Oxroad 2013 Revisited

Spartathlonia seuratessa mietiskelin Oxroad Ultran vauhdinjakoja, ja päätin tehdä pienen selvityksen asiasta. Tuloslistasta löytyy kaikkien juoksijoiden väliajat 82,2 km eli 51,0 mailin kohdalta, ja vaikka se ei ole ihan tarkalleen puolivälissä niin näillä numeroilla päästään totuutta lähellä oleviin lukuihin.

Kopioin datat Exceliin ja laskin alku- ja loppupuoliskoihin käytetyt ajat sekä niiden perusteella keskivauhdit. Viimeisessä sarakkeessa on juoksuvauhtien mukaan lasketut splitit, eli arvioitu ajankäyttö kisan ensimmäiselle ja jälkimmäiselle puoliskolle. Ei tämä ihan absoluuttinen totuus ole, mutta kohtuullisen lähellä sitä kuitenkin.

 

Ari Lindsten, Ailar Nirgi ja Harri Lehtimäki juoksivat negatiivisen splitin, eikä Mart Maasikrandkaan siitä kauaksi jäänyt. Omaan 46,9 / 53,1 -jakooni olen oikein tyytyväinen. Olen joskus (etenkin 2009 Spartathlonissa) yrittänyt lähteä liikkeelle rauhallisesti, mutta eihän siitä mitään hyvää seurannut. Minulle sopii parhaiten omaan kuntooni nähden reipas aloitus, ja loppumatka juostaan sen mukaan mitä jaksetaan.

Oxroadilla juoksu sujui minulla loppuun asti suhteellisen helposti, ja tarpeen vaatiessa olisi kiristämisen varaakin ollut. Ei kuitenkaan kovin paljoa, reilut puoli tuntia minua ennen maaliin ehtinyt Harri Lehtimäki ohitti minut jossain Rengon tietämillä, ja Harrin vauhti oli minulle ehdottomasti liikaa. Parin kilometrin verran toki juostiin yhdessä, mutta sitten todettiin että meillä oli vakionopeussäätimet jumittuneet eri vauhdeille. Harri kulki luontevasti ja helposti noin 6 min/km vauhtia joka olisi vaatinut minulta lievää raastoa, niinpä jatkoimme matkaa omia vauhtejamme. Minulla juoksuvauhti taisi hiipua lopussa lähelle 7 min/km hiippailua.

Tämän vuoden puolella en tule enää juoksemaan numerolappu rinnassa, ja ensi vuoden THE tavoite on tietysti Spartathlon. Keväälläkin olisi mukava juosta joku kisa, mutta en ota siitä asiasta vielä stressiä. Oxroadin kokemus antaa mukavasti uskoa siihen että Spartathonlin läpi juokseminen on vielä mahdollista. Harjoituskilometrejä pitää kuitenkin olla alla enemmän kuin Oxroadilla. Elokuun Oxroad-kuntoni riitti mukavasti viileässä kelissä juostuun 100 mailiin, mutta Spartathlonissa on armoton helle ja kaksi maratonia enemmän matkaa.

Lopuksi vielä onnittelut tämän vuoden Spartathlonisteille! Kisastudiossa oli mukava seurata menoanne, mutta vielä hienompaa olisi ollut olla itse juoksemassa.

Kevennystä

Nyt on oikeat treenit treenattu, ja jäljellä on kahden viikon loppukevennys. Suunnitelluista määristä olen joutunut tinkimään jonkin verran, mutta sainpahan sentään yhden yli 100 km viikonkin juostua.

Alla olevassa kuvassa näkyy alkuvuoden viikko-kilometrit. Oxroadia edeltävä 12 viikon treenirypäs jää noin 200 km alun perin suunniteltua kevyemmäksi. Viikolla neljä keskityin juoksun sijasta flunssan paranteluun, ja tämän jatkumona määrien maksimointi viikoilla 9-11 jäi alhaisemmille tasoille kuin mitä oli tarkoitus. En vaan uskaltanut lisätä viikko-kilometrejä tuon enempää, kun tuntui että aika lähellä ylirasituksen rajoja liikuttiin. Se on kuitenkin positiivista, että ihan nollaviikkoja ei ole tullut yhtään.

Jalat ovat kohtuullisessa kunnossa. Pienehkö ongelma on kireä vasen takareisi joka vaatii aktiivista venyttelyä, muuten vasen pakara jumittuu entistä pahemmin. En kuitenkaan usko että tämän kanssa tulee isompia ongelmia Oxroadilla, vaikka persuksessa pieni krooninen juntturaa asustaakin.

Ensi viikolla on ohjelmassa Cooper-testi Eläintarhan urheilukentällä, ja muutama hiukan reipasvauhtisempi kympin lenkki. Määrien pudotus on aika jyrkkä, mutta luulen että tämä systeemi sopii minulle parhaiten. Asiaan vaikuttaa myös se karu fakta, että kalenterissa on niin paljon muuta merkintää, ettei sinne paljoa enempää treeniä olisi saanut mahtumaankaan. Kisaviikolla vielä jotain kevyttä juoksentelua alkuviikosta, ja perjantaina 16.8. klo 17.02 junalla kohti Turkua ja OxRoadia!

Juoksemista vaille valmis

Projekti Oxroad alkaa olla juoksemista vaille valmis. Vielä viisi viikkoa treeniä ja muutaman päivän huilailu, ja sitten päästään starttaamaan Turun Linnan pihalta kohti Hämeen linnan Keskiaikamarkkinoita.

Valmistautuminen Oxroadia varten ei ole mennyt ihan putkeen, kuten alla olevasta kuviosta näkyy. Sunnuntaina 9.6. mukavasti menneen tunnin lenkin jälkeen kurkku tuntui hiukan kipeältä, ja sitä seurasi flunssa. Ei mikään punkan pohjalle kaatava totalitäärinen tauti, vaan viheliäisen sitkeä kesä-lentsu, jonka paranteluun meni toista viikkoa aikaa. Näiden kahden viikon aikana kilometrejä kertyi yhteensä vain 50, ja tämähän ei näytä eikä kuullosta ultrajuoksutreeniltä.

Tällä hetkellä juoksu kulkee vaihtelevasti. Joinain päivinä meno on hyvinkin kepeää, mutta jo seuraavana päivänä voi olla niin voimaton olo että jätän treenin kokonaan väliin.Toivottavasti 16.8. on sellainen päivä että maisema vaihtuu vilkkaasti.

Tulevien viikkojen treenit säädään päivä kerrallaan korvakuulolta. Jos meno on kevyttä ja aamun leposykkeet pysyvät alle 50 lukemissa, yritän saada aikaiseksi pari 100+ km viikkoa. Mutta vähempikin riittää, jos siltä tuntuu.

Ensimmäisen vuosipuoliskon treenikilometrini ovat yhteensä 1263 km. Useimmat ultrajuoksijat juoksevat enemmän (esim. Suomen Hitain Ultrajuoksija on juossut tänä vuonna jo yli 4000 km), ja kyllä minullakin olisi vahvempi luotto omaan kuntoon jos kasassa olisi edes 2000 km. Mutta näillä mennään, niin pitkälle kuin jaksetaan!

Katse kohti Oxroadia

Enpä sitten lähde Suomi-juoksuun ensi viikolla. Mitään maata kaatavia ongelmia ei ole, mutta kun toukokuun treenit jäivät lukemaan 188 km ja kuun lopulla alkoi tulla lisää allergiaoireita, niin päätin skipata Perniön reissun.

Tämän vuoden ykköstavoiteeni on siis Oxroad Ultra. Kalenteria plärätessäni huomasin, että merkittäviin ultrakisoihin valmistautuessani soveltamani 12+1 viikon valmistautuminen ehti jo alkaa tämän viikon maanantaina. Näin ollen toukokuun alle 50 km viikot olivat mukava alkukevennys (toivottavasti) nousujohteiselle 12 viikon treeniputkelle. Suunnittelemani annostus on määrien puolesta suurin piirtein samanlainen kuin viime kesänä Spartathloniin treenatessani, mutta nyt on alla viime vuotta ehjempi perushölkkäkausi. Määrät ovat toki pieniä, mutta jotain on onneksi tullut tehtyä joka viikko!

Latasin Exceliin alkuvuoden treeniviikkojen km-saldot, ja hihasta ravistetun suunnitelman tuleville 12 viikolla. Treenivauhdit ja yksittäisten lenkkien pituudet säädän fiilisten mukaan, mutta vaihtelua yritän saada treeneihin aiempaa enemmän. Minun mielestäni suunnitelma näyttää oikein asialliselta, saa nähdä miten käytännön toteutus onnistuu!

EDIT: Korvieni välisen aika-avaruuden synkronointi reaalimaailman almanakkaan oli mennyt viikon verran pieleen edellisessä treenisuunnitelmassani. Oxroadiin valmistava 12+1 viikon valmistautumiseni alkoikin jo 20.5.2013, ja alla näkyvässä taulukossa pitäisi olla viikkojen määrä paremmin kohdallaan.