Ei ole minusta maratoonariksi tänä vuonna. Toukokuun 3. päivänä kirjoittelin Suomi-juoksun yömaratonille tähtäävästä treenistäni, ja siinä vaiheessa kaikki näytti erittäin hyvältä. Sen jälkeen kehitys on kehittynyt väärään suuntaan, ja lopulta päätin siirtää maraton-tavoitteeni ensi vuoteen. Silloin pääsen sitä paitsi juoksemaan pojat 50 v. sarjassa.
Aikomukseni oli pitää maraton-treenini määrä maltillisena, mutta lisätä normaaliin ultra-treeniin verrattuna harjoitteluun aiempaa enemmän tehoa. Harjoituspäiväkirjaa taaksepäin katsellen ja jälkiviisastellen näyttää siltä, että juuri toukokuun 3. päivänä raportoimani vapun ajan treeni katkaisi tämän ultrakamelin selkärangan. Erittäin hyvin meneen 30 km lenkin perään juoksin seuraavana päivänä (liian) vauhdikkaan 20 km lenkin, ja sen lenkin jälkeen alkoivat vaikeudet. Jalat olivat kyllä kunnossa, mutta sykkeet olivat milloin mitäkin ja lepopäivienkin iltana oli usein ylirasittunut olo. Luulin että parin lepopäivän jälkeen viimeistään juoksu alkaisi taas kulkea, mutta näin ei käynytkään.
Toukokuun saldoksi tuli 249 km juoksua ja 2 tuntia muuta treeniä. Täysiä lepopäiviä oli peräti 12 kpl, pisimmillään 4 päivän putki. Kurrenkierroksen kymppi toukokuun puolivälissä kertoi hyvin kehityksen suunnan, aikaa meni reilusti yli minuutti kauemmin kuin huhtikuun puolella juostulla Taaborin kympillä. Elättelin Kurrenkierroksen jälkeen vielä toiveita että lepo auttaisi asiassa, mutta viimeiseksi testijuoksuksi suunnittelemani Rantatien kympin aikoihin olo oli niin voimaton että en viitsinyt lähteä edes yrittämään vaan panostin lepoon.
Viime tiistaina eli 11 päivää ennen Perniön juoksua kävin vielä urheilukentällä juoksemassa Yasso-testin. Teorian mukaan jos pystyy juoksemaan 10 x 800 metriä 3 minuuttiin (3 minuutin palautuksella), maratonin pitäisi mennä 3 tuntiin. Alkuverryttelyksi hölkkäsin 2 km ja sitten juoksin 8 kpl 800 metrin vetoja, ensimmäiset aikoihin 2.58 - 3.01 ja kahdeksas maksimaalisesti rutistaen aikaan 2.56. Juoksu ei ollut missään vaiheessa kovin mukavaa eikä varsinkaan lennokasta, mutta raakasti rutistamalla pysyin aikataulussa. Jätin kaksi viimeistä vetoa tekemäättä, koska pitkään lähes oireettomana pysytellyt piriformis alkoi vihloa ja hengityskin hinkui kuin keuhkotautisella. Mahdollisesti siitepöly vaikutti asiaan, vaikka Heinixiä syömällä enimmät oireet ovat pysyneet koko kevään poissa.
Yasso-testin perusteella olisin siis voinut lähteä Perniöön tavoittelemaan 3 tunnin aikaa, mutta fiilis ja/tai järki sanoivat että turha yrittää. Huhtikuun lopulla kunto oli ollut selvästi parempi kuin nyt. Tuntuma oli että 3 tunnin alitus olisi ollut epätodennäköinen, ja toukokuun kokemusten perusteella täysivauhtisesta maratonista palautuminen olisi kestänyt minulla useita viikkoja. Kesän juoksullinen päätavoite on kuitenkin syyskuun lopulla, ja haluan päästä aloittamaan täysipainoisen Spartathlon-treenin heinäkuun alussa terveenä ja hyvin levänneenä. Maraton-suunnitelman peruuttaminen oli muuten yllättävän helppo päätös, ehkä spartahlonitis-viruksen aktivoitumiseen kuuluu tällaisiakin sivuvaikutuksia.
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
perjantai 15. toukokuuta 2009
Kurrenkierros
Kävin eilen Kauniaisissa juoksemassa 10 km pituisen Kurrenkierroksen. Viime aikoina minulla on ollut lieviä ylirasituksen oireita, eli leposyke on ollut hiukan koholla ja muutenkin on ollut voimaton olo. Tilanteen korjaamiseksi olen pitänyt suunniteltua enemmän juoksuttomia päiviä, ja eilen olo tuntuikin sen verran reippaalta että päätin lähteä polttamaan karstoja Kauniaisiin.
Tarkkaa loppuaikaani en tiedä mutta päälle 40 minuutin meni, eli huhtikuussa juostuun Taaborin kymppiin verrattuna aikaa meni noin minuutti enemmän. Juoksun keskisykkeeni oli 166 ja maksimi 172, lopussa kun yritin vähän kiristää vauhtia niin mitään ei tapahtunut: juoksuvauhti ei juuri muuttumut eikä sykekään noussut kuin pari pykälää. Tällaisia ovat vuosimallin 1960 dieselit.
Suomi-juoksun yömaratoniin on reilut 3 viikkoa aikaa, ja eilisellä kunnolla ei alle 3 tunnin maratonista tarvitse haaveillakaan. Mutta onneksi vielä on aikaa, ehkä käyn viikon päästä juoksemassa Tuusulanjärven puolimaratonin tai kympin. Peruskuntoahan ei kolmessa viikossa enää paranneta, mutta vauhdikkaammalla irrottelulla voi ehkä saada lisää vipinää kinttuihin. Toisaalta kokonaisrasitusta ei saa nostaa liikaa ettei meno hyydy täydellisesti, on tämä tarkkaa touhua.
Onneksi ESA:n Ariane 5 -raketilla toimi eilen kaikki hienosti, ja osittain suomalaistenkin rakentamat Planck- ja Herschel -luotaimet saatiin onnistuneesti matkalleen kohti 1,5 miljoonan kilometrin päässä sijaitsevaa Lagrangen pistettä. Ei muuten pidä sekoittaa Lagrangea ja La Grangea, jälkimmäinen sijaitsi Texasissa ja siellä harjoitettiin samanlaista toimintaa kuin Antiikin Korintissa sijainneessa Afroditen palatsissa.
Avaruusasioihin vielä palatakseni, myös avaruussukkula Atlantiksella on kaikki hyvin, laukaisu onnistui suunnitelmien mukaan ja avaruusteleskooppi Hubblen huoltotyöt ovat jo alkaneet. Raportti kameran vaihtamisesta etenee kuin paraskin Hollywood-käsikirjoitus, ja voihan se olla että NASA:n täytyy tarjota kansalle myös sirkushuveja miljardibudjettinsa vastineeksi. Mutta tärkeintä on että ensi syksynä alkaa tulla ultra-mielenkiintoista aineistoa Huublelta, Planckilta ja Herscheliltä.
Tarkkaa loppuaikaani en tiedä mutta päälle 40 minuutin meni, eli huhtikuussa juostuun Taaborin kymppiin verrattuna aikaa meni noin minuutti enemmän. Juoksun keskisykkeeni oli 166 ja maksimi 172, lopussa kun yritin vähän kiristää vauhtia niin mitään ei tapahtunut: juoksuvauhti ei juuri muuttumut eikä sykekään noussut kuin pari pykälää. Tällaisia ovat vuosimallin 1960 dieselit.
Suomi-juoksun yömaratoniin on reilut 3 viikkoa aikaa, ja eilisellä kunnolla ei alle 3 tunnin maratonista tarvitse haaveillakaan. Mutta onneksi vielä on aikaa, ehkä käyn viikon päästä juoksemassa Tuusulanjärven puolimaratonin tai kympin. Peruskuntoahan ei kolmessa viikossa enää paranneta, mutta vauhdikkaammalla irrottelulla voi ehkä saada lisää vipinää kinttuihin. Toisaalta kokonaisrasitusta ei saa nostaa liikaa ettei meno hyydy täydellisesti, on tämä tarkkaa touhua.
Onneksi ESA:n Ariane 5 -raketilla toimi eilen kaikki hienosti, ja osittain suomalaistenkin rakentamat Planck- ja Herschel -luotaimet saatiin onnistuneesti matkalleen kohti 1,5 miljoonan kilometrin päässä sijaitsevaa Lagrangen pistettä. Ei muuten pidä sekoittaa Lagrangea ja La Grangea, jälkimmäinen sijaitsi Texasissa ja siellä harjoitettiin samanlaista toimintaa kuin Antiikin Korintissa sijainneessa Afroditen palatsissa.
Avaruusasioihin vielä palatakseni, myös avaruussukkula Atlantiksella on kaikki hyvin, laukaisu onnistui suunnitelmien mukaan ja avaruusteleskooppi Hubblen huoltotyöt ovat jo alkaneet. Raportti kameran vaihtamisesta etenee kuin paraskin Hollywood-käsikirjoitus, ja voihan se olla että NASA:n täytyy tarjota kansalle myös sirkushuveja miljardibudjettinsa vastineeksi. Mutta tärkeintä on että ensi syksynä alkaa tulla ultra-mielenkiintoista aineistoa Huublelta, Planckilta ja Herscheliltä.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Pitkä matka, vähän pidempi matka ja tosi pitkä matka
Pitkä matka 107,5 km: Suomen Hitain Ultrajuoksija eli Ari Mustala sijoittui kolmanneksi Kreikassa juostussa Efhidas-juoksussa ajalla 10 tuntia 48 minuuttia. Ari sai palkinnoksi pesäpallomailaa muistuttavan olympiasoihdun kopion, onnittelut sekä hienosta juoksusta että upeasta palkinnosta. Kisaa käsittelevä uutisen Babelfish-englanninnos löytyy täältä.
Vähän pidempi matka 4485,6 km: TransEurope-FootRacea on nyt juostu 22 päivää ja 1487 kilometriä, jäljellä on vielä 42 päivää ja 2998 kilometriä. Kaikki kisaan osallistuvat ovat sankareita, mutta juoksun kärkipaikkaa pitävän Rainer Kochin esitys on ollut erityisen häkellyttävä. Miehen keskinopeus toistaiseksi on ollut 5.01 min/km, ja takana on reilut kolme viikkoa lähes 70 km päiväannoksia, mukaan lukien yksi alppien ylitys. Kisassa toisena olevan René Strosnyn keskivauhti on ollut 5.08 min/km ja kolmantena juoksevan Takasumi Senoon 5.14 min/km.
Ennen kisaa arvelin että kovinta vauhtia aloittavien meno hyytyy viimeistään alpeilla. Oletin että vuoden 2003 TransEuropen kokeneet konkarit Wimmer, Wagen ja Kankaansyrjä alkaisivat viimeistään Baijeriin saavuttaessa ottaa kiinni lujempaa aloittaneita, mutta vielä siitä ei ole merkkejä. Viimeisimmän kahden viikkon aikana herrat Koch, Strosny ja Senoo ovat joka etapilla muodostaneet etapin kärkikolmikon, heidän etumatkansa muihin kilpailijoihin on siis kasvanut joka päivä. Mutta ehkä tilanne on toinen kun on juostu 1000 tai 2000 kilometriä lisää!
Tosi pitkä matka 13,6 miljardia valovuotta: Ensi maanantaina NASA laukaisee taivaalle avaruussukkula Atlantiksen, jonka miehistön tehtävänä on korjata avaruusteleskooppi Hubblen rikkoontuneita ja loppuunkuluneita osia. Torstaina ESA lähettää Guayanasta taivaalle Ariane 5 -raketin, jonka lastina on Planck ja Herschel -teleskoopit, joissa molemmissa on mukana paljon suomalaista korkean teknologian osaamista. Planck -teleskoopilla tutkitaan maailmankaikkeutta ajalta noin 100 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, siltä ajalta peräisin oleva valo tulee siis noin 13,6 miljardin valovuoden päästä. Toivottavasti molemmat laukaisut onnistuvat, ja saamme uusia ja tarkempia havaintolaitteita avaruuteen.
Kuinkas tämä asia liitty ultrajuoksuun? Pakko myöntää että eipä juuri mitenkään, mutta olen aina ollut lievästi kiinnostunut tähtitieteestä ja olen ollut Ursan jäsenkin varmaan 20 vuotta. En ole koskaan uppoutunut astronomiaan syvällisesti, mutta mielelläni olen aina ihaillut tähtiataivasta jos sellainen on ollut näkyvissä. Viimeksi nautiskelin suuresti linnunradan katselusta syyskuun lopulla Kreikassa Sangas-vuoren ja Nestanin kylän välillä, sen jälkeen on Etelä-Suomen valosaasteessa jäänyt tähtien ihmettely vähemmälle. Tilaisuuden tullen aion taas nautiskella tähtien tiirailemisesta, siinä touhussa asettuvat mahdolliset maalliset ongelmat oikeaan mitakaavaansa.
Vähän pidempi matka 4485,6 km: TransEurope-FootRacea on nyt juostu 22 päivää ja 1487 kilometriä, jäljellä on vielä 42 päivää ja 2998 kilometriä. Kaikki kisaan osallistuvat ovat sankareita, mutta juoksun kärkipaikkaa pitävän Rainer Kochin esitys on ollut erityisen häkellyttävä. Miehen keskinopeus toistaiseksi on ollut 5.01 min/km, ja takana on reilut kolme viikkoa lähes 70 km päiväannoksia, mukaan lukien yksi alppien ylitys. Kisassa toisena olevan René Strosnyn keskivauhti on ollut 5.08 min/km ja kolmantena juoksevan Takasumi Senoon 5.14 min/km.
Ennen kisaa arvelin että kovinta vauhtia aloittavien meno hyytyy viimeistään alpeilla. Oletin että vuoden 2003 TransEuropen kokeneet konkarit Wimmer, Wagen ja Kankaansyrjä alkaisivat viimeistään Baijeriin saavuttaessa ottaa kiinni lujempaa aloittaneita, mutta vielä siitä ei ole merkkejä. Viimeisimmän kahden viikkon aikana herrat Koch, Strosny ja Senoo ovat joka etapilla muodostaneet etapin kärkikolmikon, heidän etumatkansa muihin kilpailijoihin on siis kasvanut joka päivä. Mutta ehkä tilanne on toinen kun on juostu 1000 tai 2000 kilometriä lisää!
Tosi pitkä matka 13,6 miljardia valovuotta: Ensi maanantaina NASA laukaisee taivaalle avaruussukkula Atlantiksen, jonka miehistön tehtävänä on korjata avaruusteleskooppi Hubblen rikkoontuneita ja loppuunkuluneita osia. Torstaina ESA lähettää Guayanasta taivaalle Ariane 5 -raketin, jonka lastina on Planck ja Herschel -teleskoopit, joissa molemmissa on mukana paljon suomalaista korkean teknologian osaamista. Planck -teleskoopilla tutkitaan maailmankaikkeutta ajalta noin 100 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, siltä ajalta peräisin oleva valo tulee siis noin 13,6 miljardin valovuoden päästä. Toivottavasti molemmat laukaisut onnistuvat, ja saamme uusia ja tarkempia havaintolaitteita avaruuteen.
Kuinkas tämä asia liitty ultrajuoksuun? Pakko myöntää että eipä juuri mitenkään, mutta olen aina ollut lievästi kiinnostunut tähtitieteestä ja olen ollut Ursan jäsenkin varmaan 20 vuotta. En ole koskaan uppoutunut astronomiaan syvällisesti, mutta mielelläni olen aina ihaillut tähtiataivasta jos sellainen on ollut näkyvissä. Viimeksi nautiskelin suuresti linnunradan katselusta syyskuun lopulla Kreikassa Sangas-vuoren ja Nestanin kylän välillä, sen jälkeen on Etelä-Suomen valosaasteessa jäänyt tähtien ihmettely vähemmälle. Tilaisuuden tullen aion taas nautiskella tähtien tiirailemisesta, siinä touhussa asettuvat mahdolliset maalliset ongelmat oikeaan mitakaavaansa.
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Maratontreeniä!
Vuoden 2009 kilpailukalenterissani on kaksi kisaa: Suomi-juoksun yömaraton kesäkuun alussa Perniössä ja syyskuun lopulla Spartathlon. Edellisen kerran juoksin maratonin lokakuussa 2006 Vantaalla, silloin aikaa meni 3:09:59 ja nyt on tavoitteena parantaa ennätystä 10 minuutilla. Uskon että kestävyyspohja on ultranylkkykilometrien ansiosta kunnossa, mutta suurempi haaste on oppia juoksemaan kolmen tunnin maratoniin vaadittavalla 4.15 min/km vauhdilla riittävän rennosti.
Olen aina ollut lahjakas suunnittelemaan erilaisia harjoitussysteemejä, mutta tosi huono noudattamaan niitä. Säädän suunnitelmiani jatkuvasti milloin milläkin perusteella ja varsinkin ultrajuoksussa siihen on varaakin, Leinosen Sepon slogan "riittää kun ulkoilee tarpeeksi" pitää nimittäin aika hyvin paikkansa. Maratonia varten on kuitenkin pakko suunnitella etukäteen ainakin vauhdikkaampia treenejä, ja tänä keväänä olen jonkun verran jopa pysynyt talvella laatimassani käsikirjoituksessa.
Harjoitusviikkoni pituus on 5 päivää, ja siihen sisältyy lähtökohtaisesti treeniä neljänä päivänä ja sitten yksi täydellinen lepopäivä. Päädyin viiden päivän viikkoon ihan vain piruuttani, en nimittäin usko että ihmiskroppa olisi kehittynyt ottamaan vastaan treeniä juuri perinteisellä 7 päivän rytmityksellä. Viiden päivän jaksoon sopii mukavasti vauhdikkaampaa treeniä ja pitkä lenkki ja peruslenkkiäkin, yritän jokaisessa jaksossa juosta ainakin yhden vauhtilenkin tai vetoharjoituksen sekä yhden 25-30 km pitkän lenkin.
