Syyskuntoutushorrokseen

Tämän vuoden Spartathlon on nyt juostu, ja olihan tämä vaihteeksi "erilainen" Spartathlon kun olin itse kisan ajan Suomessa. Akropolikselta starttasi 13 suomalaista joista yli puolet eli 7 pääsi maaliin, tämä on mainio onnistumisprosentti kisassa jossa kaikista matkaan lähteneistä yli 60 % keskeytti.

Suomalaisista ensikertalaiset Hannu Anttila, Eka Partanen ja Petri Welling juoksivat hienosti Spartaan asti, samoin kuin kaksi kertaa Spartathlonia aiemmin yrittänyt Petri Perttilä. Kokeneemmasta kaartista Ari Mustala, Tuula Ahlholm ja Pertti Eho juoksivat maaliin asti, erityisonnittelut Pertsalle 35 tunnin alituksesta ja ultra-arvostetun "Paijalan toiseksi hitain spartathlonisti" -arvonimen saavuttamisesta. Osa startanneista hyytyi reitin varrelle erilaisten vastoinkäymisten jälkeen, mutta Spartathlonin viehätys piilee siinä että siellä mikään ei ole varmaa ennen kuin Leonidaksen patsas on kädenojennuksen päässä. Ensi vuonna on mahdollisuus yrittää uudestaan.


Vennikaksen perheen suoritusta seurattiin myös suurella mielenkiinnolla. Isä Peeter on monessa liemessä marinoitu ultrakonkari, joka otti tällä kertaa Spartathloniin mukaan myös perheen naisväen eli Pillen ja Heleenin. Pille joutui keskeyttämään kisan puolimatkassa, mutta Peeter ja tyttärensä Heleen juoksivat huoltopisteiden aikarajoja uhmaten Spartaan asti. 22 vuoden ikäinen Heleen on muuten kaikkien aikojen nuorin Spartathlonin maaliin juossut nainen. Netistä löydettyjä kuvia ei tietenkään saisi kopioida luvatta, mutta tässä tapauksessa uhmaan lakeja ja netikettiä, ja laitan tänne omin lupineni kreikkalaisen Dimitris Han -nimisen (?) miekkosen ottaman kuvan Peeterin ja Heleenin maaliintulosta. Kuvassa näkyy myös Leonidaksen vasemman jalan pikkuvarvas, jota moni ultrajuoksija on hipelöinyt ja jotkut jopa pussanneet. Heleenin ja Peeterin kuva löytyy myös täältä, ja linkin löysi netin syövereistä alunperin Jardaani Joensuusta.

Heleenin suorituksen arvoa nostaa se, että aikaisempien meriittien perusteella hänen maaliin pääsynsä Spartathlonissa ei näyttänyt kovin todennäköiseltä. Yleinen käsitys on että Spartathloniin on turha lähteä jos 24 tunnin juoksun tulos jää kovin paljon alle 200 kilometrin. Heleenin 24 tunnin juoksun ennätys oli alle 170 km, ja Spartathlonin osallistumisoikeuden Heleen hankki kesällä 2009 juoksemalla Balaton-järven 212 km juoksun aikaan 30:47. Myös tässä juoksussa Heleenin tasaisen vauhdin mukainen 24 tunnin tulos oli alle 170 km. Mutta mitäpä näistä laskelmista, Heleen oli Spartathlonissakin 24 tunnin kohdalla lähellä Nestania eli noin 170 kilometrin kohdalla, ja hoiti siinä vaiheessa jäljellä olleen 76 kilometrin urakan säädetyssä ajassa!

Spartathlonin lisäksi viime viikonloppuna juostiin myös Paavo 250 -juoksu eli Paavothlon. Shamaani Lindholm ja Maria Tähkävuori juoksivat Helsingistä Hämeenlinnan kautta Turkuun vajaassa 37 tunnissa. Lainaan tähän (luvatta tietenkin) Eskon ottaman maaliintulopotretin, tyytyväisiä ilmeitä näkyi myös Aurajoen rannalla! Lisää Eskon ottamia kuvia löytyy täältä.

Lopuksi katsaus omiin juoksuihini. Tämän vuoden Spartathlon jäi väliin, ja ensimmäinen varasuunnitelma eli plan B oli Wihan kilometrit 100 km kisa Tampereella lokakuun lopulla. Siitä suunnitelmasta luovuin jo syyskuun alussa, ja siirryin plan C:hen ja ilmoittauduin Espoon 24 tunnin juoksuun tammikuun lopulla. Tällä hetkellä oikea jalkani on edelleen juoksukelvottomassa kunnossa, joten voi olla että seuraavaksi otetaan tähtäimeen plan D eli Hiekkaharjun 6 tunnin juoksu.

Vaan mitäpä näitä etukäteen murehtimaan, juostaan sitten kun jalat sen taas kestävät. Jos alkuvuoden suunnitelmat eivät toteudu, niin ensi syksylle minulla on kuitenkin suunniteltuna toistaiseksi vielä huippusalainen projekti, joka kulkee tässä vaiheessa nimellä plan S.

Palaan blogsennusasioihin sitten kun on jotain kirjoiteltavaa, muutaman viikon tai kuukauden päästä.

9 tuntia starttiin

Jos olisin huomisaamuna lähdössä juoksemaan Spartathlonia, olisin tällä hetkellä siemaisemassa yhtä iltaolutta joko Hotelli Londonin aulabaarissa tai Glyfadan hiekkarannalla. Mutta koska olen kotona tietokoneen ääressä, tyydyn lasilliseen punaviiniä.

Spartathlonia seurataan huomenna ja launataina luonnollisesti Juoksufoorumin kisastudiossa ja samaan aikaan starttaavaa Paavo 250 juoksua seurataan täällä. Hyvää matkaa kaikille juoksukuntoisille!

Kuntoutusta

Kolme viikkoa sitten kirjailin tänne blogiin, että cross trainerin polkeminen onnistui mutta juokseminen ei. Sen jälkeen kehitys kehittyi huonompaan suuntaan, ja kaksi viikkoa sitten oikean jalan kivut olivat (Sirdaludeista ja Voltareneista huolimatta) jo niin pahat että nukkuminenkin oli hankalaa. Pahimmat kivut olivat oikean jalan reiden ulkosyrjälla ja säären ulkosyrjalla sekä nilkassa. Iskias-hermon säteilystä oli siis kyse.

Heinä-elokuun aikana sijoitin urheilulääkereiden palkkioihin, magneettikuvaukseen sekä hierontaan ja fysioterapiaan hyvinkin Spartathlon-reissun kokonais-budejttia suuremman summan rahaa, ja mitään parannusta ei vaivaan saatu. Toki magneettikuvista näkyi selkeästi välilevyjen tilanne, mutta se ei ollut kovin suuri yllätys, tällaisia vaivoja istumatyötä tekevillä ihmisillä on usein.  Myös autoilu tuntuu olevan minulle selän kannalta huono homma.

Vaikka vaivojeni alkusyy on ilmeisesti ollut iskias-hermoa painava L4/5 välilevyn pulistuma, varsinaisia selkäkipuja minulla ei ole ollut vaan olemisen on tehnyt tukalaksi lihasten jumittuminen. Ilmeisesti nämä lihasjumit ovat ruokkineet toinen toisiaan, ja hieronnalla tai fysioterapialla ei tilannetta saatu ratkaistua.

Toissa viikon keskiviikkona menin fysiatri Timgrenin vastaanotolle Järvenpäähän. Ensin väänneltiin lonkka suoraan, se oli tietenkin vinossa koska lihakset oivat krampissa. Uskon että minun tapauksessani lonkan vinous oli kuitenkin vain muiden ongelmien seuraus, eikä alkuperäinen ongelma. Seuraavaksi Timgren tsekkasi lihasten tilanteen ja löysi useita trigger-kyhmyjä, ja näihin tökättiin neula. Merkittävimmät tuntemukset irtosivat Gluteus maximuksen ja Gluteus minimuksen käsittelystä, niissä olleet jumit tuntuivat selvästi reagoivan neulalla rassaamiseen. Käsittelyn jälkeen kivut alempana jalassa alkoivat helpottaa, ja kipulääkkeiden syömistä pystyin vähentämään jo seuraavana päivänä.

Juoksukunnossa en ole vieläkään, mutta korviketreenejä voin taas tehdä. Oikeassa lonkassa on edelleen ajoittaisia tuntemuksia, ja oikea nilkka on vasempaan verrattuna voimaton. Kuntoutan nämä vaivat kaikessa rauhassa ennen juoksutreeniin palaamista, nyt ei kannata aiheuttaa juoksuelimiin uusia vaurioita hätäilemällä treenien kanssa.

Trigger-pisteiden käsittely tuntui tehoavan vaivoihini hyvin. Olen kietämättä miettinyt, että jos olisin mennyt kesäkuun lopussa ortopedin sijasta fysiatri Timgrenille, olisinko nyt pakkaamassa Spartathlon -kamoja matkalaukkuun. Toisaalta on myös mahdollista, että vaivani olisivat helpottaneet syyskuun aikana ilman Timgrenin käsittelyäkin, yhden käsittelyn perusteella ei voi tehdä 100 % varmoja johtopäätöksiä. However, tällä hetkellä todennäköisin selitys kesän ja syksyn tapahtumille on että lihasjumini olivat niin tiukassa että vain Timgrenin neulat tehosivat niihin. Hierojat, kiropraktikot ja fysioterapeutit eivät saaneet aikaiseksi muita kuin hetkellisiä muutoksia, eivätkä kipulääkkeet ja lihasrelaksantitkaan tehonneet.