Viikko vielä

Tänään oli ohjelmassa hieronta, luulen että piriformikset saatiin möyhennettyä niin tehokkaasti ettei siltä suunnalta enää pitäisi tulla ongelmia. Huomenna on aikomus juosta kympin lenkki, lauantaina on vuorossa tunnin cross trainer -treeni ja sunnuntaina vielä viimeistelyksi tunnin hölkyttely. Sen jälkeen seuraavat juoksuaskelet otan perjantai-aamuna.

Sääennusteet lupaavat Kreikkaan kisapäiväksi 24 astetta lämmintä ja satunnaista pilvisyyttä. Ennusteet voivat vielä muuttua monta kertaa, mutta eihän se juokseminen ole säästä kiinni, Spartaa kohti lähdetään vaikka mittari näyttäisi minkälaisia lukemia.

Kilpailunumeroni on 43, ja ennakkotiedon mukaan osallistujia on 366 kappaletta. Suomalaisia on ilmoittautunut 20, joista ilmeisesti 18 on myös mukana kisassa. Lisäksi kisaan starttaa suomalais-australialais-uusseelantilainen Vesa Murto. Virallinen Spartathlon-sivu on edelleen saman näköinen kuin viime keväänä, mutta täydellinen osallistujaluettelo löytyy amerikkalaisen ultrajuoksijatar Lisa Blissin blogista. Lisa on viime vuotisen Badwaterin voittaja, ja hän tulee nyt ensimmäistä kertaa juoksemaan Spartathlonia.

Spartathlonitis ja kuvataide

Ruotsalainen Sparthlon-voittaja Rune Larsson on myös kovan luokan taidekriitikko, kommentti löytyy Spartathlon 2006 videosta 40 minuutin kohdalta. Näin hän arvioi kuvataidetta:

I'm not a great judge of art, such as sculpture or statues, and whatever you can make out of bronze. But I'll tell you one thing: The most beutiful piece of art on this planet is the statue of King Leonidas, in the eyes of a runner who has run all the way from Athens just to touch that statue.

Toivottavasti voin parin viikon kuluttua vahvistaa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että Rune on oikeassa.

Viime syksyn Spartathlonista on tehty kaksi erillistä tunnin mittaista videota, ne löytyvät täältä ja täältä.

EDIT: Lisäsin tuohon vasemmalle pyörimään viime syksynä ottamiani kuvia 1-51 Check Pointeilta, niitä voi myös katsella yhtenäisenä slide show'na täällä.

Muita harrastuksia

Kirjoittelin vähän tarinaa sijoitusasioista, niitäkin kun olen harrastanut. En tohdi saastuttaa tätä hurmahenkistä ultrajuoksu-blogia niin maallisilla ja raadollisilla asioilla, mutta vuoden 1987 pörssiromahduksesta kiinnostuneet voivat halutessaan pistäytyä täällä. Huomenna palaan taas juoksuasioihin.

3 x valmistautuminen

Olen nyt valmistautumassa kolmatta kertaa yli 200 km pituiseen ultrakisaan. Ennen näitä "isoja" kisoja juoksin 8 kpl 100 km, 12h tai 24h ultria, mutta nämä olivat lähinnä ultrajuoksuun tutustumista ja "alkeisopintojen" suorittamista.

Syksyn 2007 Spartathloniin ja viime kevään Nove Colliin yritin valmistautua noin 12 viikon pituisella nousujohteisella harjoitusputkellä, mutta molemmat valmistautumiset jäivät suunniteltua vaatimattomammiksi. Kesällä 2007 harjoitteluni meni pieleen polvivaivojen ja niistä seuranneiden penikoiden takia. Harjoitustunteja sain toki kasaan kohtuullisen määrän, mutta suurin osa treenistä oli korvikelajeja (vesijuoksu ja cross trainer). Viime keväänä Nove Colliin valmistautuminen meni lievästi läskiksi kun viimeisen neljän viikon keventely meni enimmäkseen flunssan kourissa. Onneksi itse kisa onnistui hyvin.

Nyt on Spartathlon 2008 viimeisiä keventelyjä ja 246 km hölkyttelyä vaille valmis. Treenit ovat menneet paremmin kuin edellisillä kerroilla, tässä yhteenvedot kolmesta 12 viikon valmistautumisestani.

