Syksy 2014: Olipa kadulla mittaa

Tässä vielä muutama kuva syyskuun lopun Spartathlon-reissulta. Aikomukseni oli kirjoitella myös Spartathlonissa otettujen verikokeiden tuloksista, mutta palataan veriarvoihin sitten kun/jos tulokset joskus valmistuvat.

Minulta on kysytty että eikö Kreikassa eksy, kun juostaan pimeässä pieniä teitä pitkin maaseutua. Kyllä siellä joskus on tapahtunut pieniä eksähtelemisiäkin, mutta pääsääntöisesti reitit on merkattu oikein hyvin asfaltiin piirretyillä nuolilla ja muilla opasteilla. Ennen kisaa pidettävässä info-tilaisuudessa annetaan myös ohjeita reitillä pysymiseen, ja jos uskonpuute yllättää Peloponnesoksen pikkuteillä, voi aina muistella info-tilaisuudessa fläppitaululle piirrettyjä ohjeita. (Kuva: Jari Tomppo)

Tässä yhdeksän suomalaista Akropolis-kukkulalla hetki ennen starttia. Suomen hitain ultrajuoksija ja kolme blondia puuttuvat kuvasta, missä lienevätkään. (Kuva: Jaana Tomppo)

Tässä lähestytään 25 km kohdalla olevaa Hellenic Petroleumin huoltopistettä. (Kuva: Photography Association of Sparta) 

Näissä maisemissa juoksu kulki paremmin kuin ikinä-koskaan-missään. (Kuva: Photography Association of Sparta)

 

 

Matka jatkuu Antiikin Korintin huoltopisteen (93 km) jälkeen. (Kuva: Photography Association of Sparta)

Tämä kuva on otettu Sangaksen kylässä (164 km), heti vuoren ylittämisen jälkeen. (Kuva:Takis Panagiotopoulos)

Spartahlonissa on kannettavien musiikkisoittimien käyttö kielletty liikenneturvallisuussyistä, ja eipä siellä mitään rokkenrollia osaa kaivatakaan. Tosin vuonna 2008 Spartathlon-kisaturistina olleen Erektorin vuokra-auton stereoista luukuttama Popeda siivitti mainiosti juoksijoiden menoa. Yllä olevan Spartan valtatiellä (200+ km) otetun kuvan nähtyäni tuli mieleen, että noissa maisemissa minulla soi päässä Kolmannen Naisen "Onpa kadulla mittaa". Oikein hyvä biisi, ja mieluummin se kuin kaikkien aikojen ensimmäisen turkkilaisen spartathlonistin repeat-korvamatona näissä samoissa maisemissa nautiskelema Queenin "I Want to Break Free". (Kuva: Photography Association of Sparta)

Spartathlonin jälkeen maistuu Hyvin Ansaittu Olut. Perinteisesti on litkitty Mythosta, mutta tällä kertaa kapakoitsijan suppean valikoiman takia juomaksi valikoitui rankan urheilusuorituksen jälkeiseksi korjaussarjaksi erityisen hyvin soveltuva FIX. (Kuva: Jari Tomppo)
 

Jarin kanssa lyötiin muutama vuosi sitten vetoa jostain Spartathlonin tulospalveluun liittyvästä asiasta. Molemmat oltiin enemmän tai vähemmän väärässä, ja panoksena olleet juomat vaihtavat omistajaa tässä. Sami toimi virallisena valvojana. Päätimme Jarin kanssa jättää vedonlyönnit jatkossa Jorma Vuoksenmaalle, koska Ateenan iltajuhlassa virittelemämme vedonlyöntiaihiokin olisi johtanut meille lose-lose lopputulokseen. (Kuva: Jaana Tomppo)

Spartathlon 2014 kokonaiskilpailussa sijoille 162 ja 161 ehtineet juoksijat palkintojenjakotilaisuudessa! (Kuva: Jaana Tomppo) 

Kaikki suomalaiset Spartathlon 2014 finisherit sekä koko Eestin joukkue. Vasemmalta Jari, Marko, Jarmo, Peeter, Sakari, Stefan, Esa ja Sami, sekä etualalla blondit Tuula, Heli, Tarja ja Noora. (Kuva: Jaana Tomppo)

Syksyn juoksuni käytännössä päättyivät Spartaan. Palautuminen matkan rasituksista kesti vain sen normaalit pari viikkoa, mutta selkä ei tykkää juoksemisesta vieläkään. Normi-elämää tämä ei haittaa, mutta pidempään istuminen tai juokseminen tai venytteleminen tai lihaskuntotreenin tekeminen tuntuvat seuraavana päivänä alaselässä. Tai ei niinkään selässä, mutta molemmat piriformikset ja muut pers-lihakset jumiutuvat, mikä taas viittaa iskias-hermon suunnalta tuleviin signaaleihin.

No, tämä on minulle tuttua. Heikko keskivartalon lihaskunto ja holtiton alamäkien ryntäily osana 246 km lenkkiä on yhdistelmä, jonka seurauksena saattaa olla esimerkiksi "laakea oikeavoittoinen prolapsi L4/5 diskuksessa". Ensi vuoden suunnitelmat ovat minulla vielä vaiheessa, mutta ohjelmistoon tulee varmasti kuulumaan sekä lihaskunnon parantamista että juoksua.