Peruskuntokausi

Juoksu kulkee taas kohtuullisesti, ja menneistä virheistä viisastuneena pyrin nyt välttäämään ylilyöntejä ja keskityn vain pohjan rakentamiseen vuodelle 2012. Nuorempana (eli vähän päälle 4-kymppisenä) pystyin mm. juoksemaan ex tempore yli 200 km harjoitusviikon, ja kunto tuntui sen jälkeen vain paranevan. Nyt tuollaisesta tempauksesta olisi todennäköisenä seurauksena ylirasitustila ja jalkavaivoja. Niinpä olen vakaasti päättänyt vastustaa kiusausta, ja ehdottomasti en lähde juoksemaan mitään ultrakisaa tänä syksynä. Keskityn vain siihen, että olisin joulukuun alussa valmis aloittamaan hiukan määrätietoisemman treenin kohta Thames Pathia.

Touko-kesäkuun vaikeuksilleni on muuten löytynyt mielenkiintoinen selitys. Silloinhan minulla oli perinteisen itseaiheutetun ylikuntoilusta johtuvan liikarasituksen oireet: Lenkille ei jaksanut lähteä, ja jos lähti niin alle 6 min/km vauhti tuntui jo äärimmäiseltä raastamiselta. Kolmen viikon totaalilepokaan ei juuri auttanut. Tilanne oli siinä mielessä outo, että näitä oireita edeltänyt harjoitteluni oli niin kevyttä että siitä ei pitäisi ylirasitusta syntyä.

Kävinpä sitten lääkärilläkin, ja verikokeiden mukaan kilpirauhasarvot olivat hiukan yläkantissa. Tämä olisi saattanut johtua satunnaisesta heilunnasta tai mittausvirheestäkin, joten menin muutaman viikon päästä uusintakokeisiin. Niiden mukaan kilpirauhasarvo oli laskenut hiukan, mutta oli edelleen lähellä luvallisten lukemien ylälaitaa. Lääkärin kanssa jutustellessa muistin yht´äkkiä, että minullahan oli ollut touko-kesäkuussa ikävä "hammassärky", jonka takia kävin kaksi kertaa hammaslääkärilläkin. Mitään vikaa ei hampaista löytynyt edes röntgen-kuvissa, oikealla puolella leukaperässä tuntunut kipu jäi siis arvoitukseksi. En myöskään pystynyt kohdistamaan kipua mihinkään tiettyyn hampaaseen, tuntemukset olivat vain "takahampaiden suunnalla".

Tässä vaiheessa tohtori Watson teki johtopäätöksen: Sekä verikokeiden mittaustulokset että takahampaiden tietämillä olleet oireet täsmäävät mainiosti akuuttiin kilpirauhasvaivaan, joka oli heinäkuussa jo paranemaan päin. Kyseessä on autoimmunologinen ilmiö, jolle ei sen kummempaa syytä yleensä löydy. Nyt vain tarkkaillaan tilannetta ja marraskuussa katsotaan seuraavan kerran että miltä veriarvot näyttävät. Mainio juttu että asia selvisi, mutta vähän harmittaa että en itse ymmärtänyt jo aiemmin hakea ratkaisua autoimmunologiselta puolelta. Lääketieteellisen alan pätevyyteni perustuu täysin Dr Housen oppeihin, mutta kyllä ahkeran House DVD:iden katselun jälkeen pitäisi intubointien lisäksi myös autoimmunologisten asioiden olla paremmin hallinnassa.

Vielä pari kommenttia syksyn suunnitelmistani. Panostan rauhalliseen kilometrien keräilyyn ja lihashuoltoon, harjoittelun määrät eivät ole vielä kovin merkittäviä. Syyskuussa olen ajatellut juoksevani noin 250 km, lokakuussa ehkä lähemmäs 300 km ja marraskuussa yli 300 km. Jokaiseen viikkoon mahtuu kaksi tai kolme täysin juoksutonta päivää, ja mahdollisia ylirasitusoireita monitoroin paranoidisen tarkasti. Leposykkeeni on nyt aamuisin hiukan päälle 40, ja lepopäivän plus nukutun yön jälkeen syke on pari kertaa ollut jopa 39. Tilanne on siis hyvä, ja sykkeiden jääminen lähemmäksi 50 lukemia aiheuttaisi välittömästi treeniohjelman kevennyksen.

Laitan tähän loppuun Sports Trackerista peräisin olevat kuvatukset tämän aamun mukavasti menneestä lenkistä. Matkaa kertyi (hiukan hortoilevan GPS:n mukaan) 26,9 km, ja neljän kävelypätkän hidastama keskivauhti oli 5.49 min/km. Syke pysyi mukavasti 120 molemmin puolin, ja tankkaukseksi aamulla syöty yksi banaani sekä matkaeväänä ollut pullollinen Lidlin urheilujuomaa riittivät hyvin polttoaineeksi. Tai toivottavasti banaanin ja Freeway Power Generation -voimajuoman lisäksi paloi myös vähän läskiä. Tällaisella kevytlenkkeilyllä mennään kohti talvea, asfalttinylkkyilyn lisäksi tarkoitus on käydä jonkin verran juoksemassa myös maastolenkkejä