Berlin Wall Racen starttiin on aikaa viisi viikkoa. Viime kesänä kisa jäi kesken, ja tällä kertaa lähden matkaan toisenlaisella valmistautumisella. Treeniä on alla niin vähän että ainoa järkevä tavoite on retkeillä idyllisissä Berliinin maisemissa niin kauan että Jahn Sportpark tulee vastaan. Alle 24 tunnin olisi mukava ehtiä, mutta onneksi aikaa on käytettävissä tälläkin kertaa 30 tuntia.
Alkuvuoden treenit ovat jääneet minulla erittäin vähäisiksi. Suurin syy juoksemattomuuteen on ollut perinteinen selkä-perse -oireyhtymä, ja niinpä tammi-kesäkuun treenieni kokonaismäärä on 406 kilometriä juoksua ja 5 tuntia vesijuoksua.
Nyt tuntuisi selkävaiva vihdoinkin jäävän historiaan, ja tälle viikolle saanen kasaan reilut 50 kilometriä juoksentelua. Parhaassa tapauksessa saan tuleville kolmelle viikolle rakenneltua nousujohteisesti jopa 60-70 km viikkosaldoja, ja sitten onkin jo keventelyn paikka. Näin vähällä treenillä en ole yhteenkään ultrakisaan lähtenyt, saa nähdä miten äijän käy.
Alkuvuoden merkittävin panostus juoksuharrastukseen on pohkeeseen ottamani Spartathlon-tatuointi. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin pelkistettyyn versioon, ja olen itse oikein tyytyväinen kivenheiton päässä palveluja tarjoavan Hellhound Tattoon Emman kädenjälkeen. Vaikka pohkeeseen taiteiltu kuva on pieni, Feidippidekseni sormetkin erottuvat hienosti!
Tatuoinnin aiheeksi valitsemani kuva on perinteisestä Spartathlon-logosta, ja muunnelmia tästä uljaasta teemasta löytyykin yhden jos toisenkin spartathlonistin nahasta. Harkitsin tatuoinin aiheeksi myös alla olevan kuvan vasemmassa laidassa olevaa tuoreempaa versiota Spartaa (tai Padasjokea?) kohti viuhahtavasta Feidippideksestä, mutta konservatiivisena nössönä tyydyin perinteiseen versioon.
Spartathlon finisher mitalit vuosilta 2014 ja 2008 |