75 askelta Ateenasta Spartaan, osa 3

47. Mountain Base - 48. Mountain Top (161,8 km)

Jyrkkää louhikkoa ylös valotikuilla ja tuikuilla valaistua serpentiinireittiä pitkin kohti Sangas-vuoren huippua.



Useimmat meistä kiipeävät tämän rinteen pimeän aikaan, jalansijat on syytä valita huolella.





48. Mountain Top - 49. Sangas 2,7 km (164,5 km)

Alamäki on paikoitellen hyvinkin jyrkkä serpentiinitie, jonka sepelilouhikko voi olla koettelemus jalkapohjille. Tie on kuitenkin ajettavissa maastoautolla, ja taitavimmat maastojuoksijat tulevat vuorelta alas hyvinkin vauhdikkaasti.



Ennen huoltopistettä juostaan vielä kilometrin verran Sangaksen kylän asfaltoiduilla kaduilla. Kylä on pieni mutta sielläkin voi eksyä, seuraa asfalttiin merkittyjä nuolia!





49. Sangas - 50. Gas Depot 2,5 km (167,0 km)



50. Gas Depot - 51. Bridge over Road 2,8 km (169,8 km)

Suoraa tietä kohti huoltopistettä, jolla on usein öisin iso nuotio.



51. Bridge over Road - 52. Nestani 1,7 km (171,5 km)

Huoltopisteen jälkeen vasemmalle moottoritien ylittävälle sillalle, ja sen jälkeen pikkutietä pitkin ylämäkeen kohti Nestanin kylää.



Oikealle jäävän hautausmaan ohittamisen jälkeen saavumme Nestaniin.



Nestani on neljäs virallinen aikatarkastusasema, ensimmäiset 172 km täytyy selvittää 24 tunnissa 30 minuutissa. Nestanin kylässä kannattaa seurata reittimerkintöjä huolellisesti, huoltopisteelle mennään muutaman mutkan kautta.



52. Nestani - 53. X-roads 4,0 km (175,5 km)

Nestanin kylän jälkeen on edessä suoraa asfalttitietä koko matka.





53. X-roads - 54. I Ghiosa Tavern 2,0 km (177,5 km)

Risteyksessä sijaitsevan huoltopisteen jälkeen jatketaan suoraan risteyksen yli samaa tietä eteenpäin kohti alla näkyvässä kuvassa olevaa I Ghiosa tavernaa.



54. I Ghiosa Tavern - 55. Underground passage 1,3 km (178,8 km)

Tavernan edessä olevalta huoltopisteeltä jatketaan vasemmalle, ja ohitetaan tien vasemmalla puolella raivokkaasti haukkuva koira. Seuraava huoltopiste tulee pian vastaan yhden mutkan ja pikatien alituksen jälkeen, huoltopiste on heti oikealle kääntyvän risteyksen jälkeen. Muista kääntyä alla näkyvästä risteyksestä oikealle!



55. Underground passage - 56. Road Sign Pelagos 4,7 km (183,5 km)

Huoltopisteen kohdalla oikealle, pitkä tie kulkee viiniviljelmien keskellä.



Tämän rakennuksen seinään oli muurattu pääkallo, tai ehkä se oli sittenkin vain kivi joka näytti pääkallolta. Kukahan kävisi tarkistamassa?



56. Road Sign Pelagos - 57. Zevgolatio Arcadia 2,6 km (186,1 km)





57. Zevgolatio Arcadia - 58. T-junction 3,2 km (189,3 km)

Jos jatkat tästä risteyksestä suoraan, löydät muutaman kilometrin päästä kauniin luostarin. Spartaan menijöiden on syytä kääntyä nuolen opastuksen mukaisesti oikealle.



Huoltopiste on tässä risteyksessä.



58. T-junction - 59. Small House 2,5 km (191,8 km)

Huoltopisteen jälkeen käännytään oikealle, ja noin 200 metrin päästä risteyksestä vasemmalle.



Pian tämän jälkeen ylitetään Tripoliin vievä rautatie.

59. Small House - 60. Alea Tegea 3,5 km (195,3 km)

Osuuden aikana ylitetään yksi isompi tie. Alea Tegean tori on viides aikatarkastusasema, jossa tulee olla 28 tunnin kuluessa startista.





