Valmistautumiseni Berliinin Mauerweglaufiin on edennyt asiallisesti. Maalis-huhtikuun ongelmat ovat historiaa, ja nyt on varsinaisesta 12 viikon treeniputkesta jo puolet juostuna. Alkuvuoden viikottaiset treenikilometrit (ja tulevien 6 viikon suunnitelma) näyttävät tältä:
Vuoden vaihteessa aloitin treenin kolmen kuukauden juoksemattomuuden jälkeen, ja määrät olivat aluksi hyvin varovaisia. Tavoitteenani oli päästä 12 viikon aikana sellaiseen kuntoon, jossa 50-70 kilometrin viikkosaldot onnistuvat vaivattomasti. Tämän päälle oli tarkoitus nostaa seuraavien 8 viikon aikana määriä niin paljon, että olisin päässyt aloittamaan "virallisen" 12 viikon nousjohteisen kisatreenin 100 km viikolla.
Kuten graafisesta esityksestä näkyy, pystyin noudattamaan käsikirjoitusta maaliskuun puoliväliin asti. Sitten iski flunssa, selkä-perse -vaiva, yleinen kulkemattomuus, nilkkavaiva... Kalenterissani oli 18.5. merkintä "Berliiniin 12+1 vko" eli siinä kohdassa piti aloittaa varsinainen kisatreeni kohti Berliiniä. Parin kuukauden ajan riesana olleet vaivat helpottivatkin juuri sopivasti, ja viime viikot olen päässyt juoksemaan ilman merkittäviä ongelmia. Selkä-perse -osastolla on toki ollut jatkuvasti pientä kiristelyä, mutta yhtään lenkkiä ei ole sen takia jäänyt väliin. Mortonin neurooma on myös aiheuttanut pieniä ongelmia, mutta niistäkin selvittäneen pohjallisia tuunaamalla.
Tulevat viikot on tarkoitus juosta nousujohteisesti yli 100 km viikkosaldoja, ja kisaa edeltävät keventelyt ajattelin jättää aiempaa vähäisemmiksi. Määrämaksimiksi olen suunnitellut noin 160 km viikkoa heinäkuun lopulle, ja sen päälle noin 100 km keventelyviikko. Kisaviikolla olen yleensä vain lepäillyt, mutta tällä kertaa ajattelin viimeistellä kisakunnon juoksemalla silloin pari lyhyttä mutta vauhdikasta lenkkiä.
Ensisijainen tavoitteeni Berliinissä on ehtiä maaliin alle 18 tunnin loppuajalla, ja varmistaa suora pääsy ensi vuoden Spartathloniin. Kisataktiikka tulee olemaan samanlainen kuin kaksi vuotta sitten Oxroad Ultrassa. Alkumatka rennon reipasta vauhtia turhia jarruttelematta (tosin liikennenvaloja täytyy totella!), ja yritän pysyä 10 km/h keskivauhdissa mahdollisimman pitkään. Loppumatkasta vauhtini hiljenee joka tapauksessa.
Tässä video viime vuoden kisasta, jonka voitti Mark Perkins erittäin kovalla ajalla 13:06:52. Alkumatkasta kärjessä vipelsi japanilainen alle 7 tunnin 100 km juoksija Tsutomu Nagata, jonka kamikaze-vauhdinjako ei onnistunut ihan täydellisesti.
