Maisema lenkkipolultani uudenvuodenaattona. Vasemmalla urbaanisti sykkivä Helsinki, oikealla entinen Helsingin pitäjä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Vantaa. |
Matka kohti Spartaa etenee, vaan ei ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta tärkeintä onkin liike. Harrastin vielä vuonna 2022 kävelypainotteista liikuntaa reilut 4000 kilometriä, mutta viime vuonna liikkumista kertyi vain noin 2300 kilometrin verran. Sparta2025 -suunnitelmani päivitykseen olin kirjannut tavoitteeksi 3118 kilometriä, mutta harvoinpa suunnitelmat toteutuvat sellaisenaan. Tässä tämänkertaiset seli-seli-selitykset:
- 63 vuoden ikäinen kroppa kestää pitkäkestoistakin liikuntaa, mutta juoksupätkien lisääminen kävelylenkkeihin ei ole ihan 'vaivaton' juttu. Hölkkääminen kyllä tuntuu sujuvan, mutta lopullinen totuus paljastuu vasta seuraavana aamuna. Varsinkin vasen pohkeeni kärsii kroonisesta heikkoudesta, ja liian vallaton juoksentelu saattaa jumiuttaa saman tien koko vasemman puolen selkä-perseen. Myös viime kevään muuttotalkoot johtivat itseaiheutettuun selkävaivaan, jonka seurauksena jouduin parin viikon ajan korvaamaan iltalenkit Netflix+ibuprofeenilla. Nämä kaikki ovat olleet ikäviä takaiskuja, mutta onneksi vain hidasteita, eivät esteitä. Lihaskuntotreeni ja maltti juoksuaskelten määrän kasvattamisessa ovat tarpeen.
- Myös työkiireitä voin syyttää kilometrien vähenemisestä. Tämä on toki positiivista, koska vuosi sitten näytti vielä mahdolliselta, että silloinen työttömyyteni olisi saattanut jatkua työttömyysputken kautta 64½ vuoden eläkeikääni asti. However, aloitin viime keväänä Suomen Pankissa ekonomistina, ja olen viihtynyt erinomaisen hyvin. Jopa niin hyvin, että maaliskuussa 2025 tarjolla oleva mahdollisuus heittäytyä täyspäiväiseksi huru-ukkourheilijaksi mietityttää monella tavalla. Mutta kuten meillä siirtokarjalaisten jälkeläisillä on tapana huolettomasti kuitata tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet: Männes näkkee, kuha vaan männee.
Edellisen kerran olen juossut numerolappu rinnassa Berliinissä vuonna 2016, ja nyt 8 vuotta myöhemmin käyn verestämässä vanhoja muistoja Länsi-Berliinin kierroksella. Samalla voin myös ihmetellä paikallisia Neubauteneita, kuten Berliinin uudempi lentoasema ja Teslan tehdas.
Leonard Cohenia vapaasti mukaillen homma voisi eskaloitua näin: First we take Berlin, then we take Sparta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti