Nemea-Olympia 28-29.5.2010
EDIT: EI tekniikka pelaa, paivityksia tulee siis joskus ensi viikolla vasta.
EDIT 2: Kisa meni hyvin, kirjailen raportin heti kun ehdin eli toivottavasti ensi viikolla.
Jos tekniikka pelaa, lähetän tänne kännykkäkameralla otettuja kuvia Kreikasta. Koska Peloponnesoksen vuoristokylissä ei varmaan ole 3G verkkoa, en edes yritä lähettää täydellä resolutiolla otettuja kuvia, vaan kuvat ovat vaatimatonta MMS-laatua.
Kisan startti on perjantaina klo 14.30 ja juostava reitti aikatauluineen löytyy täältä.
tiistai 25. toukokuuta 2010
lauantai 22. toukokuuta 2010
Hei, me kevennellään taas
Olympia-juoksun starttiin on aikaa kuusi päivää, ja nyt on kisaan valmistautumisohjelmassa jäljellä enää kamojen pakkaaminen ja Kreikkaan matkustaminen. Pari tunnin mittaista lenkkiä käyn vielä ehkä juoksentelemassa, mutta niillä ei enää kuntoa paranneta. Accuweather lupaa ensi perjantaiksi Nemeaan 32 asteen lämpötilaa, lämpöä on siis lähtöviivalla riittävästi, mutta yöllä saattaa olla hyvinkin viileää.
Juoksuun valmistautuminen on sujunut välttävästi. Ei täysin pieleen, mutta enemmän oli tarkoitus treenata. Suunnittelen yleensä pitkään ultrajuoksuun valmistautumisen 12+1 viikon ajalle niin, että 12 viikon määräpainotteisen treenin jälkeen kisaviikolla ei enää treenata. Minulle sopiva määrä treeniä olisi noin 120 tuntia 12 viikolle, tämä riitti mukavasti vuoden 2008 Spartathlonin maaliin pääsemiseen.
Olympia-juoksuun valmistautumisen aloitin maaliskuun alussa, mutta ylirasitusoireiden takia jouduin keventämään treeniä. Maaliskuun puolivälissä tulleen tiltin jälkeen juoksu on ajoittain kulkenut kohtuullisesti, mutta muutaman kerran olen joutunut vähentämään suunnittelemiani harjoitusmääriä reilusti. Esimerkiksi pääsiäisen ja helatorstain tietämille ajattelemani harjoitusryppäät lopahtivat alkuunsa, kun leposykkeet jämähtivät 50 yläpuolelle ja olo oli muutenkin ultra-voimaton. Lepäilemällä näistä ongelmista selvittiin, mutta harjoittelun kokonaismäärä jäi turhan pieneksi:
Enemmän olisi pitänyt treenata, mutta jostain syystä kevät on ollut harvinaisen nihkeä. Luulin että tammi-helmikuun löysäilyn jälkeen pystyisin palaamaan normaaliin harjoitteluun melko nopeasti, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan. Ehkä ikävuodet alkaa painaa?
Onneksi muut jaksavat treenata asiallisesti, esimerkiksi Tony Krupicka jonka blogista voi ottaa mallia siitä kuinka mailimittari pannaan rullaamaan. Huhtikuussa treeniä reilut 1000 km, joissa korkeuseroa yli 36 km eli suurin osa juoksusta vuorenrinteitä ylös ja alas. Tammi-huhtikuun saldo on 3500 km ja korkeuseroa 124 km. Ei ihme että Miwok 100k ultra (100 km, reilu 3 km korkeuseroa) kulki 8 tuntiin, Tony taitaa olla Western Statesin suurin voittajasuosikki.
Lähdemme Jukin ja Suomen hitaimman kanssa kohti Kreikkaa ensi keskiviikkona, toivottavasti tuhkapilvet ja Kreikan lakkoilut eivät mutkista logistiikkaamme. Kisan startti on perjantaina klo 14.30, laitan aluviikosta tänne blogiin linkin johon yritän lähetellä kuvia paikan päältä.
Juoksuun valmistautuminen on sujunut välttävästi. Ei täysin pieleen, mutta enemmän oli tarkoitus treenata. Suunnittelen yleensä pitkään ultrajuoksuun valmistautumisen 12+1 viikon ajalle niin, että 12 viikon määräpainotteisen treenin jälkeen kisaviikolla ei enää treenata. Minulle sopiva määrä treeniä olisi noin 120 tuntia 12 viikolle, tämä riitti mukavasti vuoden 2008 Spartathlonin maaliin pääsemiseen.
Olympia-juoksuun valmistautumisen aloitin maaliskuun alussa, mutta ylirasitusoireiden takia jouduin keventämään treeniä. Maaliskuun puolivälissä tulleen tiltin jälkeen juoksu on ajoittain kulkenut kohtuullisesti, mutta muutaman kerran olen joutunut vähentämään suunnittelemiani harjoitusmääriä reilusti. Esimerkiksi pääsiäisen ja helatorstain tietämille ajattelemani harjoitusryppäät lopahtivat alkuunsa, kun leposykkeet jämähtivät 50 yläpuolelle ja olo oli muutenkin ultra-voimaton. Lepäilemällä näistä ongelmista selvittiin, mutta harjoittelun kokonaismäärä jäi turhan pieneksi:
- maaliskuu: 145 km juoksua + 4h30m cross traineria
- huhtikuu: 172 km juoksua + 14h cross traineria
- toukokuun 3 ekaa viikkoa: 208 km juoksua + 6h cross traineria
Enemmän olisi pitänyt treenata, mutta jostain syystä kevät on ollut harvinaisen nihkeä. Luulin että tammi-helmikuun löysäilyn jälkeen pystyisin palaamaan normaaliin harjoitteluun melko nopeasti, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan. Ehkä ikävuodet alkaa painaa?
Onneksi muut jaksavat treenata asiallisesti, esimerkiksi Tony Krupicka jonka blogista voi ottaa mallia siitä kuinka mailimittari pannaan rullaamaan. Huhtikuussa treeniä reilut 1000 km, joissa korkeuseroa yli 36 km eli suurin osa juoksusta vuorenrinteitä ylös ja alas. Tammi-huhtikuun saldo on 3500 km ja korkeuseroa 124 km. Ei ihme että Miwok 100k ultra (100 km, reilu 3 km korkeuseroa) kulki 8 tuntiin, Tony taitaa olla Western Statesin suurin voittajasuosikki.
Lähdemme Jukin ja Suomen hitaimman kanssa kohti Kreikkaa ensi keskiviikkona, toivottavasti tuhkapilvet ja Kreikan lakkoilut eivät mutkista logistiikkaamme. Kisan startti on perjantaina klo 14.30, laitan aluviikosta tänne blogiin linkin johon yritän lähetellä kuvia paikan päältä.
perjantai 14. toukokuuta 2010
24 tunnin juoksun MM-kisat Ranskassa
Otsikossa mainittu kisa on nyt juostu, urakka saatiin päätökseen tänään klo 11. Suomesta oli mukana 6 miehen ja 5 naisen joukkue ja lopputulos oli hämmästyttävä: 11 henkilökohtaista ennätystä, ja lisäksi yleisen sarjan Suomen ennätykset sekä miesten että naisten puolella.
Hartaimmin oli varmasti odotettu Seppo Leinosen ikivanhan 24 tunnin ennätyksen kaatumista. Janne Klasila tekikin sen mitä häneltä odotettiin, ja juoksi ennätyksen 240 kilometrin paremmalle puolelle. Outi Siimes paransi taas omaa Suomen ennätystään, niin kuin hänellä lähtöviivalle astuessaan yleensä on tapana. Lisää tietoa kisan tapahtumista löytyy tietysti Juoksufoorumista.
Kaikki eivät ymmärrä miksi pitää kiertää täysi vuorokausi reilun kilometrin mittaista lenkkiä. En ehkä minäkään ymmärrä sitä, mutta tähän sopii joka tapauksessa mainiosti ote USA:n presidentti Theodore Rooseveltin tasan sata vuotta pitämäästä puheesta:
It is not the critic who counts; not the man who points out how the strong man stumbles, or where the doer of deeds could have done them better. The credit belongs to the man who is actually in the arena, whose face is marred by dust and sweat and blood; who strives valiantly; who errs, who comes short again and again, because there is no effort without error and shortcoming; but who does actually strive to do the deeds; who knows great enthusiasms, the great devotions; who spends himself in a worthy cause; who at the best knows in the end the triumph of high achievement, and who at the worst, if he fails, at least fails while daring greatly, so that his place shall never be with those cold and timid souls who neither know victory nor defeat.
Onnittelut koko Suomen joukkueelle, erinomaista huoltotiimiä unohtamatta. Asialleen omistautunut ja hommansa hallitseva huoltoporukka on arvossa arvaamattomassa varsinkin aamuyön pimeinä tunteina, silloin kun väsynyt ultrajuoksija saattaa hetkiseksi harhautua kyseenalaistamaan hienon harrastuksensa mielekkyyttä. Oikein ajoitettu kannustus tai reipas potku persuksille voi olla juuri se lääke, jolla saadaan matka jatkumaan ohimenevän huonon hetken yli.
Lopuksi erityisonnittelut Pertsalle, jonka tulos 222,733 kilometriä taitaa olla Pojat 45 vuotta sarjan uusi Suomen ennätys. Tuollainen tulos täytyy noteerata arvoasteikolla yhtä korkealle kuin jo entuudestaan Pertsan nimissä oleva "Paijalan toiseksi nopein Spartathlonisti" -titteli!
Näin toivottelee "Paijalan toiseksi hitain Spartathlonisti".
Hartaimmin oli varmasti odotettu Seppo Leinosen ikivanhan 24 tunnin ennätyksen kaatumista. Janne Klasila tekikin sen mitä häneltä odotettiin, ja juoksi ennätyksen 240 kilometrin paremmalle puolelle. Outi Siimes paransi taas omaa Suomen ennätystään, niin kuin hänellä lähtöviivalle astuessaan yleensä on tapana. Lisää tietoa kisan tapahtumista löytyy tietysti Juoksufoorumista.
Kaikki eivät ymmärrä miksi pitää kiertää täysi vuorokausi reilun kilometrin mittaista lenkkiä. En ehkä minäkään ymmärrä sitä, mutta tähän sopii joka tapauksessa mainiosti ote USA:n presidentti Theodore Rooseveltin tasan sata vuotta pitämäästä puheesta:
It is not the critic who counts; not the man who points out how the strong man stumbles, or where the doer of deeds could have done them better. The credit belongs to the man who is actually in the arena, whose face is marred by dust and sweat and blood; who strives valiantly; who errs, who comes short again and again, because there is no effort without error and shortcoming; but who does actually strive to do the deeds; who knows great enthusiasms, the great devotions; who spends himself in a worthy cause; who at the best knows in the end the triumph of high achievement, and who at the worst, if he fails, at least fails while daring greatly, so that his place shall never be with those cold and timid souls who neither know victory nor defeat.
Onnittelut koko Suomen joukkueelle, erinomaista huoltotiimiä unohtamatta. Asialleen omistautunut ja hommansa hallitseva huoltoporukka on arvossa arvaamattomassa varsinkin aamuyön pimeinä tunteina, silloin kun väsynyt ultrajuoksija saattaa hetkiseksi harhautua kyseenalaistamaan hienon harrastuksensa mielekkyyttä. Oikein ajoitettu kannustus tai reipas potku persuksille voi olla juuri se lääke, jolla saadaan matka jatkumaan ohimenevän huonon hetken yli.
Lopuksi erityisonnittelut Pertsalle, jonka tulos 222,733 kilometriä taitaa olla Pojat 45 vuotta sarjan uusi Suomen ennätys. Tuollainen tulos täytyy noteerata arvoasteikolla yhtä korkealle kuin jo entuudestaan Pertsan nimissä oleva "Paijalan toiseksi nopein Spartathlonisti" -titteli!
Näin toivottelee "Paijalan toiseksi hitain Spartathlonisti".
lauantai 1. toukokuuta 2010
Neljä viikkoa aikaa
Neljän viikon päästä tähän aikaan lauantai-iltapäivästä olen toivottavasti matkalla kohti Olympiaa juosten ja kävellen. Olympia-juoksun startti on Nemeassa perjantaina 28.4. klo 14.30 Kreikan (ja Suomenkin) aikaa, ja lauantaina puolen päivän aikoihin pitäisi olla jo reilut 140 kilometriä juostuna, mielellään tietysti enemmänkin.
Spartathloniin verrattuna Olympia-juoksu on lyhyempi ja siinä on enemmän maasto-osuuksia, asfalttia on noin 130 km ja hiekkatietä ja polkuja noin 50 km. Spartathlonissa huoltopisteiden välit ovat 5 km luokkaa, mutta Olympia-juoksun kaksi pisintä etappiväliä ovat 22,7 km ja 19,1 km. Etenkin 62 - 85 kilometrien kohdalle osuva yöllinen etappi Levidista Vytinaan on haasteellinen, silloin ylitetään Menalo-vuori ja reitti on niin pienillä teillä ja poluilla että netistä löytyvissä kartoissa ei ole sillä kohdalla näkyvissä mitään tiehen viittaavaa merkintää. Opasteita pitäisi kuitenkin löytyä kaikista potentiaalisista eksymispaikoista, saas nähdä kuinka käy.
Myös loppumatkasta on haasteita. Valtesinikon (105,3 km) jälkeen lammaskoirat saattavat antaa kiriapua väsyneille juoksijoille, onneksi "Police will have asked to keep the sheep dogs far from the mountain road", voimme siis uhata nilkassa roikkuvalle lammaskoiralle että poliisi pamputtaa jos et heti päästä irti. Toivottavasti Valtesinikon poliisit eivät ole kisan aikana lakossa.
Kastrakin (145,3 km) jälkeen on vuorossa vesistön ylitys. Erymanthos-joessa ei ole vettä 50 cm enempää, joten uimataidotonkin voi tässä kisassa pärjätä. Perillä Olympiassa (180,1 km) pitää olla klo 18.30 mennessä, aikaa on siis käytettävissä 28 tuntia ja vaadittu keskivauhti on 9.20 min/km.
Huhtikuun treenit ovat menneet alkuvuoden perinteitä noudattaen, määrillä ei ole mässäilty. Harjoituspäiväkirjasta löytyy juoksua 176 km ja 15 tuntia cross traineria. Enemmän oli tarkoitus tehdä, mutta pääsiäisenä tulleiden lievien ylirasitusoireiden takia kevensin ohjelmaa alkuperäisestä suunnitelmasta. Cross trainerin polkemisen suuri osuus johtuu osittain selkävaivasta, ristiselkään iski pääsiäisen jälkeen paha jumi, joka ei ole vieläkään kokonaan parantunut. Ajoittain juoksu on tuntunut ihan hyvältäkin, mutta alkuvuoden harjoituspohjan ohuuden takia kunnon riittäminen koko 180 km matkalle on kysymysmerkki. Toivottavasti saan seuravaat pari viikkoa treenattua yli 10 tuntia/viikko tahdilla.
Spartathloniin verrattuna Olympia-juoksu on lyhyempi ja siinä on enemmän maasto-osuuksia, asfalttia on noin 130 km ja hiekkatietä ja polkuja noin 50 km. Spartathlonissa huoltopisteiden välit ovat 5 km luokkaa, mutta Olympia-juoksun kaksi pisintä etappiväliä ovat 22,7 km ja 19,1 km. Etenkin 62 - 85 kilometrien kohdalle osuva yöllinen etappi Levidista Vytinaan on haasteellinen, silloin ylitetään Menalo-vuori ja reitti on niin pienillä teillä ja poluilla että netistä löytyvissä kartoissa ei ole sillä kohdalla näkyvissä mitään tiehen viittaavaa merkintää. Opasteita pitäisi kuitenkin löytyä kaikista potentiaalisista eksymispaikoista, saas nähdä kuinka käy.
Myös loppumatkasta on haasteita. Valtesinikon (105,3 km) jälkeen lammaskoirat saattavat antaa kiriapua väsyneille juoksijoille, onneksi "Police will have asked to keep the sheep dogs far from the mountain road", voimme siis uhata nilkassa roikkuvalle lammaskoiralle että poliisi pamputtaa jos et heti päästä irti. Toivottavasti Valtesinikon poliisit eivät ole kisan aikana lakossa.
Kastrakin (145,3 km) jälkeen on vuorossa vesistön ylitys. Erymanthos-joessa ei ole vettä 50 cm enempää, joten uimataidotonkin voi tässä kisassa pärjätä. Perillä Olympiassa (180,1 km) pitää olla klo 18.30 mennessä, aikaa on siis käytettävissä 28 tuntia ja vaadittu keskivauhti on 9.20 min/km.
Huhtikuun treenit ovat menneet alkuvuoden perinteitä noudattaen, määrillä ei ole mässäilty. Harjoituspäiväkirjasta löytyy juoksua 176 km ja 15 tuntia cross traineria. Enemmän oli tarkoitus tehdä, mutta pääsiäisenä tulleiden lievien ylirasitusoireiden takia kevensin ohjelmaa alkuperäisestä suunnitelmasta. Cross trainerin polkemisen suuri osuus johtuu osittain selkävaivasta, ristiselkään iski pääsiäisen jälkeen paha jumi, joka ei ole vieläkään kokonaan parantunut. Ajoittain juoksu on tuntunut ihan hyvältäkin, mutta alkuvuoden harjoituspohjan ohuuden takia kunnon riittäminen koko 180 km matkalle on kysymysmerkki. Toivottavasti saan seuravaat pari viikkoa treenattua yli 10 tuntia/viikko tahdilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
