lupasin silloin palata juoksemaan Mauerweglaufia seuraavan kerran viimeistään vuonna 2026, kun Tallinnasta pääsisi Rail Baltica -junalla sujuvasti Berliiniin. 

Fast forward 9 vuotta: Tämän vuoden Mauerweglaufin mitalin kävin taas pokkaamassa Michael Cramerilta. Tunnustin tulleeni lentämällä, koska Rail Baltican valmistumista joutuisin odottamaan 2030-luvulle asti. Pyöräilyaktivistina tunnettu Cramer kehui saaneensa valmiiksi myös Suomen itärajan kattavan ”Iron Curtail Trail” -matkaopassarjan pyöräilijöille, ja kertoi olevansa tulossa Suomeenkin pyöräilyasioita edistämään. Enempää ei ehditty jutella, koska Michaelilla oli vielä iso läjä mitaleja jaettavana. 

Michael Cramerin reittioppaisiin voi tutustua esimerkiksi täällä

Tällainen reissu tällä kertaa. Ensi vuoden kisasuunnitelmani ovat vielä auki, mutta jos en mitään muuta keksi, niin ehkä palaan Mauerwegille. Saas nähä.

2025 - Uusi vuosi, vanhat kujeet

Viime elokuussa Berliinissä oli niin hauskaa, että sitä pitää saada lisää. Lauantaina 16.8.2025 klo 6.00 olen Mauerweglaufin lähtöviivalla Erika-Hess-Stadionilla, yhtenä yli 500 Teilnehmeristä. Ensi kesän Berliinin-kierrokselle ilmoittautuneiden listalla näyttää olevan jo nyt 5 suomalaista nimeä, ja lisää on tulossa.

Urheilullinen tavoitteeni on tälläkin kertaa selvitä maaliin 30 tunnin aikarajan puitteissa. Viime kesän suoritukseen verrattuna yritän toki hölkätä enemmän ja kävellä vähemmän, mutta keskeyttämisen välttäminen on kuitenkin ykkösprioriteetti. Näillä kilometreillä ei enää passaa hötkyillä, ja "näillä kilometreillä" viittaan sekä ultrajuoksukontekstissa maltilliseen treenikilometrieni määrään että edustamaani M65-ikäkategoriaan.

Vuoden 2024 aikana Suunto mittasi minulle 2571 kilometriä liikuntaa keskivauhdilla 8 minuuttia 22 sekuntia per kilometri. Kiirettä ei siis ole pidetty, mutta vuonna 2025 yritän saada jalat liikkumaan hiukan rivakammin. Pikajuoksijaksi minusta ei ole, mutta jos nyt edes 3000 metrin Cooper onnistuisi kesällä, niin olisin tyytyväinen.

Onneksi ultrakisoissa ei tarvitse pitää kiirettä. Kuten Deutsche Ultramarathon Vereinigungin nettisivun pohjattomasta datasta voimme päätellä, 100 mailin kierros Berliinin ympäri on erityisen hyvin huru-ukoille ja hurumummoille sopivaa puuhaa. Nuorisolaisempien kestävyysliikkujien osuus näyttää olevan selvästi suurempi polkujuoksutapahtumissa (esim. UTMB), mutta enpä lähde tätä syvemmin analysoimaan. Tässä viime elokuussa Berliinin kiertäneiden ikäjakaumat: 

Berliinin kautta koukaten, suunta kohti Berliiniä?

Der Mauerweglauf eli Berlin Wall Race eli 100 Meilen Berlin on nyt hölkätty, kävelty ja löntystelty. Kahdeksan vuotta sitten kiersin Länsi-Berliinin 21 tunnissa, ja nyt muutaman vuoden juoksemattomuuden jälkeen aikaa meni vähän päälle 28 tuntia. Käytin jokaiseen kilometriin keskimäärin 10 minuuttia ja 30 sekuntia, mikä on koko juoksu-urani hitain keskivauhti. Pitkäkestoinen lorvehtiminen Mauerwegillä ei kuitenkaan harmita ollenkaan, sillä ainoa tavoite oli selvitä maaliin. 

28 tuntia Berliiniä

Olin optimistina laatinut itselleni tasaisesti hiipuvan 24 tunnin aikataulun, josta olisi ollut kisan aikaraja huomioiden varaa jäädä kuusi tuntia. Pysyin hahmottelemassani aikataulussa melkein puolimatkaan asti, mutta sitten oikean takareiden totaalijumiutuminen alkoi jarruttaa menoa. Yritin korjata tilannetta lisäämällä suolan ja magnesiumin mutustelua, kunnes onnistuin hukkaamaan elektrolyyttipussukkani. Onneksi sain (osuvasti nimetyltä!) Krampnitzin huoltopisteeltä kourallisen suola+magnesium -kapseleita varastoni täydennykseksi, mutta eipä niistäkään juuri ollut apua. Jalka pysyi tönkkönä koko loppumatkan. 