60. Alea Tegea - 60a. Kamari Square 1,8 km (197,1 km)



60a. Kamari Square - 61. BP station 1,5 km (198,6 km)

Huoltopisteen jälkeen jatketaan loivaan alamäkeen, jonka jälkeen käännytään alla näkyvästä risteyksestä vasemmalle Spartan valtatielle. Muutaman sadan metrin loivan laskun jälkeen tullaan huoltopisteelle, jonka jälkeen tie kaartaa oikealle (klikkaa alla oleva kuva suuremmaksi niin näet tien!) ja legendaarinen Manthyrean mäki alkaa.



Tätä tietä jatketaan noin 47 kilometrin verran Spartan keskustaan, seuraava aktiivista reitinvalintaa vaativa paikka (eli risteys jossa käännytään pois valtatieltä) on Spartan keskustassa noin 1 kilometri ennen maalia.

61. BP station - 62. Manthyrea 3,7 km (202,3 km)







62. Manthyrea - 63. Papandonis 4,1 km (206,4 km)









63. Papandonis - 64. St Nicolaos 3,5 km (209,9 km)





64. St Nicolaos - 65. Ardamis Restaurant 2,4 km (212,3 km)



65. Ardamis Restaurant - 66. Open Space 3,4 km (215,7 km)



66. Open Space - 67. Bus Stop 4,5 km (220,2 km)



67. Bus Stop - 68. Monument 3,2 km (223,4 km)

Tämän osuuden päätteeksi tien vasemmalla puolella on kuvassa näkyvä monumentti, tien vastakkaisella eli oikealla puolella on huoltopiste. Täällä pitää olla lauantai-iltapäivänä klo 15.30 eli viimeistään 31 tuntia 30 minuuttia lähdön jälkeen.



68. Monument - 69. Modern house 3,3 km (226,7 km)

Monumentin huoltopisteen jälkeen on viimeinen suuri ylämäki. Auringon pehmentämät aivot saattavat nähdä kallioleikkauksissa mielenkiintoisia figuureja, sellaisia joita ei tietokoneen ruudulta valokuvaa katsoessa erota.





Tästä alkaa yli 20 km alamäki kohta Spartaa. Hätäisimmät selvittävät sen alle kahdessa tunnissa mutta monet nauttivat näistä kilometreistä koko rahan edestä, jotkut jopa yli neljän tunnin ajan.





69. Modern house - 70. Road Sign Skopeftirio 4,7 km (231,4 km)





70. Road Sign Skopeftirio - 71. Mustard house 2,1 km (233,5 km)


71. Mustard house - 72. Voutianoi Shell 3,1 km (236,6 km)





72. Voutianoi Shell - 73. Kladas 4,7 km (241,3 km)

Pitkä lasku laakson pohjalle.



73. Kladas - 74. Evrotas River 3,1 km (244,4 km)

Lähestytään Spartan keskustaa, viimeinen huoltopiste on Evrotas-joen (puron) ylittävän sillan jälkeen.



74. Evrotas River - 75. Leonidas 2,4 km (246,8 km)
Reilu kilometri suoraan eteen päin Spartan keskustassa, sitten käännös oikeaan ja muutaman sadan metrin päästä toinen käännös oikealle Spartan pääkadulle. Viimeisillä sadoilla metreillä saat seuraksesi paikallisten pikkupoikien polkupyöräsaattueen.



Kadun päässä odottaa Leonidas.

Spartathlon 2009 ja AUA €137

Taas on sankka joukko suomalaisia lähdössä Spartathlonia valloittamaan. Aikaa kisaan ilmoittautumiseen on toukokuun loppuun asti, mutta halvimmat lentomatkat myydään nyt. Austrian Airlines myy meno-paluu lentoja Wienin kautta Ateenaan halvimmillaan 137 euron hinnalla, tässä lipun hinnassa verojen osuus on reilut sata euroa eli itse matkat saa 32 eurolla. Aikaisempina vuosina lentojen hinnat ovat olleet alimmillaankin päälle 300 euroa. Eri yhtiöiden lippujen hintoja voi vertailla täällä, ja myös Austrian Airlinesin kotisivulta voi katsella hintoja. Näillä hinnoilla kannattaa harkita vakavasti myös kisaturistiksi lähtemistä, pitkä elämyksellinen viikonloppu Kreikassa irtoaa kotimaista kylpylälomaa halvemmalla!