Vetoharjoituksena olen juossut esim 15x200/200 metrin vetoja 2 minuutin lähdöillä. Reipas 200 metrinen menee rennosti noin 44-45 sekuntiin (eli 3:40-45 min/km) ja sen päälle hölkkäilen toisen 200 metrisen reilun 6 minuutin km-vauhdilla. Näin opetan jaloille vilkkaampaa toimintaa, treeni ei kuitenkaan ole kovin kuormittava koska syke ehtii nousta 200 metrin aikana vain 145-150 tasoille. Vauhtikestävyyttä olen treenannut esim 5 x 2000 metrin vedoilla, tai sitten ihan vaan juoksemalla vaikkapa perinteisen Tuusulanjärven kierroksen reippaammalla vauhdilla.
Tässä malliksi viimeisten neljän päivän juoksentelut:
to: 20 km 5.22 min/km, pari ultrahenkistä kävelytaukoa ja lopussa kymmenkunta kiihdytystä
pe: 10 km, 2 km VR + 15x200/200 vedot + 2 km VR
la: 30 km 5.40 min/km, peruspitkälenkki Bornhomiin valmistautuvan Pertsan kanssa, pari kävelytaukoa
su: 20 km, 2 km VR + 15 km 4.10 min/km + 2 km VR
Lisäsin linkit lauantain ja tämän päivän treenien Nokia SportsTracker tietoihin. Tänään juostun vauhtilenkin aikana yritin pitää sykkeet noin 160 tasolla, mutta kuten km-vauhdeista näkyy, välillä mentiin aikaa kovaa ja välillä ei. Tämä johtui ennen kaikkea tuulesta, alkumatkasta puhalteli mukava myötätuuli ja kilometrit 14-16 sain kyntää melkoiseen vastatuuleen. Ihan tehokkaan tuntuinen lenkki, huomenna voi hyvällä omallatunnolla pitää lepopäivän ja tiistaina alkava seuraava neljän treenipäivän putki tulee olemaan todennäköisesti hiukan kevyempi.
Lopuksi onnittelut Suomen 24h juoksun MM-joukkuelle Italiaan. Kaikki 6 juoksijaa selvisivät urakasta mallikkaasti, eritysesti Ari Lindstenin jäätävän rauhallinen vauhdinjako (6 tuntia 56 km, 12 tuntia 110 km, 24 tuntia 219 km) teki vaikutuksen.
Olen aina ollut lahjakas suunnittelemaan erilaisia harjoitussysteemejä, mutta tosi huono noudattamaan niitä. Säädän suunnitelmiani jatkuvasti milloin milläkin perusteella ja varsinkin ultrajuoksussa siihen on varaakin, Leinosen Sepon slogan "riittää kun ulkoilee tarpeeksi" pitää nimittäin aika hyvin paikkansa. Maratonia varten on kuitenkin pakko suunnitella etukäteen ainakin vauhdikkaampia treenejä, ja tänä keväänä olen jonkun verran jopa pysynyt talvella laatimassani käsikirjoituksessa.
Harjoitusviikkoni pituus on 5 päivää, ja siihen sisältyy lähtökohtaisesti treeniä neljänä päivänä ja sitten yksi täydellinen lepopäivä. Päädyin viiden päivän viikkoon ihan vain piruuttani, en nimittäin usko että ihmiskroppa olisi kehittynyt ottamaan vastaan treeniä juuri perinteisellä 7 päivän rytmityksellä. Viiden päivän jaksoon sopii mukavasti vauhdikkaampaa treeniä ja pitkä lenkki ja peruslenkkiäkin, yritän jokaisessa jaksossa juosta ainakin yhden vauhtilenkin tai vetoharjoituksen sekä yhden 25-30 km pitkän lenkin.
Vetoharjoituksena olen juossut esim 15x200/200 metrin vetoja 2 minuutin lähdöillä. Reipas 200 metrinen menee rennosti noin 44-45 sekuntiin (eli 3:40-45 min/km) ja sen päälle hölkkäilen toisen 200 metrisen reilun 6 minuutin km-vauhdilla. Näin opetan jaloille vilkkaampaa toimintaa, treeni ei kuitenkaan ole kovin kuormittava koska syke ehtii nousta 200 metrin aikana vain 145-150 tasoille. Vauhtikestävyyttä olen treenannut esim 5 x 2000 metrin vedoilla, tai sitten ihan vaan juoksemalla vaikkapa perinteisen Tuusulanjärven kierroksen reippaammalla vauhdilla.
Tässä malliksi viimeisten neljän päivän juoksentelut:
to: 20 km 5.22 min/km, pari ultrahenkistä kävelytaukoa ja lopussa kymmenkunta kiihdytystä
pe: 10 km, 2 km VR + 15x200/200 vedot + 2 km VR
la: 30 km 5.40 min/km, peruspitkälenkki Bornhomiin valmistautuvan Pertsan kanssa, pari kävelytaukoa
su: 20 km, 2 km VR + 15 km 4.10 min/km + 2 km VR
Lisäsin linkit lauantain ja tämän päivän treenien Nokia SportsTracker tietoihin. Tänään juostun vauhtilenkin aikana yritin pitää sykkeet noin 160 tasolla, mutta kuten km-vauhdeista näkyy, välillä mentiin aikaa kovaa ja välillä ei. Tämä johtui ennen kaikkea tuulesta, alkumatkasta puhalteli mukava myötätuuli ja kilometrit 14-16 sain kyntää melkoiseen vastatuuleen. Ihan tehokkaan tuntuinen lenkki, huomenna voi hyvällä omallatunnolla pitää lepopäivän ja tiistaina alkava seuraava neljän treenipäivän putki tulee olemaan todennäköisesti hiukan kevyempi.