Teltowin huoltopisteellä 98 kilometrin kohdalla istuin alas inventoimaan kolmannen drop bagini sisältöä, ja tekemään tilannearvioita. Matkaa oli jäljellä reilut 60 kilometriä, ja aikaa käytettävissä 15 tuntia. Päättelin että maaliin pääsemisen varmistamiseksi minun ei kannata edes yrittää ottaa yhtäkään juoksuaskelta, koska luotto oikean jalan toimiseen oli mennyt. Teltowin jälkeen en myöskään istunut alas yhdelläkään huoltopisteellä ennen maalia. Loppumatkasta meno oli jo tosi hidasta hiippailua, mutta Berliinin 30 tunnin aikarajaan jäi kuitenkin marginaalia melkein kaksi tuntia. 

Tässä tasaisen varmasti hidastunut Mauerweglaufin etenemiseni excelöitynä: 

Vain yksi oikea ongelma

Ainoa todellinen ongelma Berliinissä oli yllättäen oikea jalka. Olin nimittäin varautunut siihen, että kroonisesti heikompi ja ongelmille altis vasen jalkani päättäisi, milloin on syytä hidastaa vauhtia. Joko vasen pohje kramppaisi, tai lonkka/pakara jumiutuisi. Vastoin odotuksia vasemmisto teki työnsä nöyrästi loppuun asti, ja kantoi myös suurimman vastuun etenemisestä oikeiston lakkoillessa. 

Vauhti oli alusta asti niin rauhallinen, että missään vaiheessa en kärsinyt vatsavaivoista tai energian puutteesta. Oli minulla matkassa mukana myös ii-hätäapupakkaus (in keis of imöödsensi - imodium & ibuprofen), mutta näihin rohtoihin ei Berliinissä tarvinut turvautua. 

Mitä jäi käteen

Lähdin Berliinin hakemaan varmistusta sille, että pystyn sittenkin jatkamaan ultrajuoksentelua vuoden 2017 selkäoperaation jälkeen. Asia tuli selväksi, kun über-tyylikäs FINISHER shirt ojennettiin käteen maalissa. Tyytyväinen pitää olla, sillä maaliin pääseminen näin kepoisella treenillä ei ole itsestään selvää.

Berliinin reissuun valmistautessani lenkkeilin 40-80 kilometriä viikossa, ja tästä suurin osa oli käveleskelemistä pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua. Kevyen hölkän osuus kokonaiskilometreistä on ollut ehkä noin 15 prosenttia, ja kovatehoisemman "oikean" juoksutreenin osuus mitättömän pieni. Tässä kisaa edeltäneiden 12 viikon treenikilometrit ja keskivauhdit:

2025?

Oikeasti haluaisin vielä joskus päästä juoksemaan "jonkun" pidemmänkin kisan, mutta vuodelle 2025 sovelias tavoite on juosta satamailinen paremmin valmistautuneena. Tarvitsen lisää lihaskuntoa, jotta saan nostettua juoksemisen osuuden sekä treenistä että kisasuorituksesta yli 50 prosentin. 

Ja minä kun en mitään kinttupolkuja lähde könyämään vaan preferoin tasaisempia alustoja, taidan jo tietää mitä teen ensi elokuussa. Jawohl, kyllä JFK oli oikeassa.

Berliinin kautta koukaten kohti Spartaa (8 + 12 + 12 + 1 = 161,39)

Maisema lenkkipolultani uudenvuodenaattona. Vasemmalla urbaanisti sykkivä Helsinki, oikealla entinen Helsingin pitäjä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Vantaa. 

Matka kohti Spartaa etenee, vaan ei ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta tärkeintä onkin liike. Harrastin vielä vuonna 2022 kävelypainotteista liikuntaa reilut 4000 kilometriä, mutta viime vuonna liikkumista kertyi vain noin 2300 kilometrin verran. Sparta2025 -suunnitelmani päivitykseen olin kirjannut tavoitteeksi 3118 kilometriä, mutta harvoinpa suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan. Tässä tämänkertaiset seli-seli-selitykset:

• 63 vuoden ikäinen kroppa kestää pitkäkestoistakin liikuntaa, mutta juoksupätkien lisääminen kävelylenkkeihin ei ole ihan 'vaivaton' juttu. Hölkkääminen kyllä tuntuu sujuvan, mutta lopullinen totuus paljastuu vasta seuraavana aamuna. Varsinkin vasen pohkeeni kärsii kroonisesta heikkoudesta, ja liian vallaton juoksentelu saattaa jumiuttaa saman tien koko vasemman puolen selkä-perseen. Myös viime kevään muuttotalkoot johtivat itseaiheutettuun selkävaivaan, jonka seurauksena jouduin parin viikon ajan korvaamaan iltalenkit Netflix+ibuprofeenilla. Nämä kaikki ovat olleet ikäviä takaiskuja, mutta onneksi vain hidasteita, eivät esteitä. Lihaskuntotreeni ja maltti juoksuaskelten määrän kasvattamisessa ovat tarpeen.

