Otsikossa näkyy Spartathlonin lähtönumeroni, viime viikolla sain Ateenasta kuittauksen että ilmoittautumispaperini ovat tulleet perille. Aikomukseni on siis olla Akropoliksella perjantaina 30.9. klo 7.00 valmiina starttaamaan kohti Spartaa. Muitakin kisoja oli harkinnassa, mutta pähkäilyn jälkeen päätin että Spartathlonin maaliin juokseminen on tämän vuoden ainoa tavoite ja muut mahdolliset kisastartit ovat vain osa Spartathlon-treeniä.
Spartathlonin lisäksi kalenteriini on merkattu myös Luusalon Mikon järjestämä Bodominjärven 8 x 13 km ultraintervalli heinäkuun alussa. Se on varmasti hyvää valmistautumista Kreikan reissua varten, ja muutenkin mielenkiintoinen kokeilu. Lisäksi juoksen luultavasti joitain lyhyempiä kisoja, mutta niistä teen päätöksiä päivän kunnon ja fiiliksen mukaan.
Koska Spartathlon on niin pitkä ja rasittava kisa, siihen on valmistauduttava huolellisesti ja perusteellisesti. Tällä kertaa päätin jaksottaa valmistautumiseni 2 x 12 viikon jaksoon. Huhti-touko-kesäkuussa yritän treenata pohjakuntoni sellaiseksi, että juhannuksen jälkeen kunto olisi kohtuullisen kova. Siitä olisi sitten hyvä aloittaa nousujohteisen kolmen kuukauden harjoitusputki jossa treenin määrä nousisi vähintään 120 tuntiin.
Helmi-maaliskuun juoksut ovat jääneet minulla aika vähälle. Helmikuun flunssaputken helpotettua on kiusana ollut työkiireistä johtuva ajanpuute, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa päästä treenaamisen makuun. Tällä hetkellä ei mainittavia vaivoja ole, mutta viime kesän ja syksyn (sekä Espoon 24h juoksun) pilanneet lonkka-persevaivat tuntuvat taustalla sen verran että venyttelyyn ja lihashuoltoon on syytä panostaa.
Pientä ongelmaa on ollut myös vasemman jalan etuvarpaan kanssa, sillä on nyt taipumusta taittua juostessa alas päin ja sen seurauksena kynsi ei siinä kauaa viihdy. Tämä varvasongelma on ilmeisesti plantaari-faskiitin hoidossa käytetyn yötuen sivuvaikutus, faskiitti kyllä parani mutta varpaiden venytys "ylös päin" taisi lisätä etuvarpaan nivelten liikuvuutta juoksemisen kannalta ei-toivotulla tavalla. Onneksi tästä ei ole kovin suurta haittaa juoksemiselle, ja eiköhän se varvas asetu aloilleen kun tarjotaan hoidoksi riittoisasti annosteltuja kilometrejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti