Mauerweglauf - the biggest ultrarunning extravaganza one can imagine

Länsi-Berliinissä 1970-luvun lopulla Heroes-aikoinaan hyvin viihtyneen David Bowien mukaan Berliini on "the biggest cultural extravaganza one can imagine". Minä olen käynyt Berliinissä vain neljä kertaa Mauerwegiä juoksemassa, mutta ilmassa leijuvan extravaganzan olen aistinut joka kerta. En haluaisi asua Berliinissä, mutta pieninä annoksina nautittuna Berliini on inspiroiva paikka. 

Juoksija #100 juoksi 100 mailia

Mauerweglauf 2025 - Kein Problem

Mauerweglauf 2025 sujui minulta ongelmitta. Treenin määrä ja laatu oli ollut kauniisti sanottuna “maltillinen”, joten mitään aikatavoitteita en ollut itselleni asettanut. Kesällä kertyi treeniä 50-70 km/viikko, ja tästä keskimäärin puolet oli kävelyä. Se toinen puoli oli kevyttä hölkkää, ja ihan marginaalisen vähän kovempitehoista juoksua. 

Nämä lähtökohdat huomioiden maaliin selviäminen ajassa 25:25:50 oli onnistunut suoritus. Viime vuoteen verrattuna tuli parannusta melkein 3 tuntia, ja tämä johtui lähinnä siitä, ettei tällä kertaa mitään yksittäistä menoa hidastavaa ongelmaa osunut kohdalle. Pari varpaankynttä tuli toki uhrattua ultrajuoksun alttarilla, mutta tällaiset jutut kuuluvat asiaan.

Treenin vähäisyys ja vaatimattomuus realisoitui menon hyytymiseksi vasta 130 kilometrin kohdalla Oberhavelin soutuklubin huoltopisteellä. Sieltä on matkaa maaliin reilut 30 kilometriä, ja silloin huomasin, että juoksuaskelten ottaminen olisi vaatinut tolkutonta tahdonvoimaa. Juoksukunto oli loppu, joten loppumatka meni kävelleen. Käytin Mauerweglaufin viimeiseen 30 kilometriin yli 2 tuntia enemmän aikaa kuin kisan ensimmäisiin 30 kilometriin.

Maailma on pieni, kolme esimerkkiä

2009: Christian Fatton voitti tammikuussa 2009 Espoossa järjestetyn Endurance 24h juoksun 230 km tuloksella. Palkintoseremonioiden jälkeen Christian kaipasi taksia, koska hänellä ja huoltohommissa mukana olleella vaimollaan alkoi olla kiire lentokentälle. Lupasin heittää Christianin ja vaimonsa lentokentälle, minulla kun oli muutenkin kotimatka siihen suuntaan. Automatkan aikana sitten juteltiin moninaisista kestävyysliikuntaan liittyvistä elintärkeistä asioista. 

Fast forward 16 vuotta. Kaksi viikkoa sitten Mauerweglaufin jälkeen haahuilin Berliinin lentokentällä Finisher-paidassani, ja päädyin juttelemaan toisen ultrajuoksijan kanssa. Vertailtiin Berliinin kisakokemuksia, keskusteltiin kenkä&pohjallisasioista ja spekuloitiin 65-vuotiaan ultrahölkkääjän juoksu-uran tulevaisuudennäkymillä. Lopulta katsottiin tulosluetteloa. Minä olin tullut maaliin vajaat 10 minuuttia ennen juttukaveriani, jonka loppuajan 25:35:26 kohdalla oli nimi Christian Fatton. Minä en ollut tunnistanut Christiania, eikä Christian minua. Kasvomuistini on aina ollut heikko, mutta Espoon 24 tunnin juoksun voittajan nimi sentään oli jäänyt mieleeni!

Christianilla on muuten D-U-V:n kaikkitietävässä ultrajuoksutietokannassa yhteensä yli 50 000 rekisteröityä ultrajuoksukisakilometriä. Berliinin satamailisen jälkeen Christian on jo ehtinyt juosta 300 km pituisen ”6 L'Étoile Verte D'Éguzon” 6 päivän etappijuoksun. Setä jaksaa heilua!

Christian Fattonin ottama kuva Berliinin lentokentältä 

2013: Oxroad Ultra oli 12 vuotta sitten Vanhalla Härkätiellä järjestetty 100 mailin juoksu. Siihen aikaan olin vielä nuori ja reipas pojankloppi, ja selvitin 100 mailin reitin Turusta Hämeenlinnan reilussa 17 tunnissa. Kisan loppuvaiheilla takaa tuli vielä nuorempi ja reippaampi Harri Lehtimäki, jonka kanssa hölkyttelimme parin kilometrin verran tasatahtia. Kaikenlaisia tärkeitä asioita siinä muistaakseni ehdittiin spekuloida, kunnes todettiin, että saman vauhdin ylläpitämiseksi Harrin piti jarrutella ja minä jouduin painamaan kaasua liikaakin. Niinpä Harri jatkoi matkaansa, ja ehti maaliin reilut puoli tuntia minua ennen.

Fast forward 12 vuotta. Tulin Mauerweglaufin maaliin ajassa 25:25:50, pokkasin Finisher-paidan ja raahauduin penkille huilaamaan. Seuraavaksi maalinjan ylitti ajassa 25:26:55 Reilut Miehet Havumetsien -seuraa edustava Harri Lehtimäki. Siinä sitten jatkettiin Harrin kanssa hetken aikaa juttua siitä mihin oli 12 vuotta aiemmin Rengon Nummenkylässä jääty. 

Olin toki nähnyt Harrin vilahdukselta 40 km kohdalla Buckowin huoltopisteellä, mutta silloin ei ehditty kuin morjestamaan pikaisesti. Harrilla oli kovempi vauhti, ja minä varmistelin silloin sykkeiden pysymistä säädyllisissä lukemissa pidentämällä kävelytaukoja. Siinä vaiheessa mentiin samaa tahtia Antti Näreahon kanssa, ja matkan taittamisen ohessa laitettiin Antin kanssa Suomen vahinkovakuutusmarkkinaa järjestykseen.

Matkan varrelle osui yksi erikoislaatuinen mustikkakeittosattumus. Minulla oli Sacrowin linnan huoltopisteen (92,5 km) drop bagissa eväänä tölkillinen Riitan Herkun mustikkakeittoa. Nautiskelin mustikkakeiton huoltopisteeltä lähdettyäni, ja tölkin tyhjennyttyä haeskelin roskista. Ehkä pari kilometriä huoltopisteen jälkeen bongasin bussilinjan 697 pysäkin, jolla näkyi olevan myös täyteen sullottu roskis. Siispä hilpaisin tien yli, ja asettelin Riitan Herkun tölkin roskikseen, siellä olleen toisen Riitan Herkun mustikkakeittotölkin viereen. Maalialueella kysäisin Harrilta hänen drop bag -eväistään, ja kuten epäilin, 18 minuuttia minua aiemmin Sacrowin linnalla käynyt Harrikin oli luottanut Riitan Herkkuihin. Laadulla on tekijänsä!  

Satunnainen roskis Berliinin itälaidalla

2016: Kävin elokuussa 2016 kuittaamassa edellisen vuoden häpeällisen Mauerweglauf-keskeytykseni. Juoksu kulki silloin asiallisesti, ja Ville Tommolan kanssa ehdittiin maaliin suunnitellusti hiukan alle 21 tunnin ajalla. Palkintoja oli jakamassa Berliinin ”Mauerwegin isänä” tunnettu Michael Cramer, joka on ollut mm. Europarlamentaarikko ja EU:n liikennevaliokunnan puheenjohtaja. Vuosia sitten Rail Baltica -asioita edistäessäni olin ollut aiemmin yhteydessä Crameriin, ja palkintojenjaon yhteydessä vaihdoin myös Cramerin kanssa muutaman sanan liikenneasioista. Lupasin silloin palata juoksemaan Mauerweglaufia seuraavan kerran viimeistään vuonna 2026, kun Tallinnasta pääsisi Rail Baltica -junalla sujuvasti Berliiniin. 

Fast forward 9 vuotta: Tämän vuoden Mauerweglaufin mitalin kävin taas pokkaamassa Michael Cramerilta. Tunnustin tulleeni lentämällä, koska Rail Baltican valmistumista joutuisin odottamaan 2030-luvulle asti. Pyöräilyaktivistina tunnettu Cramer kehui saaneensa valmiiksi myös Suomen itärajan kattavan ”Iron Curtail Trail” -matkaopassarjan pyöräilijöille, ja kertoi olevansa tulossa Suomeenkin pyöräilyasioita edistämään. Enempää ei ehditty jutella, koska Michaelilla oli vielä iso läjä mitaleja jaettavana. 

Michael Cramerin reittioppaisiin voi tutustua esimerkiksi täällä

Tällainen reissu tällä kertaa. Ensi vuoden kisasuunnitelmani ovat vielä auki, mutta jos en mitään muuta keksi, niin ehkä palaan Mauerwegille. Saas nähä.