• Myös työkiireitä voin syyttää kilometrien vähenemisestä. Tämä on toki positiivista, koska vuosi sitten näytti vielä mahdolliselta, että silloinen työttömyyteni olisi saattanut jatkua työttömyysputken kautta 64½ vuoden eläkeikääni asti.  However, aloitin viime keväänä Suomen Pankissa ekonomistina, ja olen viihtynyt erinomaisen hyvin. Jopa niin hyvin, että maaliskuussa 2025 tarjolla oleva mahdollisuus heittäytyä täyspäiväiseksi huru-ukkourheilijaksi mietityttää monella tavalla. Mutta kuten meillä siirtokarjalaisten jälkeläisillä on tapana huolettomasti kuitata tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet: Männes näkkee, kuha vaan männee.

Sparta2025 -strategian visio ('Esa pussaamassa Leonidaksen vasemman jalan pikkuvarvasta') on entisellään, mutta toimintaympäristön epävarmuuksista johtuen ei voida sulkea pois strategiakauden pidentämistä muotoon Sparta2026. Jotta eteneminen kohti visiota kuitenkin jatkuisi ryhdikkäänä, operatiiviseksi välitavoitteeksi on lisätty 8+12+12+1 eli 33 viikon päästä juostava 161,39 km pituinen Berlin Wall Race eli Mauerweglauf eli 100 Meilen Berlin. Ilmoittautuminen ensi kesän Mauerweglaufiin avattiin 8.11.2023 klo 18.57 Suomen aikaa, ja muistaakseni ilmoittauduin sinne noin klo 18.57.01. Kuntoni on paska, mutta tavoitteena on jalostaa paskuus sellaiseksi, että se mahdollistaisi wanhan Länsi-Berliin ympäri jolkuttelemisen alle 30 tunnissa.

Edellisen kerran olen juossut numerolappu rinnassa Berliinissä vuonna 2016, ja nyt 8 vuotta myöhemmin käyn verestämässä vanhoja muistoja Länsi-Berliinin kierroksella. Samalla voin myös ihmetellä paikallisia Neubauteneita, kuten Berliinin uudempi lentoasema ja Teslan tehdas.

Leonard Cohenia vapaasti mukaillen homma voisi eskaloitua näin: First we take Berlin, then we take Sparta. 

Sparta2025 - päivät 1-100

Tänään on takana ensimmäiset 100 päivää 1001 päivän projektistani. Treeniä on alkuvuoden aikana  kertynyt 785 kilometriä, josta suurin osa sekalaista juoksu-kävelyä tai kävely-juoksua. Projektikalenterini mukaan aikaa on vielä jäljellä 901 päivää eli tasan 2,468 vuotta. Spartathlonissa juostava matka on muuten 246,8 kilometriä. 

Alkuvuoden liikunnoissani parasta on ollut se, että selän kanssa ei ole ollut kovin suuria ongelmia. Ajoittaiset terveyshaasteet ovat tällä kertaa olleet enimmäkseen "pain in the ass" -osastoa, yleensä vasemman puolen piriformiksen suunnalla. Tämä ei kuitenkaan ole liikkumiselle este, pahimillaankin vain hidaste.  

Miinuspuolelle kirjattakoon se, että juoksukunto ei ole vielä juuri parantunut. Aikomukseni oli juosta kiirastorstaina Cooperin testi, mutta kun maksimaalisella vauhdilla rynnätty 1000 metriä otti aikaa 4:05 minuuttia, muutin suunnitelmaa. Jos ei Cooperissa mene 3000 metriä, se jääköön juoksematta. 

Seuraavan 100 päivän tavoitteena on parannella juoksukuntoa niin, että syksyllä voisin hölkätä vaikkapa jonkun maratonin. Vuonna 2014 Spartathlon onnistui vielä pelkällä juoksutreenillä, mutta nyt on pakko panostaa myös lihaskuntoon. Lisäksi hermotus tuntuu säätyneen kävelymoodiin, minkä seurauksena 1000 metrin juokseminen reiluun 4 minuuttiin eli 24 sekuntia per sata metriä tuntui suorastaan pikajuoksulta. Tekemistä siis riittää.

