Lähdin aamulenkille heti kahdeksan jälkeen Valtakadulta hotelli Cumuluksen edestä, ja suunnitelmani oli juoksennella ympäri kaupunkia ihan vaan sen mukaan minne jalat vie. Tässä reissun tunnelmia:
- 1-2 km: Luontevaa oli aloittaa lenkki rakuunamäeltä. Suuntasin kohti upseerikerhoa rakuunakivi kiertäen, ja jatkoin sieltä upeiden panssarivaunujen ohi kohti Helsingintietä.
- 3 km: Helsingintien alitettuani pääsin Rottakoulun maastoon, jossa kouluaikoina pidettiin maastojuoksukisoja ja kirjoitusten jälkeen ryömittiin rynnäkkökiväärin kanssa jäätyneissä panssarivaunun urissa.
- 4-7 km: Lentokentän ympäri kiertää pururata (vai onko se vaan latupohja) jossa oli mukava juoksennella, sauvakävelijöitäkin oli aika paljon samalla lenkillä.
- 8-10 km: Lentoaseman takana ei ole enää sitä metsää jossa pidettiin luullakseni Lappeenrannan historian viimeiset rautatieläisten lasten hiihtokilpailut talvella 1971, eikä lentokentän kulmassakaan ollut sitä vanhaa rakennusta jossa lennokkikerhomme rakenteli Kiuruja ja Kuhia. Nerokkaasti nimetty ruokakauppa Tapuli lentokentän päässä oli vaihtanut nimeä, en muista uutta nimeä mutta kyllä se taisi olla vähemmän harjaanjohtava kuin vanha nimi.
- 11-12 km: Kesämäen koulun ei-kovin-energiatehokkaalta-vaikuttava arkkitehtuuri näytti olevan ennallaan, ja seuraavaksi saavuinkin vanhoille kotikonnuilleni Tykkiin. Kadut olivat enimmäkseen vanhoilla paikoillaan mutta asfaltoituina, ja joitain taloja oli pistetty uusiksi. Kaikenlaisia nostalgisia ajatuksia pyöri päässä niissä maisemissa hölkytellessä. Armilan koulu näytti olevan ennallaan, mutta päädyssä asuneen talonmiehen bokseri Aki oli jättänyt vartiopaikallensa "Kiinteistössä on videovalvonta" -kyltin. Vanhan Armilan koulun alakerrassa ollut sivukirjasto oli näköjään suljettu, onneksi ehdin lukea sen tarjonnan jo 70-luvun alkuvuosina.
- 13-15 km: Ratakadulta tein pienen koukkauksen Keltun puolella, kunnes päätin loikkia metsän halki ja junaradan ylittäen Harapaisen puolelle. Niissä maisemissa olen mm. voittanut Armilan koulun 4. luokkien hiihtokilpailun ja muutamaa vuotta myöhemmin opiskellut keskioluen juomista. Lievää kaipuun kaljakorin kilinää olin kuulevinani jalkapallokentän ohittaessani, siellä joskus poikain kanssa jäähdyteltiin keppanapulloja ojan pohjalla ja katseltiin vallin päältä alasarjan potkupallomatseja.
- 16 km: Harapainen oli pian nähty, joten päätin suunnistaa kohti jäähallia. Reitinvalinta noudatti tietysti samaa reittiä jota kuljimme SaiPan peleihin 70-luvulla, ensin Lepolankatua ja sitten oikealle Juvakankadulle. Vanhaan hyvään aikaan Juvakankadun päästä alkoi metsä jossa käytiin koulun kanssa suunnistamassa, mutta eipä siellä nyt olisi paljoa mahtunut suunnistamaan kun rastien päällä on omakotitaloja.
- 17 km: Jäähallin parkkipaikka oli suunnilleen entisellä kohdallaan, mutta siellä taitaa olla nyt myös harjoitusjäähalleja ja iso tekojääratakin. Lappeenrannassa pelataan (jos jäädytys onnistui?!) tänä viikonloppuna veteraanien jääpalloturnaus, johon oli Veiterän lisäksi tulossa myös venäläisiä veteraanijoukkueita. Hotelli Cumuluksessa oli ainakin yksi joukkueellinen itänaapurin jääpalloilijoita, mutta joukossa oli niin tuhdissa kunnossa olleita tovereita että uskon erinomaisen liikunnaopettajani Esko Heltolan pyörittelevän heitä miten päin vaan. En tosin tiedä Lilen nykykuntoa, mutta toivottavasti luistelu sujuu vielä.
- 18-21 km: Jäähallin sivuutettuani ja SaiPan mainokset ihailtuani jatkoin matkaa eteenpäin. Lauritsalan suunnassa en ole kovin paljoa liikkunut, mutta keltamustan sydämen hakatessa mukavan maltillisia 125 lukemia päätin ulottaa lenkin Saimaan kanavalle asti. Suuntavaistoni ei ehkä ole ihan maailman paras, mutta Hakali-viittoja seuraamalla tiesin olevani oikealla tiellä.
- 22-23 km: Kanavalle päädyttyäni käännyin vasemmalle, ja kurvasin pikku hiljaa kohti Kaukaan tehtaita. Hakalin tietämillä kiinnitti huomiota että useammallakin pihalla tai kadunpätkällä treenattiin ilmaveivejä ja kliinisen viileitä sijoituksia ylämummoon. Olisin luullut että Hakalissa treenattaisiin myös fyysistä peliä, mutta ehkä ne treenit järjestetään vasta illemmalla.
- 24-27 km: Kaukaan tehtaan alueen läpi ei ole tainnut päästä kulkemaan enää aika moneen vuoteen, ja niinpä minäkin jouduin tekemään pitkän lenkin tehdasalueen kiertämiseksi. Vähän tästä aiheutui päänraapimista, mutta kartan perusteella reitinvalinta taisi olla optimaalinen.
- 28-29 km: Sairaalan ohi matka jatkui kohti Myllysaarta, jossa tuli muutama juhannuskin vietettyä, sekä siviilinä että ei-siviilinä. Viimeisten 30 vuoden aikana Myllysaareen on rakennettu lisää rakennuksia, ja mielestäni koko paikka on kutistunut noin puoleen entisestään. Tai sitten muistan väärin. Myllysaari ja SaiPa liittyvät toisiinsa sillä tavalla, että legendaarinen laitahyökkääjä Markku Eiskonen hukkui siellä eräiden mailanpainajaisten jälkeen, jos en ihan väärin muista. Nuoremmille lukijoille kerrottakoon vielä, että noin 70 vuotta sitten Myllysaaren yli vaappui savua tupruttanut venäläinen pommikone, joka putosi järveen Myllysaaren päässä. Kaikki Lappeenrannan pikkupojat ryntäsivät tietysti sitä ihmettelemään. No, minä en ollut siinä porukassa sentään mukana, mutta isäni oli.
- 30 km: Myllysaaren jälkeen päätin hilpaista rinnettä ylös katsomaan Kimpisen pururadan kunnon. Samalta se näytti ja tuntui kuin 70-luvullakin, mutta Kimpisen kentän 400 metrin radan väri on sentään päivitetty.
- 31 km: Kimpisen jälkeen jatkoin Raastuvankatua kohti keskustaa, ja Kirkkokadulla kurvasin alas oikealle kohti satamaa. Siitä on tullut käveltyä muutamankin kerran nuorena miehenä, mutta parannuksena vanhoihin aikoihin verrattuna jalkakäytävä on nyt tasainen alamäki. Niillä vanhoilla loivilla portailla oli aina kompastumisen vaara. Satamasta jatkoin ylös linnnoituksen valleille, joita on kovasti restauroitu. Ylhäällä Kristiinankadulla oli reipas markkinatunnelma, oikein harasoo meininki suorastaan.
- 32-33 km: Linnoituksen jälkeen kävin kurkkaamassa Pikisaaren asumuksia, ja jatkoin kohti Palloa. Huopatehtaankadulla ei ole Huopatehdasta ja Lapinkatu 4 ei ole enää siinä kunossa mihin se minun kesällä 1978 tekemäni maalausurakan jälkeen jäi, mutta tämä ei tullut minulle yllätyksenä. Liisankatu oli entisellään ja syke näytti nousseen hetkellisesti 150:een, ja Satulinnan paikalla oli edelleen joku tylsä kerrostalo. Satulinnaa en tosin ole itsekkään nähnyt kuin valokuvista. Se purettiin jo 1950-luvulla kun peltiseppä Niiranen sanoi ukille että tuon katon korjaaminen ei onnistu ikinä.
- 34 km: Lappeenrannan kirkossa pääsin ripille mutta eipä sen ohittaminen aiheuttanut suurempia mielenliikutuksia. Pienen koukkauksen jälkeen suuntasin takaisin hotellille.
Alla olevassa kartassa näkyy GPS:n tallentama reitti:
Lopuksi kerrottakoon, että lokakuun treenien saldo oli 212 km juoksua ja 9 tuntia cross traineria. Krossarin polkeminen ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta selkävaivan takia jouduin muutaman päivän ajan rajoittamaan juoksua. Mutta sainpahan katsottua Dr Housen viidennen tuotantokauden loppuun, nyt minulla alkaa olla myös lumbaaripunktion toteutus hallinnassa.
Treeni kohti kevään kisoja jatkuu vanhaan malliin, ja marraskussa yritän saada kasaan mielellään noin 300 km juoksua. Työ- ym. kiireet sotkevat välillä treenaamista, ja vasemman jalan etuvarpaan kipristely sekä lonkankoukistajien kiristely häiritsevät ajoittain, mutta muuten juoksu kulkee kohtuullisen mukavasti.
Ai niin, pari kulinaarista kommenttia vielä. Perjantai-iltana nautittiin Ravintola Wolkoffin erinomaisesta tarjoilusta, ja lauantaina lähtiessäni kohti kotia huipensin matkan kulinaarisen annin nauttimalla pizzan Kourulan Cup-Kahvilassa. Luotettavat lähteet olivat nimittäin kertoneet minulle, että sieltä saa yhtä hyvää pizzaa kuin Adriano Barista 1970-luvun lopulla. Vaikka olin vähän epäileväinen, niin kyllä Cup-Kahvilan pizza oli hyvin lähellä reilun 30 vuoden takaista Adriano Barin pizzaa! Voi olla että Cup-Kahvila ei pääse ihan samalle tasolle, mutta varsinkin pohja oli parasta mitä olen maistanut noin 30 vuoteen. Myös päällyste oli hyvää, mutta sen tarkempi analysoiminen täytyy jättää toiseen kertaan.
