Joulukuussa katkennut solisluu ei haittaa enää juoksemista, ainoa pieni ongelma on silloin tällöin juoksulenkeillä jumittuva hartian/lapaluun seudun lihas. Mutta eiköhän tämäkin vaiva helpota kun lumet sulaa pois, pitävällä alustalla juostessa on helpompi pitää lihakset rentoina. Vasemman pakaran ja takareiden kireyskään ei enää juuri häiritse, entistä ahkerampi ja tunnollisempi venyttely on ollut tepsivä lääke.
Tämän vuoden juoksullinen päätavoite on edelleen elokuussa juostava Oxroad Ultra, jonne on ilmoittautunut jo 39 juoksijaa. Jos kevään treenit menevät hyvin ja jos allergiaoireet pysyvät kurissa (Aerius-kuurin aloitin maaliskuun alussa), niin keväälläkin varmaan voisin käydä juoksemassa jonkin lyhyemmän kisa. Huhtikuun lopulla olisi Tuusulanjärven puolimaraton tai Rantatien kymppi, ja toukokuussa valinnanvaraa on vaikka kuinka paljon. Endurancen järjestämää Suomi-juoksua en ole koskaan juossut, sitäkin olen mietiskellyt.
Lopuksi vähän filosofiaa. Wikipedian mukaan volatiliteetti on rahoitusinstrumentin tuoton keskihajonta annetulla, yleensä vuoden, aikahorisontilla. Tämä määritelmä on tietysti täydellisen korrekti, mutta sanalla volatiliteetti voidaan hyvin kuvata myös muuta kuin rahoitusinstrumenttien hinnan väpätystä. Mustista joutsenista kirjoittanut Nassim Taleb käsittelee uusimmassa kirjassaan Antifragile volatiliteettia laajemmin.
Wall Street Journaliin kirjoittamassaan artikkelissa Taleb kirjoittaa näin:
We all know that the stressors of exercise are necessary for good health, but people don't translate this insight into other domains of physical and mental well-being. We also benefit, it turns out, from occasional and intermittent hunger, short-term protein deprivation, physical discomfort and exposure to extreme cold or heat. Newspapers discuss post-traumatic stress disorder, but nobody seems to account for post-traumatic growth. Walking on smooth surfaces with "comfortable" shoes injures our feet and back musculature: We need variations in terrain.
Modernity has been obsessed with comfort and cosmetic stability, but by making ourselves too comfortable and eliminating all volatility from our lives, we do to our bodies and souls what Mr. Greenspan did to the U.S. economy: We make them fragile. We must instead learn to gain from disorder.Talebin talouskommentteihin en tässä foorumissa puutu sen enempää, enkä ole ihan vakuuttunut edes siitä että "occasional and intermittent hunger, short-term protein deprivation" olisivat erityisen siunauksellisia asioita. Mutta yleisellä tasolla olen Talebin kanssa yhtä mieltä siitä, että pyrkimys volatiliteetin ja (erityisesti ikävien) yllätysten ennaltaehkäisystä ihmiselämässä on turmiollista.
Jos ihminen ei opi siihen että mukavien asioiden saavuttamiseksi on välillä tehtävä töitä ja koettava myös takaiskuja, niin totta helvetissä elämästä tulee ajan mittaan tylsää ja ahdistavaa. Mikään ei enää tunnu miltään, kun positiiviset asiat eivät erotu riittävästi harmaasta arjesta. No, minun lääkkeeni tähän vaivaan varmasti arvaattekin. Yhden ultrajuoksukisan aikana on mahdollista kokea totalitääristä vitutusta ja usein myös sen täydellistä vastakohtaa, ja näin menetellen saadaan tunne-elämän asteikko kalibroitua sellaiseksi mitä onnellinen ihmiselämä edellyttää. Muitakin hyviä menetelmiä tähän tavoitteseen pyrkiseksi varmasti löytyy,mutta tässä blogissa keskitymme edelleen ultrajuoksuun.