Spartathlon 2007: 441 km juoksua, 39 tuntia vesijuoksua, 30 tuntia cross traineria, yhteensä 109 tuntia

Nove Colli 2008: 648 km juoksua, 15 tuntia vesijuoksua, 6 tuntia cross traineria, yhteensä 86 tuntia

Spartathlon 2008: 878 km juoksua, 12 tuntia vesijuoksua, 25 tuntia cross traineria, yhteensä 125 tuntia

Pari tarkennusta vielä. Vuosi sitten Spartathloniin treenatessani tein myös kävelylenkkejä polvia säästääkseni, tuosta 441 km saldosta noin 100 km oli itse asiassa kävelyä. Nove Colliin treenatessani viimeisiltä 4 viikolta jäi pois noin 25 tuntia suunniteltua treeniä sairastelun takia, toisaalta sohvalla makoilemisen ja lepuutamisen ansiosta jalat olivat kisaan startatessani erittäin tuoreen tuntuiset.

Tällä kertaa minulla ei (vieläkään) ole mitään valittamista. Treenit ovat menneet mukavasti, ja pienet piriformis-vaivat varmasti häipyvät ohjelman kevenemisen mukana. Jos jostain pitäisi valittaa, niin painoni on nyt 83,0 kg eli pari kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Tämä johtuu tietysti siitä että ruoka on maistunut, niin kuin kovaa treenatessa pitääkin. Voi olla että olisin voinut välttyä viime kevään flunssaputkelta jos olisin syönyt paremmin. En toki noudattanut mitään tiukkaa dieettiä silloinkaan, mutta asia taitaa olla niin että jos treenaan yli 10 tuntia viikossa niin silloin ei miinuskaloreihin ole varaa. Muuten on suuri vaara että tauti iskee.

Born To Run

Bruce on ihan jees, mutta tämä ei ole musiikki-blogi joten siirryn suoraan juoksuasioihin. Ihmiset ovat syntyneet juoksemaan, antropologien mukaan ihmisrodun 2 miljoonaa vuotta sitten Afrikan savanneilla alkanut kehitys viitaa nimenomaan siihen että ihmisen fysiologia on optimoitunut pitkänmatkanjuoksua varten. Jalkojen rakenne jalkaholveineen ja akillesjänteineen on kuin tehty ultrajuoksua varten, sen sijaan pikajuoksussa nelijalkaiset päihittävät Usain Boltinkin mennen tullen. Myös Gluteus maximus eli iso pakaralihas on ennen kaikkea juoksun kannalta tarpeellinen, kävellessä sillä ei ole juurikaan käyttöä.

Kun esi-ihmiset opettelivat kävelemään takajaloillaan, muuttui samalla ihmisten ruokavalio monipuolisemmaksi. Keräilytalouden rinnalle kehittyi metsästys, ja ensimmäinen metsästystyyli oli riistaeläinten juokseminen kiinni. Saaliseläimet Afrikan savanneilla olivat sen verran nopeita että niiden pyydystäminen oli pitkällinen prosessi, metsästäjiltä vaadittiin siis kovaa juoksukuntoa. Ihminen ei varmasti saa antilooppia kiinni muutaman sadan metrin matkalla, mutta useamman tunnin viestimetsästyksellä se onnistui.

Darwinin oppien mukaisesti parhaat metsästäjät (eli kovimmat juoksijat) nauttivat yhteisössään suurinta arvostusta, ja näin ollen he myös pääsivät suurimmalla todennäköisyydellä monistamaan geenejään eli lisääntymään. Naisille oli tietysti loogista valita lastensa isäksi sellainen yksilö joka todennäköisimmin pystyy tuomaan paistia leirinuotiolle myös huonoina aikoina. Nykyään naiset eivät taida pitää ultrajuoksutuloksia lastensa isäkandidaatteja valkatessaan tärkeimpänä kriteerinä, vaikka kyky tuoda ruokaa perheelle varmaan löytyykin tyttöjen vaatimuslistan Top 10:stä edelleen.

Lisää tarinaa tästä teemasta löytyy Bernd Heinrichin kirjasta Why We Run

Keventely alkoi tänään

Eilen oli viimeinen kahden treenin päivä, juoksin 26 km lenkin ja poljin tunnin verran cross traineria. Tästä eteen päin vain yksi treeni päivässä, ja niidenkin kesto tippuu ensi viikolla yhteen tuntiin. Huomenna ajattelin vielä juosta vähän pidemmän lenkin.

Tällä kertaa koko Spartathlonia edeltävä treeniputki on mennyt putkeen, mainittavia jalkavaivoja ei ole ollut eikä huolestuttavia ylirasituksen oireitakaan ole näkynyt. Harjoittelumäärät ovat olleet niin suuria (enimmillään 25 tuntia 7 peräkkäisen päivän aikana) että epäilemättä olen ollut erittäin lähellä ylirasitusta, mutta ilmeisesti olen onnistunut ajoittamaan lepopäivät juuri sopivaan aikaan. Leposykkeet ovat pysyneet 40-45 haarukassa ja kaikki lenkit ovat menneet loppuun asti ilman suurempaa raastoa.

Näin suuren harjoitusmäärän kestäminen selittynee suurelta osin sillä, että harjoittelussani on ollut pääpaino määrällä, tehoa eli "laatua" ei ole ollut käytännössä ollenkaan. Juoksulenkkien keskisykkeet ovat olleet 120:n molemmin puolin, kun keväällä 2007 Matti Jääskeläisen mittaama aerobinen kynnykseni oli 147. Tosin tällä hetkellä aerobinen kynnykseni on varmaan alempi, koska olen harjoitellut vain ultramatalilla syketasoilla.

Voi olla että silloin tällöin olisi kannattanut juosta muutama vauhdikkaampikin lenkki, mutta toisaalta kaikki tänä vuonna juoksemani lenkit ovat olleet reilusti Spartathlonin tavoitevauhtiani nopeampia. Kaikki kesän aikana juoksemani asfalttilenkit (ja myös juoksu/kävelyt 90/10 suhteessa) ovat menneet alle 6 minuutin kilometrivauhdilla, mutta Spartathlonissa minun on turha edes haaveilla alle 8 minuutin km-vauhdista.

Jesper Olsen

Aika usein minullekin esitetään taivasteluja tyyliin "Mä en tajuu miten kukaan jaksaa juosta noin paljon!". Toki minä juoksen enemmän kuin useimmat muut ihmiset, mutta toisaalta juoksen paljon vähemmän kuin vaikkapa Jesper Olsen. Minulla oli kesällä ilo ja kunnia olla mukana organisoimassa Jesper Olsenin ja Sarah Barnettin maailmanympärijuoksun Suomen osuutta, ja täällä Etelä-Suomessa olin pari päivä Jesperin ja Sarahin mukana juoksemassa ja huoltamassa. World Runin Suomen osuus oli Jesperille ja Sarahille poikkeuksellisen "helppo", koska Suomessa oli niin tasokas ja kattava huolto. Vielä kerran kiitokset Uusitalon Reiskalle/Pyroll Oy:lle logistiikkapalveluista sekä lukuisille juoksufoorumin kautta löytyneille avustajille, näin tasokasta supporttia ei World Run tulee todennäköisesti saamaan missään muussa maassa!

Tällä hetkellä Jesper ja Sarah ovat ilmeisesti siirtyneet Puolasta Tsekin puolelle, ja heinäkuun alussa Nordkapista alkaneen juoksun aikana on matkaa taitettu jo reilusti yli 3000 kilometriä. Tahti on noin 1500 kilometriä kuukaudessa, ja siihen päälle vielä satunnaiset juoksukilpailut joihin Jesper ja Sarah matkan varrella osallistuvat. Siinä on haastetta kerrakseen: Matkaa jäljellä vielä 37 000 kilometriä ja tulevien reilun kahden vuoden aikana on joka aamu herätys uudessa paikassa. Siinä tarvitaan reipasta mieltä ja sopeutumiskykyä ja pitkää pinnaa. Hyvä juoksukunto ja vahvat jalatkin ovat hyvät olemassa.

Huomisaamuna käyn juoksemassa 26 km aamulenkin. Ennen lenkkiä syön aamupalan ja selaan Hesarin, heti lenkin jälkeen hyökkään ensin jääkaapille ja sitten käyn suihkussa. Ei tuollaiselle aamulenkille lähtö ole aina kovin helppoa, mutta Jesperin tilanteen muistaminen nostaa motivaatiota kummasti. Todennäköisesti Jesper on heräillyt samaan aikaan teltassaan (mahdollisesti ankarassa vesisateessa), purkanut teltan ja pakannut tarvikkeet kärryihin, ja lähtenyt keskimäärin 50 km päiväetapilleen. Helppoa ja kevyttä on tällainen harrastelijaultraajan elämä!

World Runin viimeisimmistä vaiheista löytyy lisää tietoa juoksun kotisivulta