Lopuksi onnittelut Suomen 24h juoksun MM-joukkuelle Italiaan. Kaikki 6 juoksijaa selvisivät urakasta mallikkaasti, eritysesti Ari Lindstenin jäätävän rauhallinen vauhdinjako (6 tuntia 56 km, 12 tuntia 110 km, 24 tuntia 219 km) teki vaikutuksen.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
TransEurope Foot Race April 19th to June 21st 2009
Eilen starttasi TransEurope Foot Race Italiasta Norjaan, 64 päivän aikana juostaan noin 4700 kilometrin matka. Kisaan starttasi 69 juoksijaa, ja mukana on myös Suomen kokenein etappijuoksija Janne Kankaansyrjä Järvenpäästä. Edellinen TransEurope juostiin vuonna 2003 Lissabonista Moskovaan, silloin Janne sijoittui kisassa neljänneksi. Sen jälkeen Janne on käynyt voittamassa sekä Ranskan että Saksan halkijuoksut. Hesari seuraa Jannen juoksua tällä kertaa, en tosin tiedä tuleeko kommentteja päivittäin.
Kahden ensimmäisen päivän jälkeen Transeuropen kärjessä on saksalaiskolmikko René Strosny, Robert Wimmer ja Rainer Koch, jotka kaikki ovat erittäin kokeneita etappijuoksijoita. Neljäntenä on tammikuussa EsportArenan 24 tunnin juoksun voittanut Christian Fatton ja viidentäenä nuori japanilainen Takasumi Senoo. Janne on kuudentena, reilun tunnin René Strosnysta jääneenä. Lyhyemmistä juoksumatkoista puhuttaessa tunti voi kuullostaa suurelta erolta, mutta tässä tapauksessa kisa on vasta alkamassa ja juoksijat vasta hakevat itselleen sopivaa rytmiä.
Päivittäin juostava etappikisa on juoksijalle armoton. Yhtään liian lujaa ei saa juosta, ettei palautuminen seuraavan päivän starttiin vaarannu. Toisaalta jokainen tien päällä vietetty ylimääräinen minuutti on pois lepo- ja toipumisajasta ennen seuraavan aamun etapin alkua. Näissä palautumisajoissa lasketaan korkoa korolle joka päivä, ja sen seurauksena yhdenkin etapin liian kovalla teholla juossutta rokotetaan armottomasti.
Jos etappijuoksussa homma lähtee menemään pieleen, se voi mennä pieleen tosi pahasti, vaikkapa näin: Ylikovaa juostun etapin jälkeen seuraava päivä voi olla yllättävän nihkeä ja edes kohtuullisen vauhdin ylläpitämiseksi joutuu huudattamaan konetta hiukan liian kovilla kierroksilla. Seuraavana päivänä onkin pakko ottaa etappi palauttelun merkeissä tosi kevyesti ja aikaa menee yllättäen tunti tai pari enemmän kuin oli suunniteltu. Elimistö saa levätä, mutta palautumisaika ennen seuraavaa starttia jääkin totuttua lyhyemmäksi, ja seuraavana aamuna juoksu on entistä vaikeampaa...
Tässä pari ajatusta tämän vuoden Transeuropen kahden ensimmäisen osuuden tuloksista: Ensimmäisen osuuden maaliin pääsi 67 juoksijaa, heistä 25 viimeistä viihtyi matkalla yli 2 tuntia pidempään kuin etapin nopein. Tämän päivän etappi oli hiukan pitempi, ja 2 tuntia kärjen maaliin ehtimisen jälkeen tien päällä oli vielä yli 50 juoksijaa. Kolme tuntia kärjen jälkeen matkalla oli vielä 25 juoksijaa. Keskinkertainenkin ennustaja voi luvata, että juoksijoiden rivit harventuvat merkittävästi jo ensimmäisten kahden viikon aikana.
Lopuksi onnittelut suomalaisille sankareille Japaniin. Viikonloppuna juostiin Japanin Spartathlon eli 250 km pituinen Sakura-Michi, ja kaikki neljä kisaan startannutta suomalaista juoksivat hienosti maaliin asti. Mikael Heermanille, Yukio Morishitalle ja Veikko Sivosavelle tämä oli ensimmäinen kerta, Outi Sivosavi juoksi Nagoyasta Kanazawaan jo toisen kerran.
Kahden ensimmäisen päivän jälkeen Transeuropen kärjessä on saksalaiskolmikko René Strosny, Robert Wimmer ja Rainer Koch, jotka kaikki ovat erittäin kokeneita etappijuoksijoita. Neljäntenä on tammikuussa EsportArenan 24 tunnin juoksun voittanut Christian Fatton ja viidentäenä nuori japanilainen Takasumi Senoo. Janne on kuudentena, reilun tunnin René Strosnysta jääneenä. Lyhyemmistä juoksumatkoista puhuttaessa tunti voi kuullostaa suurelta erolta, mutta tässä tapauksessa kisa on vasta alkamassa ja juoksijat vasta hakevat itselleen sopivaa rytmiä.
Päivittäin juostava etappikisa on juoksijalle armoton. Yhtään liian lujaa ei saa juosta, ettei palautuminen seuraavan päivän starttiin vaarannu. Toisaalta jokainen tien päällä vietetty ylimääräinen minuutti on pois lepo- ja toipumisajasta ennen seuraavan aamun etapin alkua. Näissä palautumisajoissa lasketaan korkoa korolle joka päivä, ja sen seurauksena yhdenkin etapin liian kovalla teholla juossutta rokotetaan armottomasti.
Jos etappijuoksussa homma lähtee menemään pieleen, se voi mennä pieleen tosi pahasti, vaikkapa näin: Ylikovaa juostun etapin jälkeen seuraava päivä voi olla yllättävän nihkeä ja edes kohtuullisen vauhdin ylläpitämiseksi joutuu huudattamaan konetta hiukan liian kovilla kierroksilla. Seuraavana päivänä onkin pakko ottaa etappi palauttelun merkeissä tosi kevyesti ja aikaa menee yllättäen tunti tai pari enemmän kuin oli suunniteltu. Elimistö saa levätä, mutta palautumisaika ennen seuraavaa starttia jääkin totuttua lyhyemmäksi, ja seuraavana aamuna juoksu on entistä vaikeampaa...
Tässä pari ajatusta tämän vuoden Transeuropen kahden ensimmäisen osuuden tuloksista: Ensimmäisen osuuden maaliin pääsi 67 juoksijaa, heistä 25 viimeistä viihtyi matkalla yli 2 tuntia pidempään kuin etapin nopein. Tämän päivän etappi oli hiukan pitempi, ja 2 tuntia kärjen maaliin ehtimisen jälkeen tien päällä oli vielä yli 50 juoksijaa. Kolme tuntia kärjen jälkeen matkalla oli vielä 25 juoksijaa. Keskinkertainenkin ennustaja voi luvata, että juoksijoiden rivit harventuvat merkittävästi jo ensimmäisten kahden viikon aikana.
Lopuksi onnittelut suomalaisille sankareille Japaniin. Viikonloppuna juostiin Japanin Spartathlon eli 250 km pituinen Sakura-Michi, ja kaikki neljä kisaan startannutta suomalaista juoksivat hienosti maaliin asti. Mikael Heermanille, Yukio Morishitalle ja Veikko Sivosavelle tämä oli ensimmäinen kerta, Outi Sivosavi juoksi Nagoyasta Kanazawaan jo toisen kerran.
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Jos Spartathlonissa ei ole riittävästi haastetta, miten olisi Barkley Marathons?
Spartathlon on kohtuullisen vaativa urakka, mutta Barkley Marathonsiin verrattuna Iso S on pelkkä kevyt eväsretki. Barkley juostaan joka kevät Tenneseessä, 100 mailiin saa käyttää aikaa yhteensä 60 tuntia. Aikaa on siis reilusti, Spartathlonissa 100 mailin eli 161 kilometrin kohdalle pitää ehtiä noin 23 tunnissa, mutta Barkley Marathonsin reitti yli 16 kilometrin kokonaisnousuineen (ja laskuineen) on niin vaativa että maaliin pääsy on lähes mahdotonta. Huonokuntoisemmille tarkoitettu 60 mailin Fun Run on "helpompi", mutta hyvin harva on siitäkään selvinnyt. Barkley Marathonsin historian aikana kisaan on startannut noin 685 ultrajuoksijaa, joista täydet 100 mailia on selvittänyt toistaiseksi 8 juoksijaa.
Barkley Marathonsin aikana kierretään sama 20 mailin lenkki viiteen kertaan, reitin varrella on sellaisia kohteita kuin Testicle Spectacle, Danger Dave's Climbing Wall, Son of a Bitch Ditch, Rat Jaw, Neo Butt Slide, Little Hell ja Big Hell. Barkley opettaa osallistujilleen nöyryyttä, kisan vanhalla kotisivulla oli tällainen tuoteseloste:
Matt Mahoneyn sivulta löytyvät myös tämän vuoden kisan tulokset. Kisaan starttasi 35 juoksijaa, joista 60 mailin Fun Runin nautiskeli kolme juoksijaa. Täydet 100 mailia selvitti Andrew Thompson, joka on aiemmin päässyt parhaimmillaan neljännen kierroksen loppuun.
Barkley Marathonsin aikana kierretään sama 20 mailin lenkki viiteen kertaan, reitin varrella on sellaisia kohteita kuin Testicle Spectacle, Danger Dave's Climbing Wall, Son of a Bitch Ditch, Rat Jaw, Neo Butt Slide, Little Hell ja Big Hell. Barkley opettaa osallistujilleen nöyryyttä, kisan vanhalla kotisivulla oli tällainen tuoteseloste:
The Barkley Marathons 60 hours to run 100 miles 36 minutes a mile. I don't care how tough the course. I don't care how steep the hills. I can run 36 minutes a mile. All it takes to finish I must only not quit. Over 300 runners have thought this. Only one has backed it up. The others have heard a voice. A pitiful, plaintive voice in the wilderness crying "Mommy, I can't take it anymore." "Mommy, I want to go home." And the voice was their own. Humility Awaits at the Barkley.Barkley Marathonsiin liittyy paljon mielenkiintoisia ja erikoisia sääntöjä, myös kilpailukutsu on persoonallinen. Ensikertalaisten täytyy tuoda kisaan mukanaan auton rekisterikilpi omasta osavaltiostaan (tai maastaan) kilpailun johtaja Gary Cantrellin kokoelmiin, reitin kiertäminen oikeiden etappipisteiden kautta todistetaan repäisemällä "rasteilla" olevista kirjoista yksi sivu mukaan joka kierroksella, ja kisan lähtölaukauksen virkaa toimittaa hetki jolloin kilpailun johtaja sytyttää itselleen "seremoniallisen savukkeen". Lisää tarinoita löydät täräyttämällä "Barkley Marathons" Googleen, parhaiten pääset alkuun Matt Mahoneyn Barkley-sivulta, johon on linkki tuolla ylempänä.
Matt Mahoneyn sivulta löytyvät myös tämän vuoden kisan tulokset. Kisaan starttasi 35 juoksijaa, joista 60 mailin Fun Runin nautiskeli kolme juoksijaa. Täydet 100 mailia selvitti Andrew Thompson, joka on aiemmin päässyt parhaimmillaan neljännen kierroksen loppuun.
torstai 26. maaliskuuta 2009
75 askelta Ateenasta Spartaan, osa 1
Spartathlonin reitin pituus on 246,8 km, ja matkan varrella on 75 huoltopistettä. Niiden välimatka on yleensä 3-4 kilometriä, lyhimmillään 1,3 km ja pisimmillään 5,7 km. Juoksureittiin ei ole tehty merkittäviä muutoksia tällä vuosituhannella, mutta tulevista vuosista emme tietenkään voi antaa takuuta.
Olen kerännyt kuvia ja kommentteja matkan varrelta, ja tarkoitukseni on täydentää aineistoa sitä mukaa kun uusia tai parempia kuvia löytyy. Myös reittiä koskevia sanallisia kommentteja ja "ajo-ohjeita" aion päivittää tarkemmiksi. Kaikki kommentit ja lisämateriaalit ovat tervetulleita osoitteeseen esa.nurkka (at) gmail.com. Kiitokset kaikille projektissa tähän asti auttaneille, erityisesti Suomen hitaimmalle Ari Mustalalle ja Pasi Kurkilahdelle.
Spartathlonin reitiltä eksyminen ei ole kovin helppoa, mutta sellaistakin on joskus tapahtunut. Näitä vaaran paikkoja koskevat kommentit ovat punaisella fontilla.
Kuvat: Pertti Eho, Esa Nurkka, Pasi Kurkilahti, Seppo Leinonen, Peter Foxall ja Pekka Kytömäki.
For foreign readers: "75 Easy Steps From Athens to Sparta 1-3" is a collection of pictures from the Spartathlon route, to help first timers remain on course and maybe familiarize them with the scenery before the race. If you have any photos or comments to share, feel free to e-mail me at esa.nurkka (at) gmail.com. I hope to "fill in the blanks" with new pictures whenever I can find them. This blog is in Finnish language, but any Spartathlon enthusiast should also be able to recognize locations of the pictures. The split time table from the 2008 race is also easy to understand even if you don't speak Finnish. It's not easy to get lost on the Spartathlon route, but several runners have managed to do that anyway. All the red comments in the text refer to places where runners are known to have lost their way. So, let's be careful out there!
Edit 02.04.2009: Lisäsin kuvia Pasi Kurkilahden maaliskuun 2008 Spartathlon-lenkiltä, tästä syystä joissain kuvissa on keväinen maisema ja "huoltopisteen paikalla" on tyhjää. I added several pictures from Pasi Kurkilahti's Spartathlon training run in March 2008, for that reason there are some springlike pictures with "empty" Check Point places.
0. Akropolis - 1. Iera Odos 3,9 km (3,9 km)
Akropolikselta lähdetään reippaseen alamäkeen, koko osuus juostaan kaupungin keskusta-alueella. Muutamia tiukkoja mutkia.
1. Iera Odos - 2. Dafni 5,4 km (9,3 km)
Siirrytään pikku hiljaa esikaupunkialueelle, ensimmäinen loiva ylämäki osuuden puolivälissä.
2. Dafni - 3. Skaramangas 4,5 km (13,8 km)
Dafnista lähdön jälkeen kurvataan vasemmalle Korintin suuntaan valtatien oikeaan laitaan. Poliisit pysäyttävät liikenteen risteyksessä jotta juoksijat pääsisivät pysähtymättä tien yli, mutta kannattaa silti varoa hermostuneena kaasuttelevia moottoripyöräilijöitä ja autoilijoita. Käytännössä koko matka seuraavalle huoltopisteelle on loivaa alamäkeä.
3. Skaramangas - 4. Aspropyrgos 5,7 km (19,5 km)
4. Aspropyrgos - 5. Elefsina 3,2 km (22,7 km)
Elefsinan arkeologiset kaivaukset ovat reitin vasemmalla puolella.
Paikallisen koulun oppilaiden kanssa saat läpsiä yläviitosia, jos osut paikalle välitunnin aikana.
5. Elefsina - 6. Hellenic Petroleum 2,3 km (25,0 km)
6. Hellenic Petroleum - 7. Loutropyrgos 4,2 km (29,2 km)
Öljysäiliöiden jälkeen noustaan vasemmalle kaartavaa ylämäkeä rantatielle. Uponnut laiva makaa vasemmalla puolella rannassa vuodesta toiseen.
7. Loutropyrgos - 8. Nea Peramos JetOil 3,0 km (32,2 km)
8. Nea Peramos JetOil - 9. Nea Peramos EKO 3,1 km (35,3 km)
9. Nea Peramos EKO - 10. Mecara 3,5 km (38,8 km)
10. Mecara - 11. Mecara BP 3,4 km (42,2 km)
11. Mecara BP - 12. Prokat 3,5 km (45,7 km)
Osuuden lopulla juostaan pitkään loivaa ylämäkeä.
Sitten koukataan rautatie ylittäen oikealle pikkutielle ja noustaan kohti vuoren rinteellä olevaa huoltopistettä.
12. Prokat - 13. Hotel Kokkinis 3,1 km (48,8 km)
Huoltopisteen jälkeen jatketaan pieni pätkä ylämäkeen kohti merta, vasemmalla näkyy hieno maisema itään kohti Ateenaa ja jo taakse jäänyttä reittiä.
Edessä on pitkät pätkät vuoren rinteessä ja ja meren rannalla mutkittelevaa tietä.
13. Hotel Kokkinis - 14. Small opening 2,4 km (51,2 km)
14. Small opening - 15. Kineta Zorbas 3,5 km (54,7 km)
15. Kineta Zorbas - 16. Kineta 3,0 km (57,7 km)
16. Kineta - 17. Hotel Siagas 3,2 km (60,9 km)
17. Hotel Siagas - 18. Aghii Theodori 4,2 km (65,1 km)
18. Aghii Theodori - 19. Motor Oil 4,7 km (69,8 km)
Osuuden lopulla saavutaan Motor Oilin jalostamojen ja öljysäiliöiden alueelle. Haju voi olla aika paha.
19. Motor Oil - 20. Kerafina 4,2 km (74,0 km)
20. Kerafina - 21. Corinth Canal 3,5 km (77,5 km)
Huoltopisteen jälkeen noustaan ramppia pitkin loivaa ylämäkeä kohti moottoritietä.
Moottoritien ylittävän sillan jälkeen saavutaan huoltoasemalla olevalle huoltopisteelle.
21. Corinth Canal - 22. Hellas Can 2,5 km (80,0 km)
Heti huoltopisteen jälkeen käännytään vasemmalle Korintin kanavan ylittävälle sillalle, maisemat ovat tosi hienot.
Sillan jälkeen käännytään oikealle, ja juostaan parin kilometrin pätkä kohti Hellas Canin huoltopistettä.
Tämä on ensimmäinen virallinen eliminaatiopiste, jonne on syytä ehtiä virallisen aikarajan (9 tuntia 30 minuuttia) puitteissa. Hellas Can on myös ensimmäinen huoltopiste, jossa juoksijoiden omat huoltajat saavat virallisesti huoltaa juoksijoita.
Olen kerännyt kuvia ja kommentteja matkan varrelta, ja tarkoitukseni on täydentää aineistoa sitä mukaa kun uusia tai parempia kuvia löytyy. Myös reittiä koskevia sanallisia kommentteja ja "ajo-ohjeita" aion päivittää tarkemmiksi. Kaikki kommentit ja lisämateriaalit ovat tervetulleita osoitteeseen esa.nurkka (at) gmail.com. Kiitokset kaikille projektissa tähän asti auttaneille, erityisesti Suomen hitaimmalle Ari Mustalalle ja Pasi Kurkilahdelle.
Spartathlonin reitiltä eksyminen ei ole kovin helppoa, mutta sellaistakin on joskus tapahtunut. Näitä vaaran paikkoja koskevat kommentit ovat punaisella fontilla.
Kuvat: Pertti Eho, Esa Nurkka, Pasi Kurkilahti, Seppo Leinonen, Peter Foxall ja Pekka Kytömäki.
For foreign readers: "75 Easy Steps From Athens to Sparta 1-3" is a collection of pictures from the Spartathlon route, to help first timers remain on course and maybe familiarize them with the scenery before the race. If you have any photos or comments to share, feel free to e-mail me at esa.nurkka (at) gmail.com. I hope to "fill in the blanks" with new pictures whenever I can find them. This blog is in Finnish language, but any Spartathlon enthusiast should also be able to recognize locations of the pictures. The split time table from the 2008 race is also easy to understand even if you don't speak Finnish. It's not easy to get lost on the Spartathlon route, but several runners have managed to do that anyway. All the red comments in the text refer to places where runners are known to have lost their way. So, let's be careful out there!
Edit 02.04.2009: Lisäsin kuvia Pasi Kurkilahden maaliskuun 2008 Spartathlon-lenkiltä, tästä syystä joissain kuvissa on keväinen maisema ja "huoltopisteen paikalla" on tyhjää. I added several pictures from Pasi Kurkilahti's Spartathlon training run in March 2008, for that reason there are some springlike pictures with "empty" Check Point places.
0. Akropolis - 1. Iera Odos 3,9 km (3,9 km)
Akropolikselta lähdetään reippaseen alamäkeen, koko osuus juostaan kaupungin keskusta-alueella. Muutamia tiukkoja mutkia.
1. Iera Odos - 2. Dafni 5,4 km (9,3 km)
Siirrytään pikku hiljaa esikaupunkialueelle, ensimmäinen loiva ylämäki osuuden puolivälissä.
2. Dafni - 3. Skaramangas 4,5 km (13,8 km)
Dafnista lähdön jälkeen kurvataan vasemmalle Korintin suuntaan valtatien oikeaan laitaan. Poliisit pysäyttävät liikenteen risteyksessä jotta juoksijat pääsisivät pysähtymättä tien yli, mutta kannattaa silti varoa hermostuneena kaasuttelevia moottoripyöräilijöitä ja autoilijoita. Käytännössä koko matka seuraavalle huoltopisteelle on loivaa alamäkeä.
3. Skaramangas - 4. Aspropyrgos 5,7 km (19,5 km)
4. Aspropyrgos - 5. Elefsina 3,2 km (22,7 km)
Elefsinan arkeologiset kaivaukset ovat reitin vasemmalla puolella.
Paikallisen koulun oppilaiden kanssa saat läpsiä yläviitosia, jos osut paikalle välitunnin aikana.
5. Elefsina - 6. Hellenic Petroleum 2,3 km (25,0 km)
6. Hellenic Petroleum - 7. Loutropyrgos 4,2 km (29,2 km)
Öljysäiliöiden jälkeen noustaan vasemmalle kaartavaa ylämäkeä rantatielle. Uponnut laiva makaa vasemmalla puolella rannassa vuodesta toiseen.
7. Loutropyrgos - 8. Nea Peramos JetOil 3,0 km (32,2 km)
8. Nea Peramos JetOil - 9. Nea Peramos EKO 3,1 km (35,3 km)
9. Nea Peramos EKO - 10. Mecara 3,5 km (38,8 km)
10. Mecara - 11. Mecara BP 3,4 km (42,2 km)
11. Mecara BP - 12. Prokat 3,5 km (45,7 km)
Osuuden lopulla juostaan pitkään loivaa ylämäkeä.
Sitten koukataan rautatie ylittäen oikealle pikkutielle ja noustaan kohti vuoren rinteellä olevaa huoltopistettä.
12. Prokat - 13. Hotel Kokkinis 3,1 km (48,8 km)
Huoltopisteen jälkeen jatketaan pieni pätkä ylämäkeen kohti merta, vasemmalla näkyy hieno maisema itään kohti Ateenaa ja jo taakse jäänyttä reittiä.
Edessä on pitkät pätkät vuoren rinteessä ja ja meren rannalla mutkittelevaa tietä.
13. Hotel Kokkinis - 14. Small opening 2,4 km (51,2 km)
14. Small opening - 15. Kineta Zorbas 3,5 km (54,7 km)
15. Kineta Zorbas - 16. Kineta 3,0 km (57,7 km)
16. Kineta - 17. Hotel Siagas 3,2 km (60,9 km)
17. Hotel Siagas - 18. Aghii Theodori 4,2 km (65,1 km)
18. Aghii Theodori - 19. Motor Oil 4,7 km (69,8 km)
Osuuden lopulla saavutaan Motor Oilin jalostamojen ja öljysäiliöiden alueelle. Haju voi olla aika paha.
19. Motor Oil - 20. Kerafina 4,2 km (74,0 km)
20. Kerafina - 21. Corinth Canal 3,5 km (77,5 km)
Huoltopisteen jälkeen noustaan ramppia pitkin loivaa ylämäkeä kohti moottoritietä.
Moottoritien ylittävän sillan jälkeen saavutaan huoltoasemalla olevalle huoltopisteelle.
21. Corinth Canal - 22. Hellas Can 2,5 km (80,0 km)
Heti huoltopisteen jälkeen käännytään vasemmalle Korintin kanavan ylittävälle sillalle, maisemat ovat tosi hienot.
Sillan jälkeen käännytään oikealle, ja juostaan parin kilometrin pätkä kohti Hellas Canin huoltopistettä.
Tämä on ensimmäinen virallinen eliminaatiopiste, jonne on syytä ehtiä virallisen aikarajan (9 tuntia 30 minuuttia) puitteissa. Hellas Can on myös ensimmäinen huoltopiste, jossa juoksijoiden omat huoltajat saavat virallisesti huoltaa juoksijoita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