Lentolippujen hinnoittelu on tunnetusti korkeampaa matematiikkaa, ja näitä asioita on kai turha yrittää järkeillä sen suuremmin. Mutta kovasti tämä mietityttää... Jos lennän syyskuun lopulla Helsingistä Wienin kautta Ateenaan ja takaisin, Austrian Airlines haluaa minulta 32 euroa korvaukseksi tästä matkustelusta. Jos haluan matkustaa samoilla lennoille Wieniin ja takaisin, ja jättäisin Ateenan keikan tekemättä, Austrian Airlines veloittaa minulta Helsinki-Wien-Helsinki -lennoista €125, ja verot päälle. Kun Herr Doktor Marcus Thalman varaa lennot Wienistä Ateenaan omalle Spartathlon-reissulleen, hän luonnollisesti haluaa päästä samaan koneeseen iloisen suomalaisseurueen kanssa. Nämä Wien-Ateena-Wien lennot maksavat hänelle €124 plus verot.

Tätä ei lukion lyhyellä matematiikalla eikä Kauppakorkean markkinoinnin opinnoilla voi ymmärtää. Itävaltalaisten mielestä 1 + 1 = 0,128514, siinä on mittakaavaetua kerrakseen. Pitäisi ehkä perehtyä Itävaltalaiseen taloustieteeseen, tämän wieniläisen koulukunnan edustajat eivät ole olleet täysin väärässä ennustaessaan finanssikriisiä.

Onneksi lentolippujen hinnoittelun ymmärtäminen ei ole vaatimus lentolippujen ostamiselle tai lentämiselle.

EDIT: Otsikossa oli alun perin vuosiluku 2010 jonka korjasin 2009:ksi, lisäsin myös selventävän (tai hämmentävän) taulukon lentojen hinnoista.

Törmäilyä

Mikä mahtaa (tai mahtoi) olla kahden satellittin välisen yhteentörmäyksen todennäköisyys? Käytöstä poistetettu venäläinen sotilastiedustelusatelliitti ja toiminnassa ollut matkapuheluja välittävä Iridium-satelliitti törmäsivät avaruudessa 800 kilometriä Siperian yläpuolella. Satellitit olivat kooltaan henkilöauton luokkaa ja niiden nopeus on noin 25 000 km/h, joten törmäystä ei voi edes verrata vaikkapa moottoritienopeudella ajattuun kahden auton nokkakolariin. Tällin tuloksena syntyi hirvittävä määrä avaruusromua.



Tämä romu jatkaa maapallon kiertämistä huimalla vauhdilla, joten esimerkiksi jäljellä olevilla 65:lla Iridium-satelliitilla on nyt paljon suurempi todennäköisyys päätyä kosmisen kolarin osapuoleksi. Luulen että satelliiteille ei myönnetä Kasko-vakuutuksia tällaisten onnettomuuksien varalle, ja jokainen uusi romua synnyttävä kolari lisää seuraavan todennäköisyyttä suuresti. Ei noilla Iridiumeilla ole niin väliä, mutta samoilla seuduilla kiertää valtava määrä muitakin satelliitteja, joiden tuhoutumisesta voi olla monenlaisia seuraamuksia. Hiukan alemmalla radalla kiertävä Hubble on myös vaaravyöhykkeessä.

Maata kiertäviä satelliitteja ja muita ihmisen sinne toimittamia kappaleita on Nasan seurannassa noin 18 000 kappaletta ja Douglas Adams on määrittänyt avaruuden koon näin: Space is big. You just won't believe how vastly, hugely, mind- bogglingly big it is. I mean, you may think it's a long way down the road to the chemist's, but that's just peanuts to space. Näistä lähtökohdista ajatellen satelliittien törmäys tuntuisi varsin epätodennäköiseltä tapahtumalta, yhtä täysosumaa kohden on varmaan ollut jo lukuisia läheltä piti -tilanteita. Voisi kuvitella että kahden kiväärin luodin kohtaaminen olisi paljon todennäköisempää. Mutta kyllä juoksijatkin törmäilevät, vaikka kohtaamisnopeudet on parhaimillaankin vain promillen luokkaa satellittien vauhdista.

Lähdenpä lenkille, ja koetan olla törmäilemättä.

24 tunnin juoksu ja muut pitkät ultrat

Esport Arenalla juoksijoita katsellessani mietiskelin, että pitäisikö vielä joskus osallistua Endurance 24h juoksuun tai johonkin muuhun 24 tunnin kisaan. Joskus aamuyöstä olin tosi tyytyväinen että en ollut itse radalla juoksemassa, ja viimeisen tunnin aikana fiilis oli tietysti ihan päinvastainen, kateeksi kävi kun katselin urakkaansa viimeistelevien menoa. Nyt tunnelma on jotain siltä väliltä.

Kokemukseni mukaan aikarajoitteiset kisat ja muut lyhyehköllä lenkillä kierrettävät kisat eroavat suuresti yhtenä lenkkinä tai pätkänä juostavista kisoista. Minulle lyhyen reitin kiertäminen on yleensä ollut hankalaa. Vaikka hyvässä seurassa hölkytteleminen on aina mukavaa, niin tärkein motivaatio näihin kisoihin osallistumisessa ja radalla pysymisessä on minulle ollut kokemuksen hankkiminen "suurempia" tavoitteita varten. Voisi sanoa että vuosina 2004-2007 Suomessa ja Tanskassa juoksemani 100 km – 24 tunnin kisat ovat olleet minulle henkisesti rankimpia ultrakisoja, niissä radalla pysyminen (tai edes radalla pysymisen yrittäminen) ovat ajoittain vaatinet sisua.

Heikot hetket kuuluvat ultrajuoksuun, ja on kieltämättä hienoa ja opettavaista huomata kuinka syvästäkin aallonpohjasta voi nousta nautinnolliseen juoksuun lyhyessä ajassa. Osallistuin kaksi kertaa Lohjalla K-Citymarketin parkkihallissa 12h juoksuun, ja molemmilla kerroilla olin jossain vaiheessa niin masentunut että mietiskelin keskeyttämistäkin. Leinosen Sepon järjestämässä kisassa ilman hyvää syytä keskeyttäminen olisi kuitenkin ollut niin noloa, että roikuin radalla loppuun asti ja sain sentään päälle 100 km tulokset aikaiseksi molemmilla kerroilla. Ihan arvokkaita oppitunteja olivat.

Neljän vuoden ultravalmistautumisen jälkeen lähdin 2007 yrittämään Spartathlonia, ja ihan vaan huonosta kunnosta johtuneesta keskeyttämisestä huolimatta minulle tuli kerralla selväksi että juoksen mieluummin yhtenä lenkkinä tai pätkänä juostavia kisoja. Minulla ei Spartathlonissa tai Nove Collissa tullut kertaakaan sellaisia juoksun aikaisia masennuksia ja turhautuneisuuksia, joita lyhyen lenkin kiertäminen on aina aiheuttanut. Jatkuvasti muuttuvat maisemat pitävät mielen virkeänä, eikä mitään mystisiä henkisiä voimavaroja tarvitse kaivaa esiin, kun juoksu on enimmäkseen yhtä juhlaa. Toki jalkoihin on sattunut loppumatkasta ja väsymyskin on painanut, mutta kun kisasta on unelmoinut kuukausien ajan, niin sitä kautta syntynyt motivaatio toimii parhaana kipulääkkeenä.

Minun tapauksessani viime vuoden Nove Collin ja Spartathlonin helppous johtui monesta seikasta: kunto on ollut kohdallaan, jalat ovat olleet riittävän hyvässä kunnossa, olosuhteet ovat olleet suotuisat ja tavoitteet ovat olleet kuntoon nähden sopivia. Spartathlonin tyyppisissä kisoissahan minulle riittää maaliin pääsy eikä loppuajalla ole käytännössä mitään merkitystä, niinpä matkanteosta ja maisemista voi nauttia ja kioskilta voi ostaa jätskin jos siltä tuntuu. Enemmän hetkessä elämistä ja vähemmän tuloshakuista suorittamista.

Joku voi tietysti kysyä että miksi tuota kokemusta varten pitää sitten matkustaa ulkomaille ja osallistua juoksukilpailuun numerolappu rinnassa. Mutta kysyköön.

Juoksufoorumissa on keskustelua ja pohdiskelua ultrajuoksusta korvien välisellä pururadalla.