Matkalla kohti Spartaa

Nyt on neljä viikkoa Spartathlon-treeniä takana, ja kahdeksan viikkoa vielä jäljellä. Suuria ongelmia ei ole vielä tullut vastaan. Olen lisäillyt määriä varovaisesti ja elimistö ei ole pistänyt pahemmin hanttiin, mutta toki kesäloma on auttanut asiassa kun levon määrästä ei ole tarvinut tinkiä.

Treeniviikot ovat menneet näin:

1. 48 km juoksua
2. 58 km juoksua
3. 50 km juoksua + 3 tuntia cross traineria
4. 32 km juoksua + 3 tuntia cross traineria

Juoksuvauhdit ovat olleet tyypillisesti 5.30 - 5.50 min/km, tosin Kreetan lomalla pari hellelenkkiä oli hiukan hitaampia. Vauhdikkaammat lenkit loistavat poissaolollaan, mutta sekä asfaltti- että maastolenkeillä olen ryntäillyt satunnaisia fartlek-vetoja. Kolmannen viikon lopulla oli pientä väsymystä ja helpot juoksuvauhditkin hiipuivat lähelle 6 min/km, joten otin neljännen viikon vähän kevyemmin.

Suurin pienistä ongelmistani on ollut vasemman pakaran ja takareiden kireys, joka ei kuitenkaan ole missään vaiheessa estänyt treenaamista. Tämä on vanha tuttu Piriformis/Gluteus miminus -vaiva, mutta venyttelyllä ja jumpalla olen saanut sen melkein oireettomaksi. Tilanne on siis kohtuullisen hyvä, mutta vasen jalka tuntuu edelleen olevan heikompi, luulen että työnjako jalkojen välillä on nyt 45% / 55% oikean jalan hyväksi. Onneksi on vielä kaksi kuukautta aikaa saada juoksimet parempaan balanssiin.

Ensi viikolla palaan töihin, ja treenien määrää pitäisi saada edelleen lisättyä. Tämä on aika haastava yhtälö, mutta katsotaan miten homma onnistuu. Viikottaiset treeni-tunnit pitäisi saada nousemaan noin 10 tuntiin, ja syyskuun alussa olisi hyvä olla yksi tai kaksi kovempaakin viikkoa. Määrien nostaminen edellyttää kuitenkin sitä ettei elimistö mene ylikunto-tilaan. Jos leposykkeet jämähtävät yli 50 lukemien, niin silloin on treeniohjelmassa välittömän kevennyksen paikka.

Plan 377

Toukokussa näytti selvältä että juoksisin seuraavan kerran numerolappu rinnassa elokuun lopulla Masokistin Unelmassa Paloheinässä. Tämä suunnitelma alkoi horjua, kun toukokuun lopulla siitepölyallergia yltyi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Röörit menivät täysin tukkoon, ja seuranneen lievän keuhkoputkentulehduksen parantelut aiheuttivat kolmen viikon juoksutauon.

Juhannus-viikolla laskeskelin, että jos saan treenit hyvin käyntiin, niin ehtisin saada itseni 9 viikossa kohtuulliseen kuntoon Masokistin Unelmaan mennessä. Aikaa oli kieltämättä niukasti, mutta sitten tuli yllättäen Ateenasta kirje jossa ilmoitettiin että ilmoittautumiseni on hyväksytty, tervetuloa Ateenaan juoksemaan Spartathlonia syyskuussa.

Tällä järjestelyllä saisin itselleni 5 viikkoa lisää treeniaikaa, toisaalta juostava matka on paljon pidempi ja rankempi.Aikani pähkäiltyäni päätin että onhan se reissuun lähdettävä, jos vain saisin treenit käyntiin ilman isoja takaiskuja. Ilmoitin Spartathlon päämajaan että lähetän vahvistuksen ja osallistumismaksun maanantaina 16.7.2012, ja vastaukseksi tulleen sähköpostin tulkitsin niin että tämä sopii kreikkalaisille.