Tuhannen ja yhden päivän projekti - Sparta2025

En tee uudenvuodenlupauksia enkä sitoudu edes vege-tipattomaan tammikuuhun. Aloitan tänään Tuhannen ja yhden päivän projektin nimeltä Sparta2025. Yksityiskohtainen projektisuunnitelma on vielä työn alla, mutta tietyt perusprinsiipit on jo hakattu kiveen. Business-ammattilaisena tiedän, että 2020-luvulla projektin lopputuleman tulee olla lean, ketterä ja resilientti. 

Sparta2025-projektin tavoitteena on luoda edellytykset sille, että pääsen 1001 päivän päästä eli lauantaina 27.9.2025 pussaamaan Leonidaksen patsaan vasemman jalan pikkuvarvasta Spartassa. Patsaalle pääsemiseksi pitää ensin juosta 246 kilometriä Ateenasta Spartaan, eli syyskuun viimeisenä viikonloppuna juostava Spartathlon. 

Juoksin Spartathlonin edellisen kerran vuonna 2014, ja viimeisin ultrajuoksuni oli elokuun 2016 Mauerweglauf Berliinissä. Marraskuussa 2016 yltyneet selkävaivat johtivat lopulta keväällä 2017 selkäleikkaukseen, joka poisti kivun. Samalla loppui myös juokseminen, koska vasen jalka ei kestänyt juoksemisen iskutusta. Muutaman minuutin hölkkäämisen jälkeen jalka ei enää kantanut, ja seuraavana päivänä oli koko selkä-perse totaalijumissa. Niinpä siirryin tekemään kävelylenkkejä vuosiksi 2017-2022. Samalla aloitin podcastien ja äänikirjojen suurkuluttamisen. 

En ole vielä aloittanut oikeaa juoksutreeniä, mutta vuoden 2022 aikana kävelemieni reilun 4000 kilometrin ohessa olen hölkännyt vuoden aikana arviolta 50 kilometrin verran. Enimmäkseen muutaman sadan metrin tai korkeintaan yhden kilometrin pätkiä, ja sitten taas kävelyä. Paloheinän mäkeäkin olen käynyt silloin tällöin kiipeilemässä. 

Joulun alla päätin lopulta kokeilla, että kuinka onnistuisi 10 kilometrin yhtäjaksoinen juoksulenkki. Kympin testilenkki meni loppua kohden kiihdytellen ajassa 53.20, eikä tuntunut edes kovin pahalta. Parasta tuossa kokeilussa oli se, että alaselkä/pakara/lonkka -osasto kestivät yllättäen ja pyytämättä tulleen asfaltin tramppaamisen hyvin. Pohkeet ja takareidet toki jumiintuivat, mutta mitäpä muutakaan voisi odottaa kuuden vuoden juoksemattomuuden jälkeen?! 

Spartathlonista selviämisen kannalta testilenkki antoi uskoa myös sille, että ikääntyminen ei ole vielä nakertanut perusnopeuttani liikaa. Kokeilu-kympin keskivauhti oli 5 minuuttia 20 sekuntia per kilometri, eikä Kreikassa tarvitse kaahata noin lujaa edes alkumatkasta. 

En tiedä mikä on projektini onnistumisen todennäköisyys. Minun pitäisi ensin saada itseni pysyvästi juoksukuntoon, ja vuoden 2024 aikana pitäisi pystyä juoksemaan 2024 Spartathlon-kriteerit täyttävä tulos jossain ultrajuoksukisassa. Sitten pitäisi saada lähtöpaikka Spartathlonille, ja lopulta vielä juosta 246 kilometriä 36 tunnin aikarajan puitteissa. 

Oddseista riippumatta, käyn haasteen kimppuun Molon labe -asenteella.

Yhteenvetoa vuoden 2021 liikunnoista

Yhteensä 520 tuntia ja 3433 kilometriä kiireetöntä löntystelyä, enimmäkseen pitkin ja poikin pääkaupunkiseudun Keskuspuistoa. Aktiviteetteja yhteensä 204 kpl, eli keskimääräinen lenkki on ollut noin 2½ tuntia ja 16,8 kilometriä. Alkaneelle vuodelle on samanmoiset suunnitelmat, ja ehkä kenties mahdollisesti vähän juoksemistakin mukaan. 

Vuonna 2000 aloittamani hölkkäharrastuksen aikana olen kirjanpitoni mukaan edennyt apostolin kyydillä 41 023 kilometriä. Ensimmäiset 30 Megametriä juosten, josta 2216,098 kilometriä numerolappu rinnassa. Vuodesta 2017 eteen päin enimmäkseen kävellen.