Treenaamisen sietämätön keveys

Aikomus oli treenata noin 15 tuntia tällä viikolla, muuta saldo jäi 8 tuntiin, sietämättömän kevyt viikko siis. Alkuviikosta oli pieniä ylirasituksen oireita, leposyke oli turhan korkealla ja vähän taisi olla univelkaakin tilannetta sotkemassa. Sitten kun muiden kiireiden takia ei ollut mahdollisuutta treenata kunnolla, päätin jättää tämän viikon suosiolla kevyemmäksi. Seuraavien kolmen viikon aikana pitäisi kuitenkin saada treenattua yhteensä vähintään 40 tunnin edestä, sen jälkeen voisi rauhallisin mielin kevennellä kohti Spartathlonia.

Viikon treenimäärän jääminen puoleen suunnitellusta ei ole mukavaa, varsinkin kun vuoden päätavoite on reilun kuukauden päässä. Toisaalta ylirasityksen oireiden kanssa on syytä olla tarkkana. Liian tehokkaan treenin jatkaminen kropan hälytysmerkeistä huolimatta voi turmella kisakunnon paljon pahemmin kuin parin ylimääräisen lepopäivän pitäminen. Joskus jopa ylimääräiset "lepo"viikot voivat olla paikallaan.

Vuoden 2008 keväällä juoksemani 202 km pituinen Nove Colli on hyvä todiste siitä että ultrakisan alla voi levätä pidempäänkin ilman juoksukunnon katoamista. Nove Collia edeltäneiden 25 päivän aikana pystyin treenaamaan yhteensä 5 tunnin ajan, muu aika meni enimmäksen erilaisten flunssa/mahatauti/kurkkukipu -yhdistelmien kanssa taiteillessa. Kuumeisesta valmistautumisesta huolimatta kisa meni erittäin hyvin.

Jotain hyvääkin oli menneen viikon vähissä juoksuissa. Lauantain ja sunnuntain samalla reitillä juostut 26 km juoksu-kävely lenkit (27 min juoksua/3 min kävelyä) menivät kelloa vilkuilematta minutin tarkkuudella samalla noin 5.45 min/km vauhdilla ja keskisykekin oli molemmilla kerroilla sama 124. Viime vuoden Spartathloniin valmistautuessani huomasin syyskuun alussa että vakionopeussäädin toimi hyvin, ja niin tuntuu olevan nytkin.

Vakionopeussäädin kuntoon

Viikon aikana tuli treenattua näin: 126 km juoksua, 7 h 30 min cross traineria, 2 h vesijuoksua ja yksi perusteellinen hieronta. Tunneissa laskettuna enemmän kuin kertaakaan aiemmin yhden treeniviikon aikana.

Juoksulenkejä oli 5 kpl, kaikki olivat juoksu/kävelyä suhteessa 90/10, eli noin 27 minuutin juoksun jälkeen kävelin 3 minuuttia. Yksi 20 km lenkki oli vauhdiltaan vähän reippaampi eli 5.18 min/km, loput neljä 26 km lenkkiä olivat vauhdiltaan 5.46 - 5.53 min/km. En säännöstellyt 26 km lenkkien vauhtia mitenkään tietoisesti, hölkyttelin vain sopivalta tuntuvaa kyytiä noin 120 sykkeellä, ja mukavan tasaisena näytti vauhti pysyvän. Näissä ultrahommissa on ei juuri tarvitse viritellä loppukirejä tai rytminvaihdoksia varten, luotettavasti toimiva vakionopeussäädin on tärkeämpi varuste.

Cross traineria poljin 5 x 1 h 30 min pätkät. Näiden treenien pituus määräytyy sen mukaaan, että katselin treenatessani TV-sarja 24:n toisen tuotantosarjan jaksoja, kaksi pätkää per treeni. Jack Bauerin kanssa on siis treenattu kohtuullisen ahkerasti, ja siinä sivussa pelastettiin Los Angeles ydinkatastrofilta.

Ensi viikolla tiputan treenin määrän noin 15 tuntiin, ja seuraavalla viikolla noin 7 tuntiin. Alun perin ensi viikosta piti tulla maksimiviikko, mutta eiköhän tässä ole jo hyvä kohta aloittaa asteettainen kevenns kohti Kreikkaa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään kiveen hakattua harjoitusohjelmaa, vain jonkunlainen hahmotelma viikoojen treenimääristä ja niitä sitten säädellään tuntemusten mukaan. Joskus teen vain pientä hienosäätöä, jos joskus säädän niin isolla lekalla että missään valmennusohjeissa ei sellaista suositella.

Viikon treenit menivät siis oikein mukavasti, pieniä asiaankuuluvia ongelmia tietysti on aina mutta ei mitään oikeasti huolestuttavaa. Vasemman puolen piriformis edelleen oireilee ajoittain, mutta se ei käytännössä rajoita juoksemista. Vasemmassa jalkaterässä tuntuu joskus Morton-tyyppistä kipuilua cross traineria polkiessa, mutta juostessa sitä ei ole tuntunut ollenkaan. Pieni ongelma on myös vasemman jalan keskivarpaan kynsi joka saattaa lähteä irti vielä ennen Spartathlonia, mutta kynsien lähtemisestä on kertynyt sen verran kokemusta että paniikkiin ei ole syytä.