Olen nyt juoksennellut kympin lenkkejä sekä metsässä että maastossa, ja aion lisäillä määriä tasaisesti syyskuulle asti. Tällä hetkellä ei ole mitään mainitsemisen arvoisa ongelmia, mutta tilanne voi toki muuttua milloin vaan.

Ensi viikoksi lähdetään Kreikkaan totuttautumaan lämpimämpään ilmastoon, aikomukseni on juoksennella muutama 10-15 km lenkki muun lomalöysäilyn ohessa. Matkalukemistossani seikkailevat mm. Jukka Viljanen ja Jack Reacher, kumpi mahtaa olla kovempi jätkä?

Paljon onnea vaan, Spiros!

6 tuntia synttärijuhlaa
Viikko sitten käytiin Lohjalla juoksemassa 6 tunnin juoksu ja juhlimassa 60-vee synttäreitä. Pääpaino oli juhlimisella, kyseessä oli jo tämän blogin toisessa kirjoituksessa mainitun Seppo "Spiros" Leinosen 60-vuotisjuhlat. Paikalla oli suuri joukko ultrajuoksijoita, kaukaisimmat vieraat olivat suunnistaneet Lohjalle Japanista ja Kreikasta asti.

Synttärien juhlinnan ohessa oli asiallista juhlia myös kevään kisoissa hienoihin suorituksiin yltäneitä juoksijoita, rataa olivat kiertämässä myös esimerkiksi Sakura-Michin heikonkin harjoitusjakson jälkeen selvittänyt Mikael Heerman, uuden 12 tunnin maantiejuoksun SE:n tehnyt Jari Tomppo sekä edellisenä viikonloppuna 255 km Dolichos Racen hienosti voittanut Juha Jumisko. James kertoikin minulle kisan viimeisen tunnin aikana kävellessämme mielenkiintoisia tarinoita Delphiostä Olympiaan juostavasta Dolichos Racesta. Jos kisa järjestetään myös vuoden kuluttua, ja jos muutama muu reunaehto toteutuu, harkitsen vakavasti ko. kisaan osallistumista ensi toukokuussa.

6 tuntia juoksua
Alkuvuoden harjoitteluni on ollut niin vaatimatonta, että ainoa juoksullinen tavoitteeni Lohjalla oli viettää 6 tuntia laatuaikaa juoksuradalla maanmainioiden ultraystävien seurassa. Olosuhteet olivat minun kannaltani erinomaiset, ilman lämpötila oli 5-8 astetta ja pienet sadekuurot varmistivat että jäähdytys pelasi sopivasti. Lähdin liikkeelle hiukan alle 6 min/km vauhdilla, ja ensimmäisen tunnin jälkeen kasassa oli 10,8 km. Juoksu kulki yllättävän helposti, ja kun viiden tunnin kohdalla kasassa oli 50,4 km, päätin panostaa viimeisen tunnin ajan kävelemiseen.

Lopputulokseni oli 56,4 km ja koska koko kisa tuli taivallettu rentoa pitkän lenkin vauhtia (ja lopussa vielä hitaammin), tuntuu elimistö palautuvan vauhdikkaasti takaisin treenikuntoon. Menneistä möhläilyistä oppineena päätin kuitenkin ottaa palautumisen varman päälle, ja pidin kisan jälkeen 6 lepopäivää ennen lenkkipolulle palaamista.

Lohjan juoksu sujui siis omalta osaltani mukavasti, ja suuri yllätys oli, ettei pitkien lenkkien täydellinen puuttuminen edellisten 5 kuukauden aikana ollut pahemmin nakertanut nylkky-hölkkä -peruskuntoa. Olin juossut edellisen yli 10 km lenkkini itsenäisyyspäivänä, jolloin 60 km Montrail -lenkin sivutuotteena onnistuin turmelemaan totaalisesti syksyn aikana hyvään kuosiin nousseen juoksukuntoni.

6 tuntia syömistä ja juomista
Eräs mahdollisesti tuleva ultrajuoksija kysyi minulta kisan aikaisesta syömisestä. Syömisasiat ovat yksilöllisiä, ja kokeilemalla oppii omalle ruoansulatuselimistölle sopivat dieetit. Itse olen oppinut kantapään kautta, että määrällisesti merkittävää ennakkotankkausta minun ei kannata tehdä, ja että kisan aikana minun kannattaa syödä ja juoda pieniä määriä jatkuvalla syötöllä.

Lohjan 6 tunnin juoksun energiansaannin hoidin näin:

• Kisaa edeltävänä päivänä normaalit määrät syömistä, tosin menú oli hiilaripainotteinen eli lasagnea.
• Aamulla lautasellinen puuroa, tuhdisti AB-jugurttia ja kuppi teetä, lisäksi pari Imodiumia ennaltaehkäisemään vatsavaivoja.
• Kisan aikana minulla oli mukana omina eväinä kaksi tetraa mustikkakeittoa ja yksi Gainomax, nämä hörppäsin 1h30m välein.
• Muuten turvauduin järjestäjien herkkupöytään, sieltä nappasin aluksi puolen tunnin ja myöhemmin 20 minuutin välein Coca-Colaa tai Jaffaa (jota ensimmäiset 5 tuntia luulin hyvän makuiseksi urheilujuomaksi…) sekä maun mukaan hillovoileivän paloja, keksiä, banaania tai suolakurkkua. Punssikonvehteja en kovasta markkinoinnista huolimatta sortunut ottamaan.
• Eväitä nauttiessa kävelin 100-150 metriä, sama systeemi toimii myös vaikkapa Spartathlonin huoltopisteiden yhteydessä.

Lohjalla kaikki sujui hienosti, energiaa riittii tasaisesti koko 6 tunniksi eikä vatsa elämöinyt ollenkaan. Ei matalasykkeiseen hölkkäämiseen tarvita tämän kummempia virityksiä.

Nuoret Kapinalliset Ultrajuoksijat
Palkintojen jaon jälkeen luovutin päivän sankarille Nuorten Kapinallisten Ultrajuoksijoiden stipendin. Jotkut ovat kysyneet että mikä se N.K.U. on, mutta en minä osaa tuollaiseen kysymykseen vastata. Kyseessä on mahdollisesti maanalainen organisaatio joka toimii erillisissä soluissa, tai sitten se on jotain muuta. En myöskään tiedä kuka johtaa toimintaa, ehkä jossain taustalla naruja nykii Feidippideksen haamu tai Yannis Kouros. Itse sain ohjeet toimittaa Spirokselle 100 triljoonan dollarin suuruisen rahastipendin, ja näin myös tein.

Jotkut juoksee enemmän, jotkut vähemmän

Sietämättömän vähiin on jäänyt juokseminen alkuvuoden aikana. Ensimmäisen kvartaalin eli tammi-maaliskuun treenit olivat yhteensä 172 km juoksua ja kaksi tuntia cross traineria siihen päälle. Kun juoksu ei kulkenut niin panostin varman päälle lepäilemiseen.

Maaliskuun 28. päivä kirjasin harjoituspäiväkirjaan 8 km aamulenkin, joka kulki erinomaisen kepeästi 5.30 min/km vauhdilla. Aamupäivän ajan ehdin jo herkutella ajatuksella että huhtikuussa voisin palata edes 4 lenkkiä/vko treenitahtiin, mutta iltapäivällä iski pirullinen flunssa. Kuumetta riitti vajaan viikon, ja kurkkukivun sekä muiden jälkioireiden helpottamista odotellessa pidin kolme viikkoa täydellistä treenitaukoa. Huhtikuun saldoksi kertyi 51 km ultrakevyttä lenkkeilyä, tällä pohjalla vajaan parin viikon päästä juostava Lohjan 6 tunnin kisa menee enempi kävelyn ja Spiros Leinosen 60-v. synttäreitä juhliessa.

Mutta onneksi kaikki eivät ole näin vaivaisia. Kaksi viikkoa sitten juostiin Japanissa 250 km pituinen Sakura Michi -juoksu, jossa suomalaiskaksikko Veikko Sivosavi ja Mikael Heerman juoksivat komeasti maaliin. Mikaelilla olivat treenit jääneet aika vähiin lonkkavaivan takia mutta vanhat pohjat ovat sen verran hyvät että Sakura Michi onnistui, Mikaelin kisaraportin voi lukea täältä. Onnittelut Mikaelille ja Veikolle hienosta juoksusta, ja vielä ultra-extraonnittelut Mikaelille hienosta Sakura-Michi -takista.

Myös 100 km juoksun MM-kisat on juostu. Italialaiset sössivät kisajärjestelyissä välimerelliseen tyyliin, mutta kaikista logistiikkaongelmista huolimatta kisa saatiin juostua. Suomen joukkueella oli monenlaisia ongelmia, mutta vastoinkäymisistä huolimatta Janne Klasila juoksi satasen hienosti alle 7h30m "retkeilyrajan".

12 tunnin juoksussa ei tietääkseni ole virallista retkeilyrajaa määritetty, mutta Jari "X-Caliber" Tompon Norjan Ringerikissä juoksema 144 km tulos edustaa varmasti tavanomaista retkeilyvauhtia kovempaa kyytiä. X-caliber siis juoksi puoli vuorokautta alle 5.00 min/km keskivauhdilla, Jarin kisaraportti ilmestyy varmasti aikanaan tänne. Suomelta lähtee erittäin kova joukkue 24 tunnin juoksun MM-kisoihin ensi syksynä, Jarilla ja monella muulla on realistinen mahdollisuus 250 km ylitykseen.

Ensi perjantaina strattaa Kreikassa 255 km pituinen Dolichos Ultra Race, jossa ovat mukan Suomen Hitain Ari Mustala ja James Jumisko. Itsellänikin oli tämä kisa haaveena, mutta kunto ei tänä vuonna riitä Delphistä Olympiaan juoksemiseen. Kreikkalaiset tuskin saavat järjestettyä kisan aikaista tulospalvelua, mutta kun vaan jostakin saadaan tietoa kisan etenemisestä, niin kommentit löytyvät varmasti ensimmäisenä Juoksufoorumista. 

Tulevien kahden viikon aikana oma juoksullinen tavoitteeni on olla turmelematta olematonta juoksukuntoa (onkohan tämä mahdollisesti mahdollista vai mahdotonta?) ennen 12.5. juostavaa Lohjan 6h kisaa.

Plan LoMa

Thames Path 100 mailia jäi minulta juoksematta, mutta onnittelut Pekalle ultra-uran avauksesta. Olosuhteet Thamesin varrella olivat brittiläisen vaihtelevat, lauantai-päivän auringonpaisteinen shortsikeli kääntyi sunnuntaiaamuna sellaiseksi lumi&räntämyrskyksi että kisa jouduttiin keskeyttämään pari tuntia etuajassa. Kovin monta juoksijaa ei kuitenkaan joutunut jättämään kisaa kesken järjestäjien turvallisuussyistä tekemän päätöksen takia. Kommentteja Thames Pathista löytyy Juoksufoorumista.

Edellisen blogikirjoituksen otsikko oli Plan ¿¡, ja kaikki varmaan ymmärsivät että se ei ollut mikään oikea suunnitelma. Jos ei kyseenalaisesti ylösalaisin käännetty kysymysmerkki riittävästi alleviivannut tämän "suunnitelman" ironisuutta, niin ylösalaisin käännetty huutomerkki viimeistään kertoi mistä oli kyse. Jos joku ei sitä sattunut tietämään, niin kyseessähän on Temherte slaqî, jota Etiopian suunnalla käytetään ilmaisemaan ironiaa. Näin kertoo Wikipedia:

In certain Ethiopic languages, sarcasm and unreal phrases are indicated at the end of a sentence with a sarcasm mark called temherte slaqî or temherte slaq (U+00A1) ( ¡ ), a character that looks like the inverted exclamation point.

Jos jostain maasta löytyy porukkaa jolla olisi edellytykset ymmärtää allekirjoittaneen satunnaisen hölkkäharrastuksen ja oikean juoksemisen välillä aukeavan kuilun mittaamaton leveys ja pohjaton syyvyys ja tähän rinnastukseen sisältyvä ironia, niin tämä maa on Etiopia, vain Etiopia eikä mikään muu kuin Etiopia. No jaa, ehkä kenialaisillakin voisi olla ymmärrystä tästä asiasta, mutta en tiedä kuinka kenialaiset ilmaisevat ironian kirjoitetussa tekstissä.

Jos Plan ¿¡ oli oikeasti varsinainen Plan ؟¡ , niin tämän kerran otsikko Plan LoMa on ihan oikea suunnitelma. Lo on Lohjan 6 tunnin juoksu ja Ma on Masokistin Unelma. Spartathloniin en tänä vuonna mahtunut mukaan, ja kun juoksukunto on edelleen epämääräinen niin enpä osaa tämän suurempia suunnitelmia ensi kesäksi tehdä.

Masokistin Unelmasta aloitin ultrajuoksu-urani 8 vuotta sitten, ja sen juokseminen olisi perusteltua siksi että tämänhetkiset juoksusaavutuksenim eivät riittäisi 2013 Spartathloniin mukaan pääsemiseen. Niinpä Paloheinässä olisi tarpeen juosta satanen alle 10:30 aikaan.

Nyt siis edetään Plan LoMan mukaan, tosin välillä on päässä pyörinyt myös vaihtehtoinen Plan LoBaMa tai jopa pelkkä LoBa, mutta taitaa Balaton-järven kiertäminen jäädä minulla johonkin tulevaan vuoteen.

Plan ¿¡

Plan B on hylätty, ja Englanninmatka peruutettu. Joulukuu meni itsenäisyyspäivän jälkeen kaksi lenkkiä/viikko tahdilla, ja kun meno oli edelleen nihkeää niin kevensin ohjelman tammikuussa yhteen lenkkiin viikossa. Pakkaskelien alettua pudotin ohjelmasta sen viimeisenkin lenkin, ja aikomus oli palata lenkkipoluille sitten kun pakkasmittarin lukemat ovat siedettäviä.

Ilmatieteilijät lupaavat ensi viikon alkuun jopa 5-10 asteen pakkasia, mutta silloin en vielä aloita treeniä. Eilen iski nimittäin flunssa, ja nyt on pää puolillaan räkää. Mutta eiköhän tässä kevään mittaan saada terveystilanne ja sää sellaiseen kuosiin että pääsen taas lenkille.

Plan B:n jälkeen olisi aakkosissa tullut seuraavaksi Plan C, mutta koska mitään suunnitelmaa ei oikeasti ole olemassa niin olkoon se sitten Plan ¿¡. Seuraava kisastartti on Leinosen Sepon 6 tunnin juoksu Lohjalla toukokuussa, mutta siitä eteen päin on suunnitelmat levällään. Lyhyemmän aikavälin suunnitelmiin kuuluu crème brûléen tohottaminen ja syöminen, Finrexinin siemailu ja sitten Suomen tasavallan seuraavan presidentin valitseminen. Jossain välissä yritän ehtiä myös siemailemaan hunajateetä ja brandya, ja TV:n töllöttämisen ohella pelaan varmasti myös Angry Birdsiä ja lueskelen Jack Reacherin seikkailuja. Hyvin saan ajan kulumaan vaikka en lenkillä käykään!

Plan B From Outer Space

Otsikko "Plan B From Outer Space" viittaa siihen, että Thames Path -valmistautumiseni ensimmäiset 4 viikkoa ovat poikenneet alkuperäisestä suunnitelmasta niin paljon että olen siirtynyt varasuunnitelmaan. Voi olla että kevään aikana varasuunnitelma-aakkosissa siirrytään B:tä pidemmällekin. Männes näkkee, kuten Saudi-Arabian evakkokarjalaisilla on tapana sanoa.

Edellisessä blogsennuksessani kerroin, että syksyn treenit olivat menneet hyvin ja marras-joulukuun vaihteen kevyen viikon jälkeen varsinainen valmistautuminen kohti Thames Pathia alkaisi 5.12.2011. Ensimmäiselle viikolle kaavailin noin 75 kilometrin verran juoksua, ja tämä myös toteutui. Itsenäisyyspäivänä Suomen Thames Path -joukkue juoksi Espoon takametsissä Montrail-lenkin, jolle kertyi parin "suunnistusvirheen" ja yhden oikaisun jälkeen noin 59 km. Lenkin tiedot näkyvät tuossa alla, huomautettakoon että datassa näkyvä päivämäärä 30.5.2011 johtuu kännykässäni olleesta väärästä päiväyksestä. Lisäksi kaksi sisätiloissa pistäytymistä (Salmi ja Pirttimäki) hämmensivät GPS:n niin että näistä pysähdysten aikana GPS mittasi yli 2 kilometrin verran virtuaalista harhailua, vaikka oikeasti en liikkunut metriäkään.



Espoon lenkki meni hyvin, mutta sen jälkeen on mennyt huonosti. Tässä viimeisten neljän viikon juoksusuoritteet, ensin proosamuodossa ja sitten Excelinä:

vk 1 (5.12.-): 79 km

• ti 59 km, juoksuvauhti noin 7 min 45 sek/km
• pe 10 km 5.36
• la 10 km 5.46

 vk 2 (12.12.-): 20 km

• la 10 km 5.41
• su 10 km 5.40

vk 3 (19.12.-): 43 km

• to 8 km 5.40
• pe 15 km 5.41
• su 20 km 5.33

vk 4 (26.12.-): 35 km

• la 15 km 5.45
• su 10 km 5.46

Aikomukseni oli juosta 4-5 lenkkiä viikossa niin että mukana olisi yksi tai kaksi 30-35 km treeniä, mutta taas kerran suunnitelmat menivät uusiksi. Itsenäisyyspäivän über-ylipitkä lenkki meni tosi mukavasti, ja olin jo etukäteen päättänyt että siitä palautumisen varmistamiseksi pidän loppuviikon ohjelman hyvin kevyenä. Koska olo oli viikon lopulla edelleen väsynyt, kevensin myös seuraavan viikon treenejä, ja myös seuraavan, ja sitä seuraavan...

Jostain syystä elimistöni ei ole vieläkään toipunut kunnolla, leposykkeet ovat useimmiten päälle 50 vaikka harvat joulukuun jälkipuoliskolla juoksemani lenkit ovat olleet hyvin kevyitä ja lepopäiviä on ollut vähintäänkin riittävästi. Olen aiemmin onnistunut ajamaan elimistöni ylirasitustilaan (eli "ylikuntoon") treenaamalla liian lujaa, mutta en olisi uskonut että yksittäinen hölkkävauhdilla juostu 60 km lenkki voisi aiheuttaa saman asian.

Näin tässä kuitenkin on käynyt, vaikka tunsin joulukuun alussa olevani parhaassa kunnossani pitkään aikaan. Jos kävin marraskuun lopussa aamulla juoksemassa 30 km lenkin, niin iltapäivällä tuntui siltä että olisin helposti voinut tehdä saman lenkin uudestaan. Nyt joudun miettimään erikseen jokaista 10 km aamulenkille lähtemistä, ja usein pähkäilyn lopputulos on että parempi on levätä kuin lähteä valmiiksi väsyneenä tien päälle.

Nyt on kaksi kuukautta aikaa saada itseni kuntoon Thames Pathia varten, ja jos ei juoksu ala kulkemaan tammikuussa niin peruutan koko matkan. However, jos juoksu lähtisi kulkemaan, voin rakennella entistä nousujohteisemman treeniohjelman (eli Plan B From Outer Space) jonka seurauksena kuntoni voisi hyvinkin nousta Thames Pathin vaatimalle tasolle. Tämä toki edellyttäisi, että kuntoni ei kehittyisi normaalin kosmisen superkompensaation teorian mukaan, vaan nyt tarvittaisiin pangalaktista hyperkompensaatiota. Saas nähdä kuinka käy.