sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Maratontreenistä Spartathlon-treeniin

Ei ole minusta maratoonariksi tänä vuonna. Toukokuun 3. päivänä kirjoittelin Suomi-juoksun yömaratonille tähtäävästä treenistäni, ja siinä vaiheessa kaikki näytti erittäin hyvältä. Sen jälkeen kehitys on kehittynyt väärään suuntaan, ja lopulta päätin siirtää maraton-tavoitteeni ensi vuoteen. Silloin pääsen sitä paitsi juoksemaan pojat 50 v. sarjassa.

Aikomukseni oli pitää maraton-treenini määrä maltillisena, mutta lisätä normaaliin ultra-treeniin verrattuna harjoitteluun aiempaa enemmän tehoa. Harjoituspäiväkirjaa taaksepäin katsellen ja jälkiviisastellen näyttää siltä, että juuri toukokuun 3. päivänä raportoimani vapun ajan treeni katkaisi tämän ultrakamelin selkärangan. Erittäin hyvin meneen 30 km lenkin perään juoksin seuraavana päivänä (liian) vauhdikkaan 20 km lenkin, ja sen lenkin jälkeen alkoivat vaikeudet. Jalat olivat kyllä kunnossa, mutta sykkeet olivat milloin mitäkin ja lepopäivienkin iltana oli usein ylirasittunut olo. Luulin että parin lepopäivän jälkeen viimeistään juoksu alkaisi taas kulkea, mutta näin ei käynytkään.

Toukokuun saldoksi tuli 249 km juoksua ja 2 tuntia muuta treeniä. Täysiä lepopäiviä oli peräti 12 kpl, pisimmillään 4 päivän putki. Kurrenkierroksen kymppi toukokuun puolivälissä kertoi hyvin kehityksen suunnan, aikaa meni reilusti yli minuutti kauemmin kuin huhtikuun puolella juostulla Taaborin kympillä. Elättelin Kurrenkierroksen jälkeen vielä toiveita että lepo auttaisi asiassa, mutta viimeiseksi testijuoksuksi suunnittelemani Rantatien kympin aikoihin olo oli niin voimaton että en viitsinyt lähteä edes yrittämään vaan panostin lepoon.

Viime tiistaina eli 11 päivää ennen Perniön juoksua kävin vielä urheilukentällä juoksemassa Yasso-testin. Teorian mukaan jos pystyy juoksemaan 10 x 800 metriä 3 minuuttiin (3 minuutin palautuksella), maratonin pitäisi mennä 3 tuntiin. Alkuverryttelyksi hölkkäsin 2 km ja sitten juoksin 8 kpl 800 metrin vetoja, ensimmäiset aikoihin 2.58 - 3.01 ja kahdeksas maksimaalisesti rutistaen aikaan 2.56. Juoksu ei ollut missään vaiheessa kovin mukavaa eikä varsinkaan lennokasta, mutta raakasti rutistamalla pysyin aikataulussa. Jätin kaksi viimeistä vetoa tekemäättä, koska pitkään lähes oireettomana pysytellyt piriformis alkoi vihloa ja hengityskin hinkui kuin keuhkotautisella. Mahdollisesti siitepöly vaikutti asiaan, vaikka Heinixiä syömällä enimmät oireet ovat pysyneet koko kevään poissa.

Yasso-testin perusteella olisin siis voinut lähteä Perniöön tavoittelemaan 3 tunnin aikaa, mutta fiilis ja/tai järki sanoivat että turha yrittää. Huhtikuun lopulla kunto oli ollut selvästi parempi kuin nyt. Tuntuma oli että 3 tunnin alitus olisi ollut epätodennäköinen, ja toukokuun kokemusten perusteella täysivauhtisesta maratonista palautuminen olisi kestänyt minulla useita viikkoja. Kesän juoksullinen päätavoite on kuitenkin syyskuun lopulla, ja haluan päästä aloittamaan täysipainoisen Spartathlon-treenin heinäkuun alussa terveenä ja hyvin levänneenä. Maraton-suunnitelman peruuttaminen oli muuten yllättävän helppo päätös, ehkä spartahlonitis-viruksen aktivoitumiseen kuuluu tällaisiakin sivuvaikutuksia.

Ei kommentteja:

 

website traffic statistics
Find a Date