Päätöksiä perseestä - lähteäkö Spartathloniin vaiko ei lähteä?

Nyt alkaa olla puolet juhannukselta alkaneesta 12 viikon treenijaksosta takana, mutta lentolippu Ateenaan on ostamatta. Lopullinen päätös on siis tekemättä, tutkailen juoksukunnon kehittymistä vielä elokuun ajan. Jos juoksu ei onnistu, niin Kreikkaan voisi tietysti lähteä ihan vaan nauttimaan tunnelmasta ja huoltamaan muita suomalaisia, mutta ei taida minusta olla siihen. Juoksemaanhan siellä pitäisi päästä, pelkkä autolla matkustaminen vain söisi miestä. Vaan eipä taitaisi kotiin jääminenkään olla helppoa, jos ei edes Akun ja numeroukon korvike-Spartathlonille pystyisi osallistumaan.

Kuten johdannosta voi päätellä, treenit eivät ole menneet suunnitelmien mukaan. Määrän suhteen ei ole mitään valittamista. Kuuden viikon jälkeen kasassa on reilut 50 tuntia harjoittelua, ja nousujohteisesti määriä lisäämällä olisi hyvinkin mahdollista päästä lähelle tavoitteena olevaa 120 tuntia 12 viikon jaksolle. Ongelman muodostaa lajivalikoima: kuuden viikon aikana olen juossut 50 kilometriä, polkenut cross traineria 30 tuntia ja vesijuossut 18 tuntia.

Viimeisimmästä juoksulenkistä on yli 2 viikkoa, ja tällä hetkellä juoksuaskelten ottaminen on mahdotonta. Onneksi sää on suosinut vesijuoksua, sitä lajia on tullut loman aikana harrastettua monissa lammissa ja järvissä. Cross trainer -harjoittelussakin puhaltaa uudet tuulet, Jack Bauerit on nyt katsottu 7. tuotantokauden loppuun asti, ja olen jälkikasvun suosituksesta siirtynyt treenaamaan Dr Housen tahdissa. Erittäin viihdyttäviä juttujahan ne ovat, toinen tuotantokausi alkaa olla jo puolivälissä. Ainoa miinus tulee siitä, että siirryttyäni Jack Bauerista Houseen myös liikkumiseni on alkanut muistuttaa Dr. Housen etenemistä, tosin ilman keppiä ainakin toistaiseksi.

Pystyn siis treenaamaan tärähdyksettömiä lajeja ilman oireita, mutta juokseminen ei onnistu. Aerobinen kunto on ok, mutta jalkojen asfaltinkestävyys ei varmasti ole 246,8 km kunnossa tällä hetkellä. Ongelma on tällä kertaa oikealle puolelle iskenyt piriformis/iskias -vaiva, tulkintani mukaan iskias -hermo jumittaa jossain piriformiksen tietämillä niin, että kipu säteilee ajoittain reiden ja säären ulkosyrjään ja nilkkaan asti. Lihaksen venyttäminen eteenpäin kumartumalla ei vaikuta asiaan, vaan kipu tuntuu silloin kun lihas supistuu, ja ymmärrykseni mukaan paksunee. Vahvoja sähköiskun kaltaisia kipuja saan syntymään esim. makaamalla vatsallani ja nostamalla oikeaa jalkaa taakse/ylös päin. Muutama sentti nousee helposti, mutta jossain 5-10 sentin välillä lonkasta nilkkaan ulottuva salamanisku romauttaa jalan alas.

Olen käynyt useammallakin hierojalla/fysioterapeutilla, mutta merkittävää tai pitkäkestoista muutosta ei perseen tuntemuksiin ole saatu aiheutettua. Ensi viikolla menen urheilulääkärille.

Laitan tähän loppuun mainion Wordle-ohjelman tekemän version "75 askelta Ateenasta Spartaan" -tekstistä, tämän ohjeen avulla Spartathlon-debytanttikin osaa varmasti suunnistaa Ateenasta Spartaan